Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Tarkoittaako AJ, ettei yhdistykseen pidäkään edunvalvojana ja jäsenen edun takaajana luottaa? Eli hölmö, joka uskoi mainospuheet? Ja oliko se AJ ollut jonkun yhdistyksen luottamushenkilö??
Ei menisi tuollaiset silmänkääntötemput läpi, jos tiukka paikka tulee. Noinhan ne yrittävät asiaa esittää, kun säännöistä puuttuu puukauppa. Kiinteistökaupassa välittäjän kanssa tehdään vain toimeksiantosopimus ja maksetaan toimeksiannosta – siis asuntoa ei makseta välittäjälle vaan kiinteistön myyjälle eikä välittäjä tilitä maksua myyjälle. Kyllä metsänomistajan puukauppa tapahtuu metsänomistajan ja yhdistyksen välillä.
Jos joku pystyy selittämään kikan, millä puu ei ole missään vaiheessa mhy:n omaisuutta, niin mielelläni sen kuulisin tai lukisin.
AJ kirjoittaa ”ymmärtääkseni useimmiten puun välittäjä eikä puun ostaja.” Mitenkähän tuon asian kanssa on, jos puukauppasopimus tehdään mhy:n kanssa ja rahat tulee sitten mhy:ltä? Mihin perustuu käsitys, että jos myy ostamansa tavaran eteenpäin, ei sitten ole sen kyseisen tavaran ostaja? Välittäjä ei tässä liene mikään juridinen termi, eli mhy on selvästi puukaupan osapuoli ja vastaa metsänomistajaan päin ostajan vastuista.
Noudatan AJ:n neuvoa ja siirryn käytännössä jatkuvasti kasvattamaan metsiäni samalla kuin metsät aloittelevat kasvuaan taas…ja jätän tämän turhan jaarittelun teille. Hyvää kesää!
Yritin tässä avata ajatusta, että jako jatkuvaan kasvatukseen ja avohakkuutalouteen ei ole mitenkään relevantti nykyajassa. Tätä korostaa vielä se, kun jatkuvan kasvatuksen määritelmissä on eroja riippuen lukeeko metsäfirmojen ohjeita, tutkijoiden kirjoituksia, tämän palstan kirjoituksia, metsälain tulkintaohjeita vai muuten vain saivartelijoiden näkemyksiä. Sana jatkuva(peitteinen) itsessään kertoo, mistä on kyse.
Sen sijaan pitäisi alkaa vertailla eri kasvatustapoja (jotka on kohtuu hyvin ja yksimielisesti määritelty) ristiin, niin alettaisiin saada ymmärrystä siitä, miten metsää kannattaisi eri tavoitteilla kasvattaa?
Niin vain kaatui taas saman vanhan inttämiseen ”eri-ikäisrakenteinen ><jaksottainen”
Minusta Timo Pukkalan määritelmä on kyllä tieteellinen ja perustuu muuhun kuin kinasteluun ”Kaikki menetelmät, joissa ei ole avohakkuuta eikä viljelyä”
Metsuri motokuski – tässäpä se väärinymmärrys on. Kaikki peitteinen metsänkasvatus on jatkuvaa kasvatusta. Nyt jostain syystä vastakkain asettelun ja turhan riidan ylläpitämiseksi jatkuva kasvatus on näissä some-keskusteluissa rajattu vain erirakenteisen metsän kasvatukseksi, jota se ei tieteellisen määritelmän mukaan ole. Erirakenteisen metsän kasvatus on vain yksi jatkuvan kasvatuksen muoto. Paradoksaalista on, että pienAUKKOhakkuu kuitenkin katsotaan jatkuvaksi kasvatukseksi niissäkin piireissä, jotka edellyttävät erirakenteista metsää…
Totta kai vertailua eri kasvatusmenetelmien välillä kannattaa tehdä! Niinhän sitä on tehty tähän astikin. Vertailua voi tehdä eri kasvatusmenetelmien välillä sen kummemmin korostamatta jatkuvaa kasvatusta ja avohakkuisiin perustuvaa kasvatusta. Jatkuvan kasvatuksen menetelmiäkin on useampia, kuten Puuki totesi. Esimerkiksi pienaukko, harsinta, väljennyksiin perustuva jaksollinen kasvatus ovat kaikki jatkuvaa kasvatusta ja näiden välistä vertailua kannattanee myös tehdä. Eli suunnattaisiin huomio pois luontoväen ihannoimasta erirakenteisesta metsästä (joka on ikuisesti 100-300 vuotiasta (-: ) metsän kasvatuksen menetelmiin, joista osa perustuu jatkuvapeitteisyyteen ja osa avohakkuiden kautta tehtäviin uudistamiseen.
Palataanpa perusasioihin – Jatkuva kasvatus ei edellytä erirakenteista metsänkasvatusta. Myös jaksottainen kasvatus voi määritelmän mukaan olla jatkuvaa kasvatusta. Jatkuvan kasvatuksen yksinkertainen määritelmä on, että alalla on koko ajan kasvatettavaa puustoa niin, että se pysyy peitteisenä. Siis aivan pientä taimikkoa ylispuuston poiston jälkeen ei ehkä voida katsoa jatkuvaksi kasvatukseksi.
Turhaa vastakkain asettelua ylläpitää vaatimus erirakenteisesta metsästä.
Mitä olemme tähän mennessä oppineet Ukrainan sodasta? Ei ehkä mitään, millä olisi pitempään käyttöä, mutta hyökkäys ei ole sittenkään paras puolustus!
Venäjä hyökkäsi varmistaakseen etupiiriään ja pitääkseen ”vihollisen” matkan päässä. Kävi aivan toisin päin: viimeisetkin rajanaapurit ovat liittymässä Natoon; Kaukaasian maat tekevät pesäeroa Venäjään ja lähettävät joukkoja tukemaan Ukrainaa; Kiina empii; rahat karkaavat maasta ja jo karanneet on tuomittu menetetyksi (oligarkkien rahat). Ainoastaan köyhä Intia ja Pohjois-Korea voivat enää hyötyä Venäjästä uhkaa enemmän.