Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Jos AJ viittaa Metsähallituksen alun perin lanseeraamaan alue-ekologiseen suunnitteluun, sen tavoite oli luomisvaiheessa suojella uhanalaisten lajien esiintymiä ja ylläpitää tiettyjä metsän rakennepiirteitä sopivassa määrin alueellisesti hyvin hahmotettavalla kokonaisuudella (maisema). Yhteyksiä ylläpitämällä luodaan mahdollisuus tarkastelualueen sisällä vaihteluun niin, että ei tarvitse suojella jotain rakennepiirrettä tietyssä paikassa, vaan se voidaan järkevästi ”siirtää” paikasta toiseen metsän luontaisen kehityksen mukaan. Näin koko alueella voidaan uhanalaisten esiintymiä lukuun ottamatta harjoittaa metsätaloutta. Pääasia on, että tavoiteltuja rakennepiirteitä on tarkastelualueella koko ajan riittävästi ekologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi.
Sille kuten monelle muullekin hyvälle idealle tällä saralla koitui kohtaloksi suojelijoiden jämähtäminen tehtyihin merkintöihin, jolloin suunnittelun dynaaminen rakenne mureni.
Eräälle opiskelukaverille vanhempi nainen junassa oli sanonut, kun kuuli että metsänhoitajaksi oli opiskelemassa ”Siitä sitä on hyvä edetä sitten vaikka työnjohtajaksi” Joten ei siinä nimikkeessä suurta glamouria ole, kuin syrjäseutujen ihmisille ennen vanhaan, kun metsänhoitaja oli ainoa rahaa maksavan työnantajan edustaja. Metkaa, että Irlannissa homma oli kuulemma samanlaista ennen vanhaa, kertoi yksi ”metsäherra” Irlannista. Rahaa maksavia työnantajia maaseudulla olivat vain metsätalous ja kaivokset. Rekrytointia ja irtisanomisia hoidettiin pubissa mielialan mukaan 🙂
Mikähän on se ”asiantuntijan” määritelmä, joka tekee hänestä ”tavallista” koulutettua ja kokenutta metsäammattilaista (akateeminen maisteri tai tohtori, AMK inssi tai muu ammattilainen) paremman asiantuntijana? Pitääkö olla oikea puoluekirja? Töissä jossain tutkimuslaitoksessa? Jäsen jossain järjestössä? Tai muuten vain ”oikeaa mieltä” asioista?
Turha täällä lääkäreistä ja kirurgeista kiistellä. Ilman heitä olisi osa luonnon monimuotoisuutta.
Välillä tuntuu, että luonnonsuojeluväki saisi päättää, onko kangasmetsien luontotyypit uhanalaisia vai ei. Viimeisetkin on kuulemma menneet ja sitten kuitenkin tulee näitä kartoituksia, joiden mukaan KAUHEA MÄÄRÄ arvokkaita luonnonmetsiä on juuri hakkuu-uhan alla. Onko niitä paljon vai vähän? Siinäpä kysymys.
Kun tiedetään tämä suojelun aikaperspektiivi, niin eiköhän aika iso joukko 60- ja 70- luvulla kankaille tehdyistä kunnostamattomista ojista tule tässä yhteydessä luonnontilaisen kaltaisia puroja 🙂
Muistan kun metsäekonomian lehtori kertoi, että parhaiten tuottavaa metsätaloutta olisi rikkaan talon tyttären tai lesken naiminen ja toiseksi tuottavaa vuorotellen ottaa metsityspalkkio ja pellonraivauspalkkio. Hetken aikaa oli ilmeisesti käytössä molemmat yhtä aikaa siinä 80-luvun puolessa välissä.
Tietyt kulttuurimaisemat (kulttuurin muokkaamat elinympäristöt), joita Puuki tuossa mainitsi, ovat kaikkein uhanalaisia. Niillä on myös erittäin suuri merkitys paljon vouhkatun pörriäiskadon kannalta. Nämä eivät kuitenkaan erityisesti luontoväkeä huoleta, koska nehän on ihmisen (siis haitallisen) toiminnan aiheuttamia.
Aineettomilla hyödykkeilläkin on arvonsa ja siten parantaa metsätalouden kannattavuutta. Kahden viikon kuntokurssi jossain kylpylässä maksanee sellaiset pari tonnia. Kuitupuun hankintahakkuu 2 viikkoa käsipelillä tuottaa siis sen vaivaisen muutaman satasen kantorahatulon lisäksi 3-4 -kertaisesti aineettomana hyödykkeenä ja ilman veroa. Raitis ulkoilu ja parantunut terveys (kohtuullisella rehkimisellä) vielä vähän ekstraa. Päiväkaupalla poissa tuhlaamasta jossain muualla turhuuteen (kuppilat, kapakat, teatterit jne.). Hyvä lopputulos tuottaa onnellisuutta, joka on mittaamaton arvokasta. Ei prkl sitähän ollaan miljonäärejä muutaman vuoden jälkeen.
Mutta onneksi on hirvet, jotka ovat jakamassa pottia.
Aikaisemman kommenttini tarkoitus ei ollut sanoa, että vain meillä on ajatusvinoumia vaan se, että oma ajatusvinouma näyttää ”vastapuolesta” naurettavalta erityisesti, koska heilläkin on omat vinoumansa. Siis oman vinouman vahvistaminen (vahvistusharha) ei johda omien tavoitteiden toteutumiseen, vaan pikemminkin päinvastoin. Siksi kannattaa olla tarkkana todistelussaan, osuuko se aivan maaliinsa…vaikka olisikin totta.
Sinällään kannata Hämiksen ajatusta ja hakkuiden vaikutusta paikalliseen lajikirjoon. Mutta… Nykyisin kun on niin muodikasta puhua vaihtoehtoisista totuuksista, jota aivotutkijat nimittävät vinoumiksi ja vahvistusharhoiksi, tähän liittyy yksi vinouma. Kun luontoväki puhuu monimuotoisuudesta, he tarkoittavat koko ekosysteemitason luonnonkirjoa, joka esiintyy laajalla alalla (Suomi?) yhtäaikaisesti. Eli kyse on eri asiasta kuin lajien määrästä tietyllä ajalla ja paikalla hetkellisesti. Tämän avohakkuun jälkeisen vilinän esittely ei siis vakuuta luontoväkeä (meidän metsäväen ajatusvinouma). Merkitystä on enemmän sillä minkä lajien olemassa oloa ylipäätään hakkuin tehdyt avoimet alat ylläpitää, eikä niitä olisi ilman avohakkuita tai niitä olisi merkittävästi vähemmän