Käyttäjän isaskar keturi kirjoittamat vastaukset
-
Tuohon alkuperäiseen aloitusviestiin ”Mo saa halutessaan istuttaa lisäjohtoaukean uudestaan.” muistutus, että maa on edelleen metsätalousmaata ja sitä koskee metsälaki ja sitä myötä uudistamisvelvollisuus. Siksihän tuo uudistamiskorvaus maksetaan.
Yksi näkökulma näihin sähkölinjoihin näin ilmastopaniikin aikoihin on, että joidenkin tietojen mukaan Suomessa on noin 70 000 hehtaaria aukeaa metsissä linjojen takia. Keskimääräisellä puuston tilavuudella noilla kasvaisi 7 milj.kuutiota puuta eli niihin olisi sidottu nykyinen kivihiilen polton aiheuttama hiilidioksidipäästö.
Taloudellinen näkökulma tähän hommaan on mielenkiintoinen. Olin kerran työnantajani edustajana voimalinjayhtiöiden järjestämässä kabinettitilaisuudessa, jossa vakuuteltiin riittävän leveiden johtokatujen tärkeyttä tuotannon vakaudelle ja jakelukorvausten minimoimiseksi sekä miten niiltä poistettu maanomistajan omaisuus (puut) korvataan. Voimayhtiöiden päähän ei vain tarttunut, että se alue, jonka he haluavat tuotantoaan varten, on myös tuotantopääomaa metsänomistajalle, joka sitten siirtyy vastikkeetta heidän bisneksen tekoon – yleensä tuotannon panoksilla on hinta. Vakuuttelu oli ihan saman suuntaista kun aikanaan eräs metsäyhtiö vakuutteli, miten hyväksi kantojen poisto on metsälle – sitähän alkoi melkein uskomaan, että kannon päällä olevat puut kannattaa antaa vaikka ilmaiseksi, että pääsee kantojen nostoon!
Kyllä se on niin, että edeltävät sukupolvet on hoitaneet ne talkoot valtakunnan sähköistämiseksi – silloin kun se hyödytti isäntää itseäänkin. Nyt ei maata pitäisi tarvita ilmaiseksi luovuttaa monikansallisten yhtiöiden voitontavoitteluun – koskee voimayhtiöitä ja kaivosyhtiöitä.
Olen tässä tänä syksynä aloittanut kuusikon nuoren metsän harvennusta, jossa on tehty edellinen raivaus lumen aikaan. Kerronko millaista työ nyt on? Lähes kaikki raivattavat kuuset on samasta kannosta lähteneitä oksakasvuja – 1-4 muutaman sentin runkoa samasta noin puolen metrin kannosta. Juurelle ei näe juuri lainkaan, eikä nuo tahdo kaatua mihinkään päin… Ei saisi jäädä terveitä oksia lumen alle.
Taitaa tuulituhojen merkitys toistaiseksi Suomen oloissa olla enemmän sattuman kauppaa noiden kohdalle osuvien myrskyjen muodossa. Varsinaisia säännöllisiä tuulituhoja ei juurikaan merkittävässä määrin oman 50-v havaintojen perusteella sisämaassa (toistaiseksi?) ole.
Kerron yhden esimerkin onnistuneesta epäonnisesta kuusikosta. 2011 myrsky teki pienen kaistan ja muutaman satunnaisen tuulenkaadon hehtaarin rinnekuusikkoon, jonka päädyin sitten uudistamaan kuvion pienen koon vuoksi tuulenkaatojen korjaamisen sijaan. Kuusikko 40-v – uudistushakkuussa poistuma 270. Aikaisemmin tehty kaksi harvennusta. Niukasti tehty ensiharvennus (50 kuutiota) ja heti 5 vuoden päästä tästä uusi (70 kuutiota) paikkaamaan surkeaa edellistä harvennusta. 40 vuoden ajalta siis 390 kuutiota. Metsäkeskus kävi tarkistamassa mki:n kun iän vuoksi epäili uudistuskelpoisuutta (vanha laki). Epäilenpä vaan, että samaan olisi pystytty ilman hoitoa ja harvennuksia. Samaisen kuusentaimikon päältä -84 tein metristä polttopuuta myyntiin silloin, kun halollakin oli vielä käyttöä.
Niin tämähän on vain yksi esimerkki…
Scientist Todellakin toinen hieno juttu haastattelussa oli loppu, jossa Taalas loi realistista optimismia. Kannattaisi hätätilan julistajien kuunnella ja paniikin luomisen sijaan samalla tavalla etsiä todellisia ratkaisuja ja laittaa oman kortensa oikeisiin tekoihin eikä ”käsien pesuun”.
Ei ratkaista ilmasto-ongelmaa hiilinieluilla, vaikka sillä ratsastavat luonnonsuojelijat (lue ”metsien käytön vastustajat”) toista väittävät. Tämän taas ääneen todisti Petteri Taalas Ylen ykkösaamussa 24.10. (tallenteen kohta 12.20- 13.00) – yksi harvoista järkevistä ilmasto-ongelmien asiantuntijoista!
https://areena.yle.fi/1-50331162
Toinen juttu on sitten monimuotoisuuden suojelu, jonka parissa itsekin olen tovin työskennellyt.
Silkkaa ylireagointia monella tämä hirvikärpäskammo. En kiistä, että jollakin saattaa aiheuttaa oikeita oireita, mutta tuolta -70 luvun lopusta asti asiaan Kaakkois -rajalla totuttautuneena, eipä juuri häiritse, vaikka joskus metsästysreissulla tuntui, että vasullisen olisi saanut hirvikärpäsiä nirhaistua vaikkei yhtään teertä nähnyt. Olen varmaan niin paskan makuinen, ettei edes hirvikärpänen haisteltuaan viitsi maistaa, vaan piiloutuu takin saumaan.
Sama juttu itikoiden kanssa. Muutama vuosi metsätöitä napapiirin pohjoispuolella, niin nämä etelän itikat häviää näköpiiristä – ininä pahin kiusa.
Enpä ota asiaan sen kummempaa kantaa, kun puuni on aina ostajansa löytäneet. Mutta kieltämättä MG:n tarjoukset voi äkkinäistä kummastuttaa, kun Metsäliiton alkuperäisenä tavoitteena oli turvata jäsenten puukauppa hyvään hintaan. Kirjoittivat mm. vastineessaan kartellikäräjässä Metsähallitusta vastaan ”Metsäliiton tavoitteena ei ole puun hinnan alentaminen. Metsäliiton
tavoitteena päinvastoin on maksaa jäseniensä toimittamalle puulle
mahdollisimman hyvä ja kilpailukykyinen hinta eri markkinaolosuhteissa
niin, että puun saatavuus voidaan samalla turvata. Tavoite on
olennaisesti erilainen kuin muilla metsäyhtiöillä, jotka pyrkivät
alentamaan raaka-ainehintoja ja joilla on enemmän vaihtoehtoisia
puunhankintakeinoja.”Näin jäsenenä täytyy onnitella osuuskuntaa loistavasta liikeideasta – ostamalla puuta vahvistetaan osuuspääomaa, eikä rahan tarvitse liikkua, kun puukaupparahat sijoitetaan osuuksiin. Vähän samanlainen kuvio kun poika ostaa minulta auton ja käyttää minun saamat rahat bensalaskuihinsa. Periaatteessa olen sijoittanut rahat tulevaisuuteen 🙂
Älkääkä nyt sitten alkako kiivailemaan asiasta – yllä oleva on karkeaa pelkistystä (populismia?), mutta sinne päin.
Niinpä tietenkin, pitää laskea koko veroseuraamuspaketti mukaan. Taas taitaa vaikuttaa se, onko kyseessä kuolinpesä vai yhtymä? Jostain opinnäytetyöstä luin, että perillisten osalta hankintaolettama on sama kuin perukirjan verotusarvo. Perintönä saadulle omaisuudelle hankintameno
määritetään epäjatkuvuusperiaatteella. Tällöin omaisuudelle muodostuu saantohetkellä uusi, edellisen omistajan hankintamenosta riippumaton hankintameno kaksoisverotuksen välttämiseksi. Jos vaihdon onnistuu tekemään verotusarvoilla, niin silloinhan luovutusvoittoa ei tule?Mutta ei ole helppoa näitä ratkoa, kun montaa eri verolakia ristiin pitää tulkita – ei taida onnistua paremmillakaan asiantuntijoilla aina.
AJ:n tapauksessa on menetelty Varainsiirtoverotus-teoksen (P. Puronen 2000) oppien mukaisesti. Siinä todetaan ”ettei puhtaasta yhteisomistuksen purkamisesta ole kysymys silloin, kun esimerkiksi kahden tilan yhteisomistajat purkavat yhteisomistussuhteen vaihtamalla kiinteistön murto-osia keskenään. Kiinteistön yhteisomistussuhteen purkamisesta on kysymys vain silloin, kun kiinteistön määräosainen yhteisomistussuhde muutetaan alueelliseksi.” Eli tilojen yhdistäminen ennen jakoa oli se ratkaiseva tekijä, ettei varainsiirtoverovelvollisuutta syntynyt. Toisaalta olisiko ollut kannattavampaa maksaa 4% varainsiirtovero osien vaihtamisesta metsävähennysoikeutta vastaan?
Timppa on oikeassa, pahoittelen huolimatonta esimerkkitapauksen lukua. Verottajan ohjeista löytyy kohta, joka näyttää antavan selityksen omalle kohdalle sattuneeseen (onnekkaaseen) verokohteluun.
”7.2 Perinnönjako
Perintösaannot ovat pääsääntöisesti vastikkeettomina saantoina varainsiirtoverosta vapaita.
Jos perinnönjaossa varainsiirtoverolain alaista omaisuutta (=kiinteistöjä tai arvopapereita) saanut perillinen on maksanut muille perillisille vastiketta pesän ulkopuolisilla varoilla, on saannosta maksettava varainsiirtovero ulkopuolisten varojen osalta. Jos pesään kuuluva kiinteistö tai arvopaperi jaetaan sen jälkeen, kun pesän rahavarat on jo aikaisemmalla osittaisella perinnönjaolla jaettu, ovat nämä rahavarat luonteeltaan ulkopuolisia varoja myöhemmin toimitetussa perinnönjaossa. Myös silloin on kyse ulkopuolisten varojen käytöstä, kun perinnönjaossa sovitaan, että suoritus maksetaan jaon kohteena olevan kiinteistön tai arvopaperin vastaisesta myyntitulosta. Ulkopuolisten varojen käyttöä ei ole pesän velan vastattavaksi ottaminen (katso kuitenkin yhtiölainan käsittelyä koskeva kohta 2.3.3).”
Eli nähtävästi meidän tapauksessa verottaja on tulkinnut yhtymän samanlaiseksi tilanteeksi kuin olisi tehty osittainen perinnönjako. Onko sitten niin, että yhtymän käsittely tältä osin aina ja selvästi poikkeaa kuolinpesästä? Tuolloin kun oma tapaukseni oli vireillä juurikin yritin verottajaa saada täsmentämään, mikä muuttaa oikeuskirjallisuudessakin todettua linjaa, jossa yhteisomistuksen purkaminen jakamalla omaisuus samanarvoisiin osiin ei aiheuta veroseuraamuksia. Mielenkiintoista keskustelua ja käytäntö taitaa olla vielä mielenkiintoisempaa, vaikka onkin luultavasti yhtenäistynyt entisestä.