Käyttäjän Jalmari Kolu kirjoittamat vastaukset
-
23-istutus 30% takuuseen kuivumisen vuoksi, täydennys vuonna 24. Kaivurilla mätästetty Mt. Istutus aivan liian myöhään, eli kesäkuussa ja taimet jo lehdellä. Annoin palautetta ja Mhy:n väki ymmärsi tilanteen. Metsälauha ja Hietakastikka valtalajina ja taimet noin metrin korkuisia, tiheys vieläkin vajaa.
24-istutus Bracke muokattu Mt. Jälki erinomainen ja taimet yli metrin, vaikka todella kuiva kesä tänä vuonna. Taimien alkuperä samalta tarhalta ja istuttajakin sama. Mutta nyt istutettu ennen lehden tuloa, toukokuun toisella viikolla.
Olen itse SE:lle allerginen ja mielenkiinnolla seurannut erään mo:n kumppanuus-sopimusta. Fiksuin veto oli myydä kaikki 03:set kuusikot päätehakkuuseen siinä hetkessä kun SE nosti tukin latvaläpimitan 18cm ja mo. kertoi tyytyväisenä että tukin hinta oli nyt euron korkeampi motilta. Loppurahoilla ostettiin SE:lta taimikonhoitoa vajaatuottoisiin rääseiköihin ja ennakkoraivaus tottakai.
Jos mo ei tiedä eikä halua ymmärtää, niin ”ammattimies” osaa vedätyksen kyllä.
Keskustelin yhden ostohenkilön kanssa ja sain lukea rivien välistä että markkinat on aika täynnä. Kesäleimikot on hankittu ja suurelta osin hakkaamatta. Hintakuri on pidettävä ja seuraava fiksu aika on tarjota kelirikkoleimikkoa lokakuusta joulukuulle.
Miten lienee markkinoiden odotukset tässä syksyä kohden? Sahaseisakin kohta pidetty ja kukaan ei ennusta tulevan syksyn säätä. Jos vaikka satelee elokuusta-joulukuulle, niin lähteekö kelirikkoleimikot vetämään? Jotkuthan ennustaa Keski-euroopan sahoille tukkipulaa ja Suomen rakentaminen saattaisi vilkastua ensi keväänä.
Hyvin perusteltu. Tilanne voisi olla toisenlainen jos peuraa löytyisi läpi valtakunnan, niin silloin voisi esim. tuota aluevaatimusta tai lupavapautta perustella.
Esim. Pohjois-savossa ei ole pysyvää peurakantaa käsittääkseni missään ja kauriskin on harvinainen vieras. Jälkimmäiselle on yritetty riistanhoidollisin toimin luoda olosuhteita talven yli selviämiseen, mutta ilveskanta on sen verran vahva että ei mitään mahdollisuutta onnistua.
Asiaa tuntemattoman korvaan pyyntimäärät mitä olen kuullut joiltakin alueilta kuulostavat hurjilta verrattuna esim. pinta-alaltaan saman kokoisen metsästysseuran hirvilupamääriin. Ei varmaan tarvitse ihmetellä miksi peuran metsästys kiinnostaa niitä joilla siihen ei ole mahdollisuuksia.
Mielenkiintoisia nuo näkemykset. Toisella puolen Suomea kukaan ei koskaan Vhp:tä ole edes päässyt näkemään ja toisella puolen se on rasite. Sama juttu villisian kanssa. Toiset haluisivat lajin olevan läpi maan rikkaus ja toisella kulmaa se pitäisi hävittää kokonaan pois.
Esim. jos jostain syystä syntyisi tilanne että riista-asioiden hallinnointi menisi ympäristöministeriön käsiin MMM:n sijasta voisi metsästyksen alasajo alkaa systemaattisesti. Jo nyt on havaittavissa luontojärjestöjen pyrkimys kasvattaa vaikutusvaltaansa myös metsästysasioihin.
Miten jos ajatellaan vhp:n kohdalta jos luovuttaisiin tuosta 500ha aluevaatimuksesta niin mihin kaikkeen tuo vaikuttaisi tihentymäalueilla? Tai jos vapautettaisiin pyyntiluvasta kokonaan?
Itselläni ei ole Valkohäntäpeuraan mitään kosketuspintaa. Niitä ei meillä päin Suomea ole. Mutta tiedän että on tuontilaji ja joidenkin mielestä arvostettu riistaa.
Mutta jotainhan tuossa pitää olla, jos luonnonsuojeluliitto haluaa sen hävitettävän.
Gustav Hägglund totesi aikoinaan että Suomi on riistaköyhä maa.
No ääriesimerkki siitä kuin asiat voidaan hoitaa porukalla väärin.
Metsästys on kuitenkin edelleekin liki 300 000 ihmisen harrastus ja lähes 100% yleisesti hyväksyttyä. Ja toivon että sellaisena säilyy. Olipa sitten peura tai hirvi tai joku muu.
No tuo minun esimerkkiseurani on siinä mielessä eräänlainen harvinaisuus että 10 perustajajäsentä saivat jo omista maistaan kokoon ensimmäiset 4000ha. Oli mahtiseura vielä 90-luvulle saakka. Mukaan huolittiin vain ”herrat” eli lääkärit, nimismies, pankinjohtajat ja metsäteknikot sun muut. Nykyinen mo. sukupolvi jolle jäsenyys on siirtynyt perintönä on jyrkkää ja perustajajäsenten perillisten linja hyvin erikoinen ja tuo päätös ottaa uusia on johtanut siihen että pikku porukalla turataan ja muutosta ei sallita. Ei edes uusia maanomistajia oteta mukaan, eikä seuran alueella pysyvästi asuvia.
Ne ketkä tuolta on saaneet hylkäyksen hakemukseensa on ilomielin otettu naapuriseuroihin ja ovat aktiivisia ja asiansa hoitavia ihmisiä.
Mutta tuon esimerkkiseuran maine on erittäin huono. Ja mistähän syystä? Yhteistyö naapuriseurojen kanssa on hankalaa ja alueen asukkaiden kanssa myös. Ja tuolla ikärakenteella seura on loppunsa edellä.
Mutta jokainen tyylillään.
Gla-kirjoitti
”Vaikeudesta päästä seuraan kuulee usein tarinoita. Valitettavasti vain niiden näkemys, jotka eivät ole seuraan päässeet. Kulttuurista voi olla kyse, mutta kenen kulttuurista.”
No sanotaanko näin että eräs lähialueen seura kuuluisa on siitä että ketään ei ENÄÄ oteta. Vuokrattuja hehtaareita n.7400 joista yksityisiltä 80%, loput metsäyhtiöt ja kunta.
Eivät ota alueella asuvia, eivät uusia maanomistajia eikä ketään ENÄÄ, koska näin on päätetty. Tuo kulttuuri on ollut viimeiset 20 vuotta ja sillä seurauksella että 20 hirvilupaa on jaossa 10:lle jäsenelle. Luvista jää käyttämättä joka vuosi jopa puolet koska nämä 10 aktiivia ovat keski-iältään liki 70 vuotta. Mutta kun ketään ei oteta.. Eikä sallita vierasmetsästystä. Eikä pienpetopyyntiä vieraille.. Ei millään menetelmällä..
Aika hassua että Kunnan maita on vuokralla, mutta uutta kunnanjohtajaa ei otettu jäseneksi..