Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Nostokoukku. Kyllä havaintosi ovat aivan oikeat. Kun vetoratas on kulunut liikaa, on sen halkaisija niissä ketjun kosketuskohdista mitaten kulunut yli 0,5 mm. Vetokehältä saa työntömitalla mitattua syntyneiden kolojen syvyyden, eikä se saisi olla yli 0,25 mm.
Tyhmempikin tajuaa, että kun ketju käytössä ”venyy” ja vetoratas pienenee, niiden yhteensopivuus huononee – sama tapahtuu myös kärkipyörällä.
Kaikkein tyhmimmät eivät ymmärrä, miksi ketju , sitä käsin pyöritettäessä, rutisee. ja joka vetohampaan kodalla nytkähtää. Uudenveroiset terälaitteet eivät rutise, ja ketjua nopeasti nykäistäessä, se menee suhahtamalla annetulla vauhdilla jonkin matkaa. Öljylaatu ei siihen juurikaan vaikuta, paitsi rypsiöljy on liukkaampaa.
Nyrkkisääntö on ollut, että vetorissa vaihdetaan noin kolmen ketjun jälkeen ketjunvaihdon yhteydessä uuteen. Näin ketjut voi sahata loppuun, ne eivät katkeile, eikä rutaja pyöriessään.
Minä en yleensä omassa sahailussani kiristä ketjua oikein tiukalle. Rehellisesti sanottuna se mieluummin hieman roikkuu. Kyllä pyörii kevyesti ja äänettömästi.
Mammutin kantavuus 25 tonnia, Tuoreen kuusen ominaispaino jää varmasti keskiarvona n. 800:n kiloon kiinto, järeä kevempää.
Onko laskutehtävä liian vaikea mehtäukko? Kun kuusikko on hyvin juoksevaa, ja voi 6,1 :kin latoa myös takatyvisiksi, jäänee karikoihin vielä varaa, taikka pannaan vielä muutama motti.
Se on mehtäukko sinunkin rihveleiden kohdalla todettava, että ”Ei mopolla mahdottomia”
mehtäukko. Sattumalta ei ole satua. Suoritus kestää aivan varmasti tarkastelun.
Itsekin voisit laskeskella, kuinka ällistyttävän vähän 30 kiintoa järeää kuusitukkia painaa.
Jos nämä viestit eivät kestä toimituksen tarkastelua, niin täytyy toimituksen henkilöstöä järjestää terapiaan.
Serkkupoika oli MG:n kuljetuksia metsässä ja maanteillä järjestelevä aluepäällikkö. Olipa hänellä myös uitto ja Rautatiekuljetukst peukalon alla.
Hän hommasi meidän avohakkuutyömaalle metsätraktorin, joka oli sellainen rihveli, mistä täällä kone-Hemmot näkevät märkä-unia. Kävi sitä siinä lähitienoon urakoitsijatkin ihailemassa. Kone oli ollut lähes vuoden seurannassa ja serkkupoika sanoi kuormien keskikoon olevan siltä ajalta 29 kiintoa.
Siinä olisi mehtäukon koneketju mennyt varpin jatkeena perässä ilman, että kuski olisi edes huomannut moista lisäpainoa kaasupoljinta painellessaan ja kuormaa olisi voinut olla yli kolmekymmentä kiintoa, kunhan on pitkää tavaraa.
Tomperi:”Metsuri hakkuitten aikaan ajoura väli oli tiheämpi, elikkä ojitettiin siten että kaksi ajouraa mahtuu sarkaan.”
Sattumalta tiedän, että ei pidä paikkaansa Tomperi. Ojaväli oli usein kuusikymmentä metriä ja silloin pantiin kaksi uraa samaan sarkaan.
Paljon on tehty kunnostusojituksia, joissa ensiharvennus tapahtuu samalla. silloin sarka halkaistaan ja ojalinjalle tehdään ajoura.
Joku seipäänheittäjä manasi kerran, että ”Saksa on paska maa”. Nyt näyttää hieman siltä, että oikeassa oli hän.
Kaamea loppunäytös taitaa olla tulossa suuren sotapäällikö Pulterin sotasuunnitelman paljastuttua: Suuri ja mahtava (”Euroopan mahtavin”) – maa, eli Saksa osoittautuu täydelliseksi kuplaksi. Ei ole armeijaa, ei ole käyttökelpoisia tankkeja muista aseista puhumattakaan. (Möivät kaikki mainiot Neukkutankit Suomeen sulatettavaksi) Leopardit, joita muka on niin perhanasti, ovat vielä tekemättä! (Ihan kuin RYZZÄnmaalla!)
Nyt Pulteri ottaa käsikirjastaan seuraavan sivun: Valkovenäjä yhdessä RYZZien vankiarmeijan kanssa vyöryy Saksaan ja valtaa sen. Siitäpä saitte! Sen jälkeen onkin aika valloittaa koko muu Eurooppa. Turkkilaiset ja Unkarilaiset ryntäävät saaliinjaolle.
Tehdäänköhän millään muulla alalla niin paljon virheitä/ munauksia, kuin juuri metsäalalla?
Esim nuo ojitusalueet: On toisaalta ymmärrettävää, että muinoin, kun ojat pisteltiin lapioilla, sarkaleveytenä pyrittiin käyttämään kuuttakymmentä metriä. Myöhemmin, kun tuli jo koneitakin, ne ojat perattiin ja sarkajako puolitettiin. Kuviteltiin, että kolmenkymmenen metrin sarka on sopiva hoidella yhden ajouran varteen.
Niinhän se olisi, jos hyväksyttäisiin ajatus haamu-urista – Vaan kun se ei mahdu isojen koneiden palvojien kaaliin. Miksi eivät sitten tee 15 metrisiä puomeja koneisiinsa?
Kuitenkin on jo väkerretty koneita, jotka pärjäävät turvemaalla pahemmin uppoamatta. Fiksuimmat koneentekijät ovat varustaneet kahdeksanpyöräiset telikoneensa hydraylisesti säädettävillä keinuteleillä, joilla voi ajaa sarkaojien yli niin, ettei heilahda, vaikka kaikkia puita ei ole mätetty ojan täytteeksi.
Sellaisilla koneilla ojitusalueen ojat eivät haittaa, vaikka niistä ajellaan yli kahdenkymmenen metrin välein.
Homma vain kaatuu aina siihrn, että missään tapauksessa savottaan ei pidä viedä sinne parhaiten sopivia koneita. Sehän sopii korjuusta vastaavan Metsätalousinsinöörin poeriaatteita vastaan.
