Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Minulla ketjut ja laippojen kärkipyörät alkoivat kestää, kun uskoin, että kulunut vetoratas yhdessä hieman vanähtäneen ketjun kanssa aiheuttaa ketjun katkeilua ja kärkipyörän halkeamista. Kiitos tuosta kuuluu Evon lehtori Holopaiselle.
Ketjuja ja laippoja ei meillä mennyt rypsiöljyjen kanssa, eikä viilausta ja ketjunkiristystä – kuten ei myöskään tankkausta ole tarvinnut tehdä paljain käsin sen jälkeen, kun alkoi saamaan kunnollisia työsormikkaita.
Miksi ihmeessä pitää’ yrittää sotkea joka paikkaan esim teräöljyt, kun homma hoituu sotkemattakin. Kun ensimmäisen kerran kaadoin vahingoss teräöljyä käynnistyslaitteen maskin läpi magneettoon ja myöhemmin sitä sieltä putsasin pois, niin voipa sanoa, että opin kerralla senkin työvaiheen (tankkaus) tekemään oikein.
Rypsiöljy oli tosihyvää voiteluainetta, mutta se takertui kiinni pintoihin, pumppuun ja laipan kärkipyörään seisokin aikana. Myös ketju jäykistyi kuivuessaan.
Ei mootorisaha mikään öljyruisku ole. Kun saha on oikeassa iskussa, ja öljypumppu säädetty oikein, niin korkeintaan puoli tankillista öljyä kuluu bensatankillista kohti. Oikeassa sahassa teräöljypumppu ei pyöri muuten kuin ketjun pyöriessä. Näin on ollut jo, n. 40 – 50 vuotta.
Rukkaset, sormikkaat ja vaatteet – puhumattakaan naamasta ja käsistä, eivät likoa öljyssä, eikä puolukanvarvur siitä rusketu.
Täysin mustaa jäteöljyäkin voi huoletta käyttää. Peloittelut sillä, että öljypumppu, ketju ja laippa kuluvat loppuun taikka ”tukkeutuisivat ” on ”pienimunaisten ropakantaa”. Kunhan varoo sitä sakkaa kaatamasta muualle kuin öljynkeräysastiaan, jossa se viedään uusioöljytehtaalle laadukkaan erikoisöljyn raaka-aineeksi.
Suoriutuva:”Vuosien varrella on herättänyt suurta pahennusta ,kun olen maininnut ,että paikalta poistuminen on varteenotettava vaihtoehto , kun korjuukelvoton palsta tulee vastaan. Syyttävä sormi oli heti tanassa ja uho päällä ,että kuski hakkaa eikä kitise. Nyt ovat hakanneet… kitisemättä.”
Ehdottomasti noin on. Kyllä ostohenkilöllä pitää olla sellaiset varusteet, että katsoo leimikon ennenkuin raapaisee nimen kauppakirjaan, eikä pidä ketään yllyttää laittomaan hakkuuseen. Liian harvaksi hakkuu on juurikin sellainen.
Kun pakottaa MO:n tekemään ennakkoraivauksen risukkoon, paljastunee karmea totuus myös MO:lle – Ei ole hakattavaa.
Mikä sijaiskärsijä on kuski ottamaan vastaan muiden tekemien syntien rangaistukset. Kone jatkakoon lavetilla seuraavaan leimikkoon!
Tuo ohje mittaukseen edellyttää hakkuukoneen olemaan ajouralla kuten se on hakatessaankin.
Siis on hankittava hakkuukone, joka ajetaan uralla samojen raiteiden mukaan, kuin on jo hakkuu – ja ajokone kulkeneet. Tornin alapuolelle – ihan keskelle tornin jalustaa, ripustetaan luotilanka (Myydään rautakaupasta) , jolla määritellään keskilinja. Kone ajetaan uran reunassa olevan puun kohdalle ja etäisyys luotilangan osoittamasta pisteestä runkoon mitataan. Samanlainen mittaus tehdään uran toiselle puolelle, kunhan konetta on siirretty siellä olevan rungon kohdalle samoin kuin ensimmäisessäkin mittauskohdassa. Mitatut etäisyydet lasketaan yhteen ja on saatu uran leveys SILTÄ KOHDALTA.
Mittaus toistetaan niin monta kertaa, että uran on todettu olevan sovituissa mitoissa kauttaaltaan.
Mittauskone (Ei koje) – voi olla myös ketjuilla varustettu, ellei uppoaminen uhkaa, varsinkaan kuiuvana kesänä ja kanrtavalla pohjalla. Koje voi olla ihan pelkkä rallamittanauha, pituus kolme metriä pitäisi riittää myös keskustelupalstan kone-Hemmoille.
Näin menetellen kone-Hemmotkin pääsevät jyvälle siitä, kuinka leveä on nelimetrinen ura, jonka täytyy riittää, kun kyse on kasvatushakkuusta. Poikkeuksena on mutkat, joita tulee välttää, mutta esim risteyksissä voidaan hätätapauksessa levittää uraa jopa 4,5 metriin saakka Kivennäismailla.
Tämä ohje on nyt laadittu nykyisille valmistuville metsäkoneenkuljettaja-opiskelijoille omaksuttavaksi, ammattataitoisen opettajan laatimana.
Jos joku tollo vieläkin tekee neljän tien risteyksiä metsään, niin se osoittaa kyllä, että ei ole oltu hereillä oppitunneilla.
Myös laskutaito telojen vaikutusta räknäillessä on vajaa: Kahdeksankymmenen sentin renkaiden päälle asennatut metriset telat levittävät konetta vain kaksikymmentä senttiä. Lisäksi metsäkoneen telat myötäilevät renkaiden siluettia niin, että telan täytyy painua maahan yli kymmenen cm, ennenkuin lappujen päät ottavat maahan kiinni.
Vanha keksintö: Sekatela poistaa sivuluisut lähes täysin.
Verukkeet ylileveille ajourille on niin huonosti keksittyjä, ettei niille näytä löytyvän perusteita enää lainkaan.
On myös täyttä paskaa, että konehemmon on vaikka revittävä / riivittävä metsästä kaikki mitan täyttävät puut, että saa kaupan täyteen.
Se nyt ainakin on tullut selväksi, että konehemmojen päähän ei mahdu muuta ajatusta, kuin että pienempi metsäkone on suunnilleen mönkijän tasoa – ilman teloja, eikä sillä tule muuta kuin jälkiä maahan ja puihin. (Vanha nimitys ”Konekonna” osuu nyt paremmin kuin koskaan ennen)
”Oikea metsäkone on helvetin iso, kuusi metriä leveä ja neljä korkea, jolla kuskataan koko leimikot yhdessä kuormassa. Muilla ei tee mitään – missään.”
Tuntuu järjen ääni latistuneen koneen ryskeeseen ja polttoöljyn tuoksuun.
Tietenkin, kun ei ymmärrä ajouraverkon suunnittelusta mitään, niin sillä taitamattomuudellaan on hyvä rehvastella.
Omituista on myös se, että nämä urhot ottavat niskoilleen senkin, että ostohenkilö on ostanut risupalstan ja siitä pitää repiä sata mottia /ha.
Ei ole ammattiylpeyttä eikä työmoraalia hiventäkään. Metsäkonekouluun oitis tuollaiset.
Puuki. Sinulla on viirus koneessasi!
Ennen neuvottiin / opetettiin tulevia metsäammattilaisia tekemään aina arviot jopa Metsäsuunnitelmiin niin, että takuulla arvio täyttyi.
Kokeneemmat ostomiehet kertoivat, että milloinkaan ei ole moitittu, jos pinoon on kertynyt vaikka jopa tuplamäärä enemmän kuin arvio, mutta tulleet helkutinmoiset pyyhkeet, jos jää vajaaksi.
Ei kai niin tyhmiä Mopokuskeja ole enää töissä, jotka yrittävät käsittelyohjeista huolimatta tehdä tyhjästä isoja pinoja.
Olen varma, että päinvastaiset väitteet ovat selvää ”puppua”.
Joltakulta on jäänyt ymmärtämättä se, että VAIKKA kauppakirjassa lukee ihan miten hyvänsä, että hakataan lohkolta, jossa on ensiharvennusmetsää esim.20 hehtaarin kuviolla ja pinoon pitää tulla 1200 kiintoa, eikä siitä hyvän metsänhoidon ohjeiden mukaan tulisi kuin puolet siitä, ETTÄ toinen mokoma on kiskottava normaalisti jäterttävästä puustosta, eli on raastettava metsä yliharvaksi, vajaatuottoiseksi, jätemetsäksi = pilalle!
Jos ja KUN Mopokuski on näin asian käsittänyt, niin kalossinkuva persauksiin ja ehkä metsäkouluun viideksi vuodeksi opettelemaan pelisääntöjä.
Samalle kurssille Osto-Hemmo yhtä pitkäksi aikaa, sen jälkeen oppipojaksi kokeneemman henkilön reppua kantamaan.
Turhaa on täällä valehdella suut ja silmät täyteen, että konemiesten on tehtävä mahdoton mahdolliseksi – Kyllä muutakin on kierretty kuin tahkoa, nuo kone-Hemmot eivät kunnolla sitäkään.
