Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Täällä on ollut saman hintaisia viilat. 6,3:nen puree minusta paremmin, eli sen hinta voisi olla kalliimpikin, koska se tuntuu kaikin puolin paremmalta.
Olen paksumpaa viilaa käyttänyt ainakin 20 vuotta.
Bruneteilla ajetaan vieläkin, silloin ehkä leivän päälle jää enemmän vuosittain kuin kaksi kertaa rasakaammilla koneilla ajellen.
Nosturi on ollut katolla myös muilla merkeillä. Onhan se ihan sama, iretoaako nosturi katosta, vai nosturin jalka Valmetin rungosta. (Helposti näkyi irtoavan valmetistakin.
On merkillistä, jos koneen kaatumiseen vaikuttaa se, kuinka kaukana sisäreunat ovat toisistaan, olen luullut, että ulkoreunat ratkaisevat sen, kuinka vakaa kone on kallistellessaan.
Se, että ei osata käyttää haamu-uraa hakkuussa, on joillekkin kone Hemmoille ammatinvaihdon paikka. Kunnolla haamutettu palsta voidaan helposti ja tehokkaasti ajaa ”silakkapuntareilla” varustetuilla maataloustraktoreilla parinkymmenen kiinnon kuormin, jos halutaan.
Kunhan terästen laatu kehittyy riittävästi, voidaan ajokoneetkin tehdä niin kapeauumaisiksi, että metriset renkaat pyörivät alle puolen metrin päässä toisistaan. Eli rakenne ei pakota tekemään yli kolmimetrisiä koneita.
Aikoinaan Mini-Brunetin keksijä oli taivuttanut karikat niin, että koneen kallistuessa normaalimaastossa esim kannon ylityksissä niin paljoa, että olisi haironut laitapuihin kiinni.
Niilläkin ajettiin monet Valmetit suohon, kun ihan oikeasti alettiin puita ajamaan. Päivätuotos tällä pienemmällä koneella oli yleensä parempi kuin Suomalaisella syväkyntäjällä.
Metsurit hakkaavat nyt myös aikapalkalla, eli määrä ei ole tärkein. Siinä työssä on vain paljon parempi mahdollisuus nähdä puut toiseltakin puolelta.
Jos hakataan puhtaasti urakkapalkalla, ei mottien ole väliä, jos työ on oikein taksoitettu. Kun hakkasin isommissa savotoissa, joissa oli huonoja, risukkoisia keppimertsiä ja hyviä silkoisia puustoja, laskettiin mm tyvet järeyden laskemista varten, neuvoteltiin oksaisuudesta, risukosta, ojista jne. Toisessa palstassa saattoi päivätuotos jäädä esm puolee kuutioiussa, mutta antoi rahassa silti jopa enemmän.
Vanhat kompurat karttoivat niitä huonoja palstoja, minä tykkäsin niistä. (Kunnon kyntömie0s ei sarkaa valitse)
Normaalisti valitsen jääviä puita ens0kassa pari – kolme kerrallaan ja sitten suurin piirtein surutta muut pois. Aina valintaperustuu näkymään hakkuun jälkeen, eli metsä pitäisi nähdä hakattuna ennenkuin siitä on kaadettu yhtään puuta. Hienosäätöä unohtamatta.
Monelle ukolle olen avannut maisemaa neuvomalla hänelle sen ensimmäisen poistettavan puun – ja perustellut valinnan siihen viereen jäävien puiden sopivummuudella. Parhaat ovat oivaltaneet kupletin juonen, kun ovat kaataneet sen ensimmäisen puun. (Maisema on avautunut)
Mopokuskille on ylivoimainen rasti ymmärtää edes se, mikä on pohjapinta-ala.
Relaskooppi kuitenkin ottaa huomioon runkojen vahvuuden / hoikkuuden – ja sen perusteella jättää riukuuntuneen metsän tiheämmäksi runkoluvultaan kuin puomilla mittaus. Umpiluisessa päässä tiedonsiirto ei oikein onnistu.0000000000000000000000000000000000000000000000000000000
Ero on toki aika pieni. Olemme mitanneet satoja koealoja opetusmielessä esim: -Relaskoopeilla joka ukko. – Runkoluvuilla ympyräkoealoista. – Mittaamalla samat puut millimetrisaksilla mittausohjeen mukaan.
Tulokset ovat olleet sangen yhdenmukaiset.
Poikkeamia on ollut eniten ensikertalaisilla relaskoopin käyttämisessä, mutta kun kaikki mopokuskit eivät ole tajunneet, kuinka tarkkana pitää olla tuollaisten optisten mittalaitteiden kanssa. Saattaa tulla jopa kahden neliömetrin heitto luokassa 20 – 25 neliömetriä, mutta harjoitus on heistäkin tehnyt mestarin.
Tomperi. Tiedän tasan tarkkaan, miten koealat pitää ottaa, kun kontrollia tehdään.
Olen ollut opettamassa erilaisia koealojen käyttökaavoja. Kyllä siellä mitataan myös ajourien vaikutus, mutta oikein hakatussa metsässä myös ajoura mukaanlukien pitää pohjapinta-ala ja runkoluku olla haarukassa.
Tärkeä tekijä on nimenomaa mittauskohdan määrittelyn sattumanvaraisuus, eli koealan tarkka sijainti voidaan määritellä etukäteen vaikka ennen kuviolle menemistä. Ensimmäisen mittaispisteen jälkeen on jatko jo määrätty, sen sijainti löytyy sitten mittanauhan perusteella. Miuttaustapa on lahjomaton, mittaaja voi sen väärentää, mutta se ei ole enää mittausta.
Mopokuski:”Hyvä video. Yksi lisäys jäi minusta kaverilta sanomatta että mistäkohtaa mittaus suoritetaan kun ajourat on hakattu kuviolle. Ajourathan vaikuttavat tiheyteen huomattavan paljon jos mittaus kohta on väärä.”
Älä yritä!
Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Muistuttaisin kuitenkin, että kun0 firma, jonka leivissä olet, ei luultavasti ole sinun, ei tarvitse jatkuvasti puolustella ja vääntää mustaa valkoiseksi.
Tarkastusmittausten tekijät osaavat takuulla hommansa ilman sinun sekaantumistasi asiaan.
”Oikeilla” metsäkoneilla urakoivat tyypit ovat ”niin-konemiestä”, että mikään muu ei toimi, kuin perinteinen insinöörioppi, eli ”-Jos joku paikka ei kestä, tai toimi, niin lisää rautaa”.
Kuitenkaan en konhota, että pieni on kaunista, vaan perustan näkemykseni kokemukseen ja koulutukseen.
Olen ajellut puuta sekä päivänvalossa, että pimeällä, isommalla ja pienemmällä koneella ja tullut sellaisiin tuloksiin, että esim maataloustraktorilla, joka on varusteltu metsäajoon, ajelee varsinkin pienehköjä savotoita kilpailukykyisesti, kun ottaa huomioon, että sen siirtely maantiellä on aika helppoa ihan ajamalla.
Olen ajellut kasvatushakkuuta nelivetoisella traktorilla, jonka perässä on telikärry ja nosturi. Kuormakoko on vaihdellut 4 – 6 kiinnon välillä. Sopivassa työmaassa on tunnissa saanut ajettua melko tarkasti neljää kuormaa.
Metsätraktorilla olen ajanut selkeästi isompia kuormia, jopa lähemmäs 20 kiintoa, mutta niiden kanssa on mennyt likipitäen tunti.
Jos ajotaksa olisi kummassakin sama /kiinto, olisi bruttoansio suurinpiirtein sama, mutta myönnän, että en ole metsätraktorin puikoissa mikään virtuoosi. Maatilakuormaimen kanssa hakkuu pitää tehdä vyöhykkeelle, metsäkoneella palstallehakkuu riittää.
Ei sen ajokoneen tarvitse aina olla suurin mahdollinen, eikä pieni kone AINA ole ”Rihveli”
Kunnolla hoidetulla Logistiikalla nuo metsäkoneketjujen siirrot voidaan hoitaa ilman meteliä ja edullisesti, vaikka samalle savotalle poikkeaisi parikin erilaista ketjua, näkyy usein olevan ritiläauto varastopaikalla ja siirto muutaman sadan metrin päähän sujahtaa ilman, että konetta tarvitsee edes sitoa kyytiin. Ei kannattaisi aina maalata pirua einälle, vaikka vakaumus onkin kova.
