Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
arto. Kun harvennus tehdään pääsääntöisesti alaharvennuksena, eli kaikki jäävä puusto olisi Pää – ja lisävaltapuustoa. Silloin runkoluvusta 40 % ei olisi liian paljoa. Pohjapinta-ala olisi oikea mittaustapa, mutta kone-Hemmot eivät sitä saa – eivätkä osaa käyttää, eikä heillä ole ollut varaa hankkia relaskooppia, vaikka sen saa ilmaiseksikin.
Vaikka tätä on noille kone-Hemmoille turha jankuttaa, kun heidän on vain pakko hakata väh. 60 kiintoa / ha (Valehtelevat). Kun kone liikkuu koko ajan, ei sillä ole hakkuutulokseen vaikutusta, lähteekö 40 – vai 60 mottia hehtaarilta.)
Kyse on vain vanhoista asenteista. Pantakoon heidät sitten koneeseen, jossa pitää penkki kääntää aina kun siirtyy ja kytkintä ja keppiä onkäytettävä joka siirtymisessä. Muut ajakoon tikkuajolla.
Monien koneiden ja laitteiden kanssa on tultu siihen tulokseen, että yleiskone, joka sopii kaikkiin työmaihin, ei sovi hyvin mihinkään niistä.
Metsäkoneala tekee ilmeisesti poikkeuksen, johtuuko se sitten vain asenteista (Otaksun, että johtuu), vai siitä, että sama hemmo osaa vain yhden laitteen hallinnan joten-kuten.
Olen ihmetellyt usein M-sahojen kohdalla sitä, että jotkut eivä ”MUKA” pysty sahaamaan eri merkkisellä sahalla juuri huonostikaan, vaikka sillä oikealla vetelevät hyvinkin kätevästi.
Itse olen kyllä melko sujuvasti hyväksynyt käyttöön jopa kehnommatkin yksilöt, vaikka sen on kyllä tuntenut heti kättelyssä, että tällä ei saa mitenkään samaa tulosta kuin sillä oikealla sahalla.
Mopomiehet ovat alkaneet laatia omia metsänkasvatusmalleja, joilla ei pääse parhaaseen tulokseen millään opilla.
Kyllä männikössä on oikea viljelytiheys melko tarkkaan 2000 r/ha,
Taimikonhoito samaan lukemaan, enskassa kolmasosa pois ja se tehdään silloin kun on sen aika, eli elävä latvus on kutristunut n. 40:een %:n.
Hoitohakkuiden tavoite EI saa olla koneurakoitsijoiden lompakon ratkeaminen.
Missään tapauksessa verukkeet, että metsä piti hakata liian harvaksi, että saatiin kertymäksi 60 kiintoa / ha:lta.-ovat ihan tyhmästä päästä itse keksittyjä. Sellaiset metsänraiskaajat pitää viedä saunan taakse ensi tilassa.
On vähintään omituinen väite, että kompikone jättää syvät raiteet metsään, mutta erillisen Moto – ajokoneketjun käytön jälkiä ei metsässä näy.
Noin hölmö valhe vaatisi kyllä kunnolliset perustelut – ja valehtelun voi lopettaa.
Meillä oli Ponssen Kombikone, joka hakkasi nätisti ja nopeasti leimikon, vaihtoi Harvesterikouran kuormaimeen ja kätevästi toi hakatun tavaran varastolle. Kaikki katsojat ihastelivat koneen jälkeä .
Varmaan ero Suoriutuvan suoritukseen on varmasti se, että koneen käyttäjällä oli ammattitaitoa niin paljon, että suoriutuvalla sen tason saavuttaminen ei enää ikinä onnistu muualla kuin haaveissa.
Koneella yrittäjän on laskettava tarkkaan, paljonko milläkin värkillä on järkevästi ajettavissa tunnissa – päivässä, kuukaudessa – vuodessa.
Ja myös se, että paljonko pitää saada ajettua, että pärjää.
Jos koneella saa kahden motin kuormia jopa kaksi tunnissa, voi olla, että tienvarsihinnasta ei kovin paljoa jää, kun koneyrittäjätkin jäävät plussalle.
Yksi kuorma tunnissa menee kyllä talkoohommiksi.
Pelkät näpertelijät eivä tietenkään koskaan usko, mutta voidaan sopia, että nämä jutut ovat heiltä kielletty.
Olin iältäni luokkaa 26 – 28 vuotta, kun vetelin päätehakkuu-kuusikkoa sileäksi. Järeää puuta, ei yhtäkään yhden tai kahden tukin puuta. Eikä kuitua, eikä Mä Ko.
Isoimmat mitatut palstat olivat yli 600 kiintoa. Kaikki palstat sain hakattua korkeintaan kymmenessä päivässä ( 2 viikkoa) . Pieni / huonopuustoisimmissa palstoissa keskimäärä jäi 30 kiintoon / päivä.
MS-karsinta, silmävarainen katkonta, suorintamenetelmä. 10, 5 kk/ vuosi. Saha Huskun 180, 280 ja 380. Jokaisella sahalla sahasin vuoden, ei remontteja. Teräketju kesti yleensä 2 viikkoa., laippa yleensä 4 – 5 t3räketjua.
Repikää siitä.
Riukumetsässä mennään ihan toisilla lukemilla.
Kun pillarilla ajetaan pehmeällä suolla, niin pinta saattaa kestää hyvin kerta-ajelun, mutta jo toinen kerta on hieman vaarallisempi, koska pillarissa on suorat telalaput, joiden päät myös ovat suora, eli ne kanttaavat tehokkaasti. Kaarreajelussa pillarissa ei pitäisi joutua käyttämään kääntöjarrua, koska se mielestäni moninkertaistaa repis- ja uppoamistaipumuksen. Eli vain veto pois sisäpuolen telalta ja tasaista menoa.
Pehmeillä ajopaanoilla suoritettiin ennen polkemisvaihetta, jossa maataloustraktorilla erilaisin varustein ajeltiin baanat läpi hyvällä kelillä.olipa polannejyriäkin perässä ja pakkanen rakensi kantavan pohjan. nykyään sellainen on tietenkin niin ”Mielettömän kallista”, kun esim osto-Hemmokaan ei pysty kävelemään palstalla ennen 0ostoa ja korjuuta, kun on niin kova kiire pullakahville ABC:lle tms.
Jos uskoisi kaiken, mitä Korjuu – ja kone-Hemmot päästää suustaan ( mikä perustuu suureksi osaksi täysin heidän omalle mielikuvitukselleen ja oman laiskuuteensa peittelyyn, niin kaikki – jopa muutaman kuitunauhan vetäminen maastoon on mielettömän kallis ja turhaan työllistävävä vaihe ) -Niin puunkorjuun kustannukset ovat vielä paljon suuremmat kuin se, mitä siitä maksetaan. Jos ainoa – ja paras korjuutyön jäljen ja laadun tae on hakkuukoneen puomi, jota ei edes osata käyttää, niin hukassa ollaan. Jos kolme metreiä leveä kone vaatii kuuden metrin väylän, niin jotain on jäänyt kone-Hemmolta käsittämättä.
