Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Eipä sitä – Kurusta – kannata, ellei ole pontikkakanisteri mukana. Kyllä Jeessin moponmoottori sulaa, jos sillä yritetään ajaa edes lappu lattiassa sata kilometriä yhteen menoon.
Isoissa haavoissa kemiallista torjuntaa varten on ainakin ollut taskutuskirveitä, joissa terä on kaareva kahdella eri tavalla. Sillä kopautettiin kuoreen kolo, joka muodostui kaarevuuden ansiosta taskumaiseksi. Siihen kolon painettiin ”taskutuspistoolilla annos torjunta-ainetta, joka alussa oli Vesakontuho TASKU – nimistä. Annos oli noin 1 – 1,5 millilitraa / tasku.
Taskut tehtiin rinnakkain niin, että niitä tuli noin yksi tasku haavan läpimitan tuumaa kohti, eli kymmensenttiseen runkoon neljä jne.
Aine tehoaa myös koivulle ja muillekin lehtipuille. Se tappaa juuriston. Eräs omakotiasukas oli istutellut haapoja tonttinsa reunalle ja naapuriasukas oli kehoittanut häntä hävittämään ne, kun niiden juuret tukkivat salaojat. Ukko ei totellut:- Naapuri antoi nurmikkonsa kasvaa ja kas – siellä oli myös haavanversoja. Hän myrkytti haavanversot ja niinpä ukon isot haavat kuolivat rajan toisella puolen. Kyllä RoundUp on oikein häytettynä todella tehokas ase. Poliiskaan ei korviaan lotkauttanut, vaikka ukko teki rikosilmoituksen.
Joovaa. Sinun vaatimuksesi ja käsityksesi ovat sen suuntaisia, että vertaisin tuota ajatuskulkua tilanteeseen, että SINÄ olet töissä jossain, jossa sinun työstäsi maksetaan, mutta minä (metsänomistaja) vaadin sinun työpalkkojasi maksettavaksi minulle.
Siis metsänomistaja myy puunsa firmalle, firma korjuuttaa puutavaran tehtaalle asti, eikä maksakkaan urakoitsijoille ja liikennöitsijöille mitään, vaan maksaa kaikki kustannukset metsänmyyjälle?
Luuletko tuollaisen toiminnan pitkälle vetelevän? Voin kertoa, että pian olisi käräjätupa täynnä muitakin kuin suuren savotan tekijöitä.
Mitä ihmettä Joovaan tekisi esim tiedolla siitä, paljonko firma maksaa mistäkin työvaiheesta sen tekijälle? Minä voin kertoa, että ei maksa liikaa.
Autoilijat ovat eri sarjassa kuin Ei-autoilijat. Kun naapurin puutavarakuski ajaa joka kuukausi 20 000 – 30 000 km, kertyy jo vuoden aikana aika paljon kilometrejä. Hieman enemmän, kuin 1,5 km:n päivittäisestä työmatkasta, vaikka sen ajamalla tekisi takaisin kotiinkin.
Myös Tuosta läheltä lähtee joka yö Keskon ajoon rekka, joka heittää kahden kuskin voimin n. 1500 km:n jakelureitin – joka vuorokausi.
Kun meikäläisellä on pisin ajomatka ollut 1440 km 18 tunnin aikana. Koko matka yhteen suuntaan tosin yli 5000 km. Pösöllä olisi kyllä jäänyt tekemättä, ainakaan sen viikon aikana.
Valjaitten paikka ei olekkaan metsässä, vaan ne tuodaan kotiin ja mielellään kuivumaan. Koukkuhan on valjaissa, mutta tuo lukitseminen onnistuu vain sahassa, jossa riiputuspaikka on sahan rungossa valettuna. Jos se on ruuvilla kiinni, se on helppo irroittaa, vaikka olisi miten lukittu.
”Pystykaupassa sitä isäntää ei ole olemassa. Pystykaupassa korjuun kustannukset vähennetään piilotetusti puun hinnasta ja isännän tietämättä. “Puun tehdashinnat ovat siis puunmyyjien rahaa. Siitä piilotetusti tehdyt vähennykset ovat isännätöntä rahaa. Yhtiö korjaa puuta isännättömällä puunmyyjän rahalla ilman kustannusvastuuta. Lauri Vaara”.
Puhdasta kakkaa. Puun hinta ja korjuukustannukset on täysin eri asioita. Kukaan ei piilota keneltäkään mitään. Yhtiö ostaa pystykaupalla puut ja maksaa ”omalla rahalla” kustannukset, jotka koituvat puunkorjuusta ja kuljetuksesta tehtaalle.
Ainoa epäsopiva osatekijä tässä skenariossa on se, että kantohinta on aivan liian alhainen. Teollisuudella olisi varaa nostaa kantohintoja reippaasti, jos vain haluja olisi.
(Moderaattori on poistanut osan viestistä.)
Sydänpuuta on turha tuunata, Jos puu on iso, niin kapea raita kuoren alle – parikin senttiä puulle riittää hyvin, siitä aine imeytyy juuriin.Kantokäsittelyä voi tehdä ynpäri vuoden, jos ei käytetä väriainetta, ei kukaan ades huomaa sen käyttöä. Pakkasella pitää käyttää veden asemasta esim polttoöljyä.
Kannon pitää olla tuore, eli sahaamisen jälkeen mahdollisimman pian sively / suihkuttelu…
Rengastestit ovat suuntaa antavia, mutta hyvinkin niissä pärjänneet renkaat eivät tee hyvää kuljettajaa, varsinkaan, jos ne Jeessin taidoilla tahkoaa sakkorenkaiksi.
Jos testiin on valittu vaikkapa 15 erilaista rengasta, niistä ensimmäisten viiden erot ovat niin minimaalisia, että niiden erot monissa osatekijöissä hukkuvat ”virhemarginaaliin”.
Kuitenkin kuljettaja jo ansimmäisten satojen metrien aikana saattaa havaita, että rengas ei pidä, se ei sohjossa toimi, niinkuin pitäisi ja kokenut kuljettaja sopeuttaa ajotyyliään siten, että sillä pärjää siinä kelissä niillä renkailla.
Kaikkein Tolloin kuljettaja ajaa paahtaa vaan aina samaa vauhtia ja samoilla toleransseilla oli tilanne mikä tahansa.
Maantiellä sattunut tilanne, jossa auto on lopulta pysäytetty tien reunaan ja siinä on hätävilkut päällä, pitäisi olla näkymä, jonka takia jalka nousee kaasulta ja vauhti hidastetaan, mutta ei – Siihen paahdetaan samaa vauhtia, vaikka vastaan tulee samaan aikaan toinen samanlainen kaahaaja. Mutta kun alla on testivoittajarenkaat!
Kyllä se on kuskista kiinni.
