Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Koko runko kerrallaan ympäri ja tarkkaan. Hyvä aika kaulaamiselle on kevät / alkukesä, jolloin kuori irtoaa sievästi. Samalla voi kuoraista vaikka metrin matkalta, niin on tehokkaampaa. Ensimmäisenä vuonna tulee haapaan täysi lehti, toisena kesänä selkeästi heikommin, kolmantena kesänä ei välttämättä tule lehden lehteäkään. Silloin haapa ja sen juuristo on kuollut täysin. Pienikin suikale ehjäksi jäänyttä kuorta pitää haavan elossa maailman tappiin asti.
Kyllä glyfosaatti tehoaa juurien kautta, eli ei tarvitse ihan jokaista vesaa kastella. Naapurin haavat voivat kuolla, mutta siitä ei myrkyttäjä ole vastuussa, naapurin juuret ovat silloin tulleet rajan yli…
Ei RoundUp tapa havupuita, eikä esim koivun juuret ole haavan kanssa yhteistyössä.
Aloitin traktorihommat 14 vuotiaana ja ensimmäisen autoni ostin muistaakseni v. -69.
Et ole siinäkään asiassa kelpoinen arvostelemaan pätkääkään.
Ilman korttiakin ajelin kaverien autoilla vaiheessa, jolloin ei ikä riittänyt autokouluun.
Laita AINA saha kuumana maahan silloin kun saha on sammutettu – kyljelleen, jolloin sylinterin lämpö sulattaa / kuivattaa käynnistimen hiluja. Peitä käynnistimen alaosa valmistajan tekemällä suojalla tai Jeesusteipillä.
Jos käynnistysnaru tulee ulos ja jää ”pitkäksi”, pistä korkillinen bensaa sahanpurujen kanssa kannon päähä – siihen tuli ja käynnistinlaite liekin ääreen. Hetken kuluttua laite imaisee narun. Jos käynnistin ei tartu vahtipyörään, vedä naru kokonaan ulos ja päästä narusta irti, kynsi tärähtää liikkeelle.
Yleensä en ole joutunut käynnistinlaitetta metsässä purkamaan, ellei jousi tai naru ole katkennut.
Tollo on kerrankin hajulla kelien suhteen. Mikä pakko on mennä lumihankeen rypemään nyt, kun siellä ei ole lumettomana aikana kertaakaan käynyt?
Kyllä nuo harrastushakkuut kannattaa ajoittaa kelien mukaan. Toista se on oikeilla ammattilaisilla.
Kaikki eivät muista Pikku-Tilhissä kääntää sitä lappua säätösuuttimien vierellä, jossa on mm lumihiutaleen kuva. Temppu olisi helppo, mutta kaikilla ei raksuta sen vertaa…
Artolla on ihmeellisiä sahoja, kun niissä ei räntä kylkiin tartu, vaikka sitä kuinka sataisi.
Tuo auton hallinnassa pysyminen on kyllä minullekin tullut selväksi jo aivan autoiluni alkuaikoina.
Kaikkein yllättävin tilanne tuli kerran, kun olin hakenut Traktorin lumiketjut, jotka toin kamalassa loskakelissä kotiin aika pitkältä matkalta. Kotiin päästyäni jätin auton autokatokseen ja otin ketjut pois vasta parin kovan pakkaspäivän kuluttua.
Kun lähdin siitä ajelemaan, En huomannut normaaliliikkeillä mitään ihmeellistä, mutta ajaessani hyvää valtatietä, jossa oli puhdas jääpinta, minun piti kääntyä risteyksessä ja kevyesti jarruttaessani takapyörät menivät lukkoon ja tein kaksi vaakapiruettia tiellä.
Sohjo oli jäädyttänyt taka-akselilla olevan kuormantunnistusventtiilin toiminnan ja se oli jäätynyt asentoon, jossa kontissa oli parisataa kiloa painoa, ja autossa oli vain kuljettaja.
Jarrut olivat siis voimakkaasti takapainoiset. Sama tulos tulisi kuluneiden takasien ja uusien etusien kanssa.
Tunne oli aika hurja, kun se tuli yllättäen ja pyytämättä, kuin Faksi Jäätteenmäelle.
Jeessi on kerskunut sohjoliirrossa liidelleensä ohituksessa, varusmiehenä nukkuneensa rattiin, lipsutelleensa sakkorenkailla varsinkin talvella, vedelleensä ylinopeudella jatkuvasti, nyt tuorein suoritus ilmapumpun syy, kun se on niin kauhean painava.
Aseöljyssäkään ei taida vesi olla kovin hyvä lisäaine, vai estääkö aseöljy veden jäätymisen.
Kaasu- ja muut liipasimet jäätyy,Käynnistin jäätyy, joka muuta väittää, valehtelee, taikka ei ole sahojaan ympäri vuoden metsässä ilman peitettä pitänyt.