Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
KIA:ltakin on julkaistu uusi malli, jonka toimittaja kertoi keräävän katseita upean muotoilunsa takia ja jonka varustustaso on hyvin runsas. Auto on luokkaa premium ja peittoaa kaikki Ranskikset ja suuren osan Sakemannienkin lullista. Hintaa vain oli jo 60 T€:n pintaan, joten taimet saisivat kunnon kyytiä, jos Jeessillä joskus sellainen edustuluokan auto olisi.
Ehkä joskus, kun auto on saanut mittariinsa kolmesataatuhatta km ja ikää 20 vuotta?
Tollo:”Mitäpä jos meneekin niin että tukkeihin menee kuitua ja heikkolaatuista puuta ja myyjä voittaa. Tämä on todennäköisempää vilunkipeliä. Myyjä voi helposti lahjoa pienipalkkaisen motokuskin, joka tekee päätökset katkonnasta eikä kukaan muu.”
Jos ostajan urakoitsija hakkaa kuitua tukkikasaan, niin sehän menee hakkuukoneen mittausjärjestelmän kautta ja jos urakoitsija on ostajan luottoyrittäjä, niin mahdolliset huijaukset jäävät heidän välillään selvitettäväksi. Puunmyyjä ei suinkaan ole siitä vastuussa, se pitäisi Tollollekin olla selvä – Mutta ei! Hän on kai liikaa humalassa änkätessään ihan typeryyksiä.
Hekoheko – Kun metsänomistaja myy puuta, niin on kaksi vaihtoehtoa. Hankintakaupassa hän teettää tai tekee tukit ja kuidut ja on varmaan tyytyväinen puulajien jakoonsa.
Kun jakamisen tekee ostaja ja huitoo kuitupinoon sahauskelpoista puuta, joissa ehkä kahden tukin puusta onkin tehty vain yksi ja latvakuituun menee kolme metriä – jopa neljä metriä tukin mitat täyttävää puuta, raottelisin käräjätuvan ovea, paitsi siellä saattaa olla rappariveli tuomitsemassa, jolloin puunmyyjä MTK:n jäsenkirjasta huolimatta jää MOPEN osille. Parempi kuin MTK:n jäsenkirja, olisi Vapaamuurarien kuppikunnan jäsenyys.
Näin voi käydä, jos kauppakirjassa ei ole sovittu esim pikkutukkien ja parrujen teosta ja mitoista. Jeessillähän ei ole noita tavaralajeja ollut kaupoissaan – paitsi yhden kerran, mutta silti hän hehkuttaa Metsäliiton TOSI – edullisia kauppoja ja sitä, että saa kutsun sellutehtaalle!
Tuolla edellä pari varsinaista ”Viisasta” esittää luulojansa ojan kaivamisesta saviperäiseen maastoon ja myös muusta maalämmön käytössä olevasta taikauskosta.
Kunnon kaivukone kaivaa yhdessä työvuorossa jopa 1,5 km ojaa. olipa maasto lähes millainen tahansa. 400 metriä syntyy aamupäiväälä ja peittyy iltapäivän aikana putken päälle. Maahan kaivetussa lämmönkerääjässä on sama neste kuin lämpökaivoon laitetussakin, eikä tuttavien järjestemiin ole tarvinnut liemiä lisäillä. Mitä kosteampi ja savisempi maaperä on, sitä paremmin se johtaa lämpöä nesteeseen.
Porauskaluston tulo paikalle maksaa saman verran kuin kaivurilla tehdyt työt.
Suomessa lämmitetään jo nyt tuhansilla vesitakoilla käyttövettä varaajaan, eikä se siellä jäähdy, vaikka tuli hiipuu ja savupelti pannaan kiinni. Lämpö on lähes ilmaista.
Onhan se törkeää, jos yhtiö hakkaa huomattavan määrän sahapuuksi kelpaavaa puuta kuitupuun mittalistaan, maksaa siitä kuitupuun hinnan ja kärrää sen sahalle.
Kyseessä on petos, eikä tulkinnanvaraa jää.
Ihan sama, mitä sopimuksessa on sanottu puiden lopullisesta käytöstä. Mitta – ja laatuvaatimuksilla on puut lajiteltu ja sen mukaan pitää Metsäliitonkin elää.
Lämpökaivon syvyydessä ei pitäisi pihistellä, muualla ehkä ennemminkin. Nykyään kuulostaa ihan siltä, että maalämpöä ei enää otettaisi maasta, vaan aina porataan.
Usein kuitenkin tontilla olisi mahdollista upottaa maahan kolme – neljäsataa metriä putkea, eikä kaivutyö tonnitolkulla maksa.
Omakotitalon 20 aarin tontille aika helppo sovittaa sellainen määrä. Vesitakka vielä järjestelmään mukaan, niin tunnelmavalkeasta saa taloudellista hyötyä kätevästi.
