Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Kauppakirja pitäisi tehdä kahtena kappaleena, joista toinen on itsekopioivaa paperia ja ne ovat siis täsmälleen samanlaisia.
Jos kauppakirja tehdään tietokoneella ja tulostetaan, niin väh. kahtena kappaleena, jotka ovat samanlaiset ja paperiseen kauppakirjaan tulee aina ostajan ja myyjän allekirjoitukset.
Puuntuottaja vastaa puuntuottamisen kustannuksista. Joskus ostaja voi ehdottaa omien kustannustensa alentamiseksi, että saavatko he tehdä esim varastopaikkaa taikka jopa tienpätkää omilla kustannuksillaan.
Mitä sitä taas höpötetään? Verottajan mukaan viime vuoden hankintamyyjä saa vähentää hankintakustannuksia: -Koivukuidun hakkuu 11,69, kuljetus 2,59.
Kuusikuidun hakkuu 13,23, kuljetus 2,36.
Mäntykuidun hakkuu 12,64, kuljetus 2,22
Energiapuun hakkuu 7,80 kuljetus 4,05
Halot ja klapit hakkuu, 26,50 kuljetus 2,59
Nämä taksat siis 125 kuutiota ylittävän määrän osalta.
Noille hinnoille sitten sivukustannukset, joista urakoitsija ei voi livetä, joten puun korjuukustannuksetkin ovat ihan arkipäivän realismia, tahtoi niin tai ei. Mukaan ympätään myös Arvonlisävero.
Klapimyynnin kannalta varmaan kaikki klapit menee -vielä, mitä myyntiin tuleekin. Kokonaismäärän lisääminen on lähes mahdotonta.
Nykyisillä klapikauppiaiden hinnoilla puiden polttaminen on kaikkein kallein tapa hankkia lämpöä tupaan.
Moton hankkiminen polttopuiden tekemistä varten omiin metsiin, edellyttää kyllä hyvää taloutta ja hyvää kuskia. Voi olla niinkin, että kun isäntä opettelee hakkuukoneen käyttöä kolmekin vuotta (33 kk) – on perämetsät muuttuneet peräaukoiksi ihan vaan elämis – ja remonttikustannusten takia.
Tiettävästi omilla rahoilla ostetulla hakkuukoneella ei olla saatu ”koskaan” plus-merkkistä tulosta.
”-Opettajan kannattaa kans käydä sahan sormijatkolinjaan tutustumassa minkälaisia mahdollisuuksia linja antaa laadun apteerauksiin ja määrämittasen tavaran toimittamiseen.”
Opettaja on tutustunut sormijatkoslaitteisiin jo ennen kuin niitä alettiin täällä vaihtamaan uusiin ja vanhat kärrättiin Itä-Suomeen markkinoiden niitä oikeina rahantekokoneina. Talotehtaillakin työntävät kilometrien mittaista pätkä.soiroa, joka taas palastellaan ennen höylään laittoa määrämittaan.
Siellä teilläpäin ei olla totuttu pitkiin tukkeihin, mutta ei myöskään hyväksytä lyhyitä tukkeja. Omituisia epeleitä.
Saksalaisessa puutavaraliikkeessä oli myytävänä Suomesta vietyä mäntyä. Taitavat Sakemannit leikkasivat esim oven karmipuussa huulloksen niin, että saivat siitä pari kpl listoja. Listojen myyntihinnan perusteella puun kuutiohinta oli yli 50 000 €.
Eikä näkynyt sormijatkoksia, eli puutavara oli kotoisin jostain muualta kuin Itä-Suomesta.
ALV-velvollinen maksaa ALV:n, mutta puun ostaja maksaa puunmyyjälle ALV:n, joten siitä on turha naukua.
Tienvarsihinta näyttää olleen varsin hyvä, mutta muuten laskelmat ja selostus näyttää aika sekavalta.
Pinta-ala ja siitä lähtenyt 20 vuotiaan puuston harvennushakkuun puumäärä kuulostaa isolta. Olisi mielenkiintoista ollut nähdä metsä ennen – ja jälkeen savottaa.
”Metsähallituksella oli semmoinen ohje aikoinaan että laatutyvi loppui kun karsimaterät tökkäsi kuivaan oksaan.Terveoksainen latvatukki alkoi kun karsimaterät tökkäsi terveeseen oksaan.
Muistaakseni kuiva oksa oli kuiva vasta kun sen ympäryksestä yli puolet oli irti rungosta.Metsurihan sen pystyi katsomaan mutta miten moton kopista?”
Siitä lähtien, kun laatutyviä alettiin tehdä männystä, oli laadun tae tyvikaarna, josta noin metri vähintään piti jäädä välitukkiin.
Seuraavaksi arvokkain on latvatukki, joka katsotaan tuoreoksaiseksi, vaikka sen tyvipäässä on 1,5 metriä kuivaoksaista osuutta.
Yleisinä laatuvaatimuksina on käytetty Metsähallituksen Mitta- ja laatuvaatimuksia. Ne ovat aika pitkälle sopivat, paitsi pituuksissa on aina kyse kauppakohtaisista mitoista.
Laatuluokitus on varsin hyvin suuntaa antava, mutta jos tukin tekijä ei tajua laadun päälle mitään, on se kuin menisi saunan taakse repimään satasia. Aina pitäisi nähdä, koska laatu vaihtuu.
Jotkut kuvittelevat, tai kevyesti ohittavat totuuden. = Aurinko -, Tuuli-, ja Vesivoiman rakentamisen ”hiilijalanjäljen”, joka on paljon isompi ja syvempi, kuin esim Ydinvoimalla tuotetun sähkön jälki.
Toki esim biodiesel on aine, jonka hyvyyttä ja käyttökelpoisuutta ei uhkaa muu kuin valtiovallan pohjaton verorahan tarve.
savo`ttamies”
”Taas jos klapien teko tuota luokkaa, paras ostaa paras ostaa raaka-aine pihaan toimitettuna..http://partaharju.fi/fi/puu/”
Juurikin niin. Puutavaran hakkuu ja kuljetus olisivat tuossa kuviossa se heikoimmin tuottava osio. Turha haaskata siihen tarmoa ja rahaa.
Kun ostaa puutavaran, saa luultavasti vain sitä tavaraa, jota tarvitsee.
