Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Jos Pekuloorahan vai prosenteilla, niin sehän on, kuten ”Lahtivouti” kertoo, mutta hirvet pitää sitten opettaa prosenttilaskuun.
Jos sovitaan, että hirvet saavat syödä ja tappaa joka kymmenennen männyntaimen, niin juttu on ihan ”Jees”. Se vaan ei ole niin, vaan kymmenen hehtaarin uudistusalalla syödään/tapetaan hehtaarin ala totaalisesti ja uudetaan ja uudestaan.
Kyllä se vaan on paha juttu, jos jyrsitään vajaatuottoiseksi kokonaisia metsikkökuvioita.
Jos lähdetään mahdollisesta tulevasta päätehakkuutiheydestä ja kuvitellaan se 350 – 450 r/ha – riittäväksi, niin eipä siitä määrästä laatutukkia löydy yhden yhtäkään, massapuuksi menee jokainen mänty.
”Lahtivouti” on voimakkaasti harhatiellä ja kannattaisi lopettaa ainakin julkinen esiintyminen aiheen parissa.
Jatkuvasta kasvatuksesta on suomessakin vankkaa näyttöä ajalta, jolloin metsiä hoidettiin määrämittahakkuilla. Toki koskemattoman metsä määrämittahakkuu tuotti mainion kertymän kukkaroon, eikä metsästä voinut vielä sanoa, että sittä olisi rajusti hakattu. Toista vastaavaa tehtäessä pitikin jo minimimittoja reippaasti laskea, koska parikymmentäkään vuotta ei ehtinyt kasvattaa sen metsän valtapuita suuressa määrin samoihin mittoihin, kuin ensimmäinen kierros.
Runkoluku hakkuun jälkeen pysyi vielä riittävänä, mutta pienaukkoja jo syntyi.
Seuraava sukupolvi päätti seurata isien jälkiä ja möi tukkipuuta kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Järeys ja laatu putosivat, samoin hinta. Uudet elinkelpoiset puut olivat poikkeuksetta kuusia.
Kun metsä harsittiin nelöjännen kerran, kenttäkerrosta peitti paksu karhunsammal, joka esti uusien taimien syntymisen, eli metsä oli ”Maho”.
Avuksi tuli metsälaki, joka määräsi hävityshakkuun jälkeen uudistushakkuun, joka täytyy uudistaa viljelemällä.
Nyt vaan nerokkaat metsänomistajat heittelevät kapuloita rattaisiin jättämällä nuoret metsät hoitamatta, koska KEMERA:stakaan ei jää isännän taskuun kuin puolet, jos sen teettää ammattimetsurilla nälkäpalkalla.
Jatkuva harsinta on taitolaji, jota eivät kaikki hallitse, eikä siihen taida olla päteviä oppaitakaan. Nykyään on käytössä yläharvennus, joka on jotain muuta kuin jatkuva kasvatus. Yläharvennus voidaan tehdä vain kerran puusukupolven aikana ja sen jälkeen metsän pitää olla hyvässä tuottokunnossa.
Meillä hiljakkoin kunta käytti etuosto-oikeuttaan kaava-alueella hyvällä paikalla olevaan kiinteistöön. Käytännössä sijainti on liiketoimintaa ajatellen hyvä, tila oli halpa ja veronmaksajien kannalta erittäin edullinen.
Minäkin olisin sen siitä luvannut maksaa, jos olisin tiennyt sen olevan käytännössä puoli-ilmainen.
Sitä ei ole vielä kerrottu, mikä on kaupungin-isien suunnitelmissa, mutta ”Pöhinää” tontilla on ollut ja liikenneasema maan päältä on poistettu, säiliöt ovat varmasti vielä maan alla.
Gps – satelliitteja voidaan häiritä ja häiritäänkin, sekä omia, että kilpailijan signaaleja. Niiden perusteella ei päästä täysin luotettavaan tulokseen, eikä esim itseohjautuvien autojen tielläpysymiseen ole Gps-signaalilla tärkein rooli.
Vielä on monia paikkoja, joissa Navigaattori esittelee lähes mitä sattuu, vaikka tiet ovat olleet vuosikausia sitten rakennettuja.
Kunnan etuosto-oikeus on lähes poikkeuksellinen nykyään. Jos tajuaisit lukemasi, se olisi sinullekin valjennut edellä olevista kommenteista.
”Nyt kunnan etuosto-oikeuden käytön edellytyksenä on, että alueella on jo konkreettisia suunnitelmia eli vahvistettu kaava tai vähintään kaavaprosessi jo pitkälle käynnissä. Esimerkiksi “vaihtomaan” hankinta mahdollisiin tulevaisuuden tarpeisiin ei näitä edellytyksiä täytä. Eikä se, että pari kunnanhallituksen jäsentä on saunaillassa mietiskellyt, että kyseinen maa-alue pitäisi hankkia kunnalle…”
Ei ne niin kasosia ole ainakaan Keski-Suomen ja Kanta-Hämeen alueella. Mutta niitä on viisi, joista keskimmäinen on hieman korkeampi ja siihen on koputeltu yleensä jokin numero. Loput muodostavat ylensä neliön.
Eikö Jänkhällä ole kiviä? Sitten ne on pitänyt sinne ajella vaikka koiravaljakolla, taikka on tehty puupyykit.
”Totta se on. Meilläkin kunta ostaa kaikki myyntiin tulevat tilat kasvukeskuksen läheltä omiksi tonttimaiksi. Eipä ole muilla mitään sijaa niihin maihin. Riippuu varmaan kunnasta kuinka halukkaita ne ovat raakamaan ostoon.”
Tuota oikeutta voi käyttää kuka tahansa, kunhan maksaa eniten!
