Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Jatkuvasti sattuu silmiin – sihtaan tuoreita harvennuskuvioita niin, että eukko jo varoittelee, jos olen puikoissa, että katso eteesi. Siksi tykkään istua hanttimiehen paikalla.
-Harvoin näkyy sellaista harvennusta, jossa ei olisi noita riukuja jätetty sekaan. Nehän ovat siellä vain runkoluvun takia, esim pohjapinta-alaan ne eivät paljoa vaikuta.
Lisäksi oikein hypähtävät silmille nuo iso-oksaiset ja haara / mutkapuut! Mitä järkeä on jättää kasvamaan puita, joista ei ole mahdollista saada kunnollista tukkipuuta?
Lumen murtamat puut ovat sitä satoa, jolle ei aina voi mitään. Joskus kymmenkunta vuotta sitten täällä Suomenselän alueella tuli räntämyrskyt sellaisella volyymilla, että männiköt murskaantuivat, jos olivat määrätyn korkeuskäyrän yläpuolella. Tuhoalue oli kuin veitsellä viilletty.
Tykkylumi ei tarvitse kovaa tuulta, puhumattakaan myrskystä, vaan sen verran tuulta, että puu taipuu – siihen sitten tulee kosteaa lunta, joka painaa latvat alas.
Taimikosta lähtien harvennukset ajallaan, niin tuhomahdollisuudet ovat kaikkein pienimmät.
Miksi pitää tehdä puulautanen, joka pinnoitetaan jollain? Siksi, että voidaan nostaa hintaa korkealle.
Kyllä pelkkä leveä päre, tuoreesta haavasta höylättynä ,on edullinen ja ekologinen alusta, varsinkin johonkin pyttipannujuttuun, tai mihin tahansa sellaiseen, joka pysyy päreen päällä syömisen ajan.
Jätteet kuivumaan ja lämmityskäyttöön.
Kuitenkin normaali ateriointi pitää suorittaa posliinilautasilta, ne ovat edullinen vaihtoehto myös pesuvesi mukaanluettuna.
Pärepihvi – tai lankkupihvi on sinänsä hieman eri juttu, kun pihvit paistetaankin uunissa puun päällä.
”Pyykki on pantu ja se pysyy”
Niinhän se on ollut, mutta meidän lapsuusajan naapurin tilanrajaa siirrettiin / korjattiin kolmisen kertaa, ennenkuin asianomistajat olivat tyytyväisiä.
Kyllä nykyvehkeillä päästään hyvinkin sentin tarkkuuteen, mutta onko nin suuri tarkkuus maatilojen ja metsäpalstojen mittaamisessa maailman tärkein asia.
Mutta täytyy myöntää, että kyllä ovat Geodeetit tehneet halvatun tarkkaa työtä jopa sata vuotta sitten – niillä välineillä.
”Koko ajan uudistuva mallisto” – On osittain sen takia, kun edellinen malli ja sitä edellisetkin ovat olleet susia.
Ranskikset voisivat hyvinkin ottaa mallia vaikka mersulta, joka uudistaa malliansa muistaakseni seitsemän vuoden periodein. Uudistamisen syynä ei taida olla se, että malli on osoittautunut kehnoksi, vaan se, että kehityksen kärjen on pysyttävä terävänä.
Taannoin esim suurimmat autonvalmistajat Toyota ja Volkkari taistelivat kaasupolkimen kanssa ja kutsuivat autojaan takaisin, niin vika on heillä saatu korjattua, mutta monella muulla merkillä alihankkijoiden kompurointi näkyy jatkuvan silläkin saralla.
Myönnän, että kätevä ja nuuka kaveri ehkä kaasupolkimen potentiometrin korjaisi iltapuhteinaan, mutta minä en ainakaan asiaan halua syventyä niin perusteellisesti, olen myös kehno kolvaaja.
Jos ja kun autoon tehdään kaikki huoltovihkoon painetut toimenpiteet ajallaan, niin pienet valmistusvirheet pyritään korjaamaan lähinnä tyyliin ”kuittaus” pitämättä siitä turhaa meteliä.
Uudessa mallissa on usein joitakin pikkuvirheitä, joita ei olla heti huomattu. Jeessin Pösökin oli jo niiiiin vanha tuote, kun se Poriin uitettiin, että siitä löytyneet viat on jo tehtaalla paikattu.
Jotta Jeessin raivo hieman tasaantuisi, kerronpa ainakin sen verran, että tallissa on minun nimissäni ainakin yksi Peugeot. se on suht vähän ajettu ja hyvässä iskussa oleva Enduro – mopo, joka tuli lähes sattumalta, kun siinä on tekniikka aikalaissa samanlainen kuin vaikkapa Yamahassa ja MBK:ssa. Oli käyttäjällä ketjut jäänyt liian löysälle ja päältä lähtiessä ne olivat vaihteiston kotelon rikkoneet.
Motti purettiin, lohkot vaihdettiin (käytetyt) ja samalla laakerit pantiin uudet. Nyt jonkun kelpaa sillä päästellä, pannaan myyntiin, kilvissä oleva Pösö.
Toinenkin on: Asuntoauton alusta-Peugeot on Saksassa valmistetun korin alla. Siinä on Peugeot näyttänyt laatuansa. Syöttöpumppu alkoi vuotaa ja siitä povattiin kallista remonttia – jopa pumpun uusintaa. Maksoihan se osa ja työ yhteensä seitsemän kymppiä, annoin pojalle satasen.
Vetoakselit piti uusia, samoin ohjausvaihde. Matkamittarissa on nyt reilu 150 tkm.
Tila-auton annoin siskontyttärelle, kun hän itki, että Pösö ei mene katsastuksesta läpi, eikä ole rahaa korjuuttaa. Merkkiliike arvioi kustannuksiksi tonnin. Otin sitten Pösön vaidokkina, korjattiin kolmella sadalla, katsastettiin ja rekisteröitiin pakuksi. Nyt se palvelee asentajan työkeikka-autona, kulutus 4 – 4,5 litraa dieseliä satasella. Käyttövoimavero alle kuusikymppiä vuodessa.
En kyllä osta uutta Pösöä, ellei ole pakko.
Kun sähköyhtiö hakkaa reunapuita ja vaikka kymmenen metrin kaistaleelta ne uhkaavat puut, niin hakkuukone aivan varmasti narskuttaa jopa kymmeniä kuutioita samalla rahalla kun sähkösetien iskuryhmä = kolme sähköasentajaa kaikkine kamppeineen hankkiutuu paikalle, jossa yksi koivu rönöttää langoilla.
Kun viirat on pois johdoista, voikin pistää Tilhin vinkumaan ja eikun tyvestä poikki, pölli poikki ja kääntämään latvaa, taikka sitten jyrsimään oksasahalla kahdeksan metrin korkeudesta poikki latvaa, joka jää vielä killumaan oksasta langalle.
Ja eikun seuraavalle puulle. Sähkötöntä aikaa voi olla tuntikausia, tai kuten Itä-Suomalaisten laiskojen sähkömiesten alueella – viikkokin, onhan viikonloppukin vietettävä huvitusten merkeissä.
Varsinaiset linjaviat näyttävät kuitenkin yleensä tulevan tuulen ja suojalumen tekemien tykkypuiden ansiosta, joten Motot käyntiin linjojen varsille.
