Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Eikös runkohinnoitellut tukkirungot ole katkottu tavalla, jossa tukkipuuta ei paljoa huku kuitupinoon?
Tottakai kuorma-auto tarvitaan metsätaloudessa. Verottajan pitäisi vaatia jokaista hankkimaan kuorma-auton ja jopa rahoittaa hankintaa ainakin Dieselvero anteeksi antamalla.
Ainakin menetelmä olisi ”Reilu”, jos pysytään kohtuudessa.
Kyllähän metsätaloudessakin on käyttöä kuormurille. minullakin on ollut kaksi kevytkuorma-autoa, mutta ne olivat muuta tarkoitusta varten, kuin metsätaloutta.
Kyllä vähensin verotuksessa kaikki mahdolliset kustannukset, itse asiassa omia henkilökohtaisia ajoja oli hyvin vähän. Jossain määrin heitin kyllä kuljetuskeikkoja kavereille, mutta niistä ei tullut kirjanpitoon mainintaa.
Nyt on molemmat autot poistuneet minun kirjoistani, toinen on luullakseni kovassakin ajossa, siinä oli hydraylinen nosturi, joka nosti sen käyttömahdollisuuksia myös jatkoelämässään.
Ostajan pitää tehdä tarjous, jossa hän on huomioinut hintaan vaikuttavat tekijät. Myyjä hyväksyy tai hylkää tarjouksen.
Kaippa edelleenkin myyjä pettyy…
Nykyaikana raakapuusta voitaisiin maksaa laadun perusteella sen mukaan, mitä sahalla paljastuu. Näin saisi laatupuusta laatuhinnan ja bulkkitavarasta kehnomman hinnan.
Kuitenkin voitaisiin – jos metsureita olisi riittävästi saatavana, monet tukkisavotat hakata manuaalisesti niin, että puista saisi sen verran enemmän rahaa, kuin metsurin korkeammat palkkakustannukset on.
Jos edellä esitetty latvatukki jääkin tekemättä vääränlaisen apteerauksen takia, on tappio yhdessä pölkyssä 2 – 4 euroa. Jos joka toinen latvatukki menee kuiduksi ja tankillisella tulee kymmenen runkoa, voi tappio nousta merkittäväksi, tukkimetsässä sahataan 4 + tankillista päivässä.
Metsässä ei ole koko vuorokautta pimeää, eikä tukkirukoja – ainakaan kuusia tarvitse läheskään hukuttaa hankeen.
On hieman eri juttu, jos talvella pitää saha repiä käyntii klo neljältä aamuyöllä ja kaataa yksittäisiä, lähes oksattomia mäntyjä yli puolen metrin kevyeen pakkaslumeen.
Arton soperruksen perusteella voisi päätellä, että hän ei ole ihan oikeita tukkirunkoja koskaan tehnyt mainittavia määriä.
Kunnon mäntytukkirungossa ainakin tyvitukin katkaisukohdan voi varsin helposti määritellä pystyyn, mitalla vain katsotaan sopivat desimetrit. Kun runko on kaadettu niin, että se on karsimakorkeudella, se on hyvin näkyvissä ja loput kolme tukkia voi jakaa loppurungosta minimiläpimittaan pyrkien.
Apuna voi käyttää minimikaulainta, jolla löytää millin tarkkuudella riittävän minimiläpimitan. jos ei ole varaa hankkia tai tehdä kaulainta, metsurin mittanauhalla pääsee hyvin tarkkaan mittaukseen, kun sahaa puun puoliväliin asti ja sahausraosta mittaa nauhalla. Siitä voi vielä lyhentää, jatkaminen on melkein rikollista.
Ei metsurin työ ole kauheaa riehumista, kun on homma hanskassa, vehkeet kunnossa ja käsityövalineet tallessa.
”-Tukkipuun hinnoittelussa pitäisi siirtyä kokorunkohintaan. Tällainen pelinpolitiikka syö luottamusta. Konekuski päättää miten katotaan eikä mitään katkonnan valvontaa käytännössä ole. Siellä pitäisi MHY:n edustaja olla kopissa jos katkonnan valvontaa mainostetaan.”
Tukkirunko pitäisi olla pätkittynäkin aseteltuna kokonaisuutena näytille ja sen kaikki pätkät pitäisi olla käännettävissä, jos halutaan täysin tarkka kontrolli. Esim mäntytukkirungot ovat yksilöitä, joissa pitää nähdä runkoa pidemmälti kuin vain ehden pölkyn mitalta.Kuljettaja näkee rungon vain yhdeltä suunnalta ja katkontamatriisi ehdottaa sitä mittaa, mikä on sahalle edullisin.
Toki metsurikin käyttää samaa katkontaohjetta, mutta siellä voi olla esim oksakiehkura, joka pitäisi napata pois, siellä voi olla rungossa vika, jota motokuljettaja ei ole nähnyt ja siellä voi tuukiosuutta olla sen verran, että järkevämmällä katkonnalla saa tehtyä kaksi tukkia yhden asemasta.
Metsurilla ei ole niin kiirettä, ettei hän voi mitata vaikkapa koko runkoa ensin ja sitten päättää jakamisen eri tukeiksi. Kun puun on katkaissut latvasta, ehkä runko on kääntynytkin jopa 90 astetta – latvalta näkee rungon miljoona kertaa paremmin kuin moton ohjaamosta. Katkonnan voi tehdä tarkalleen rungon laadun ja mittojen mukaan.
Ei siinä pultin irroittamisessa tule hiki kenellekään. Pitää vain osata hiukan hitsata. Pakoaukko tukitaan männän ja sylinterin suojaamiseksi. pannaan kymmenen millin mutteri pultin kohdalle, pidetään tongeilla mutteria paikoillaan. Migin lanka mutterin reiästä niin, että se koskee katkenneeseen pulttiin – ja liipasimesta valokaarta reikään. Saa päästää aika reilusti, että tarttuu siihen pulttiin ja reikä hitsataan täyteen.
Otetaan kymmenen millin avain ja pyöritellään pultti ulos reiästä. Noita on otettu kymmenittäin, ei minkäänlaista ongelmaa.
Etpä ole paljoa nähnyt. Minimiläpimittaa haettaessa millin tarkkuus on monesti ratkaiseva.
Tietty on, että sahat haluaa pitkiä tukkeja, jopa niin pitkiä, että katkaisevat lautoja keskeltä, kun saavat kaksi myytyä lautaa.
Sen jälkeen kun lauhat ovat tulleet teristä läpi, ne kulkevat poikittain, jolloin 6 -metristä menee kaksi kertaa nopeammin kuin 3 – metristä.
Kone katkoo sahan edun mukaan – Ei myyjän…