Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Metsäliitto omistaa MG:n ja paljon muutakin. Finsilvan metsäomaisuus on 130 000 ha:n luokkaa. En tiedä, onko kaikki entisen Serlan maat siellä, mutta eihän Metsäliitto ole kovin suuri toimija muutenkaan.
Esim Uupuneilla on jotain yli 600 000 hehtaaria omia metsiään. Vaikka äkkiähän tuollaiset metsät on syöty, korkeintaan jonkinlaisena puskurivarastona niitä voidaan pitää. Eli: – Jos puun hinta nousee liian korkeaksi, lakataan ostamasta ja hakataan omista metsistä.
Ohuempaa vetolenkkiä kannattaa käyttää sahoissa, joiden teho na hieman pienempi. Raja lienee HVA:n 550 kohdan lähellä. Toki myös vetorissan kunto – samoin kuin laipan kunto nimenomaa kärkipyörän tienoilla jotain merkitsee,
Jos tekee Tollon liikkeen ja käyttää syvyydensäätöhampaan alentamisessa smirgeliä, on ongelmia odotettavissa.
Ainakin minulla loppui ketjujen katkeilut kuin seinään, kun aloin pitämään huolta vetorissasta / rattaasta. minulla oli AINA repuntaskussa uuden ketjun kaverina uusi vetorissa. Myös uusi laippa oli varalta mukana repussa hyvin kosteudelta suojattuina,
Niin kovaa pakkasta ei ollut, että en olisi vaihtanut esim vetorissaa metsässä ketjunvaihdon yhteydessä, jos oli tarvetta.
Taljat ja vastaavat lelut ovat lähes turhia, jos on oikeat kaatosakset. Köyden kiinnittämisessä puuhun noin kuuteen metriinja köyden vetäminen kireälle riittävän kauas on nopea ja kevyt työvaihe. Kun puu on sahattu valmiiksi ja se ei lähde vänkärillä, vedetään köydesta sivullepäin, jolloin vetovoima monikymmenkertaistuu.
Eikä maksa paljoa.
Ihmettelen ajatusmaailmaa, jossa tunkki kannolla on vaarallinen verrattuna vänkäriin ja kaatokiiloihin, jotka kuitenkin monen mielestä ovat oivallisia.
Kun kantoon tehdään tila vaikkapa kolmenkymmenen tonnin tunkille, niin siinä hukkuu ”Stalperit” lelusarjaan.
Ketju lähtee useimmiten päältä karsittaessa ja väännettäessä terällä ennen kuin oksa on katkennut. Siis silloin kun karsitaan tukkipuuta, tai suht iso-oksaista puuta ja aletaan kääntää sahaa seuraavalle oksallee nnenkuin aloitettu oksa on kokonaan poikki.
Aika usein liittyy siihen, että ketju ei leikkaa riittävän nopeasti, eli on tylsä, taikka kierroksia ei ole tarpeeksi. Kierrokset pitää olla tapissa aina kun ketju leikkaa…
Myös pieniä risuja katkaistessa ei ihan juuresta, oksat / pajut jne repivät ketjua sivuttain, jolloin tulee vastaan ketjun nopeus ja / tai – kireys.
Pärekin on aivan hyvä silloin, kun ollaan tilaisuuksissa, joissa yleensä syödään pihalla ja ruoka ei ole keittoa.
Haapapäre on hienon näköinen ja edullinen ”lautanen”, kunhan pölli on riittävän paksu, eikä siinä ole halkeamaa, eli päreet on höylätty halkeama huomioiden.
Erälautanen on hieno – lähinnä erikoisuus, joka ei varsinaisesti ole tarkoitettu kertakäyttöön.
Entise Serlachiuksen maat ja mannut omistaa Metsäliitto-konserni omien kuvioittensa kautta.
Turhaa vouhotusta väittää, että ne olisi myyty ulkopuolisille omistajille.
Sama kuvio on muillakin metsäfirmoilla, joiden metsät on siirretty omalle – kiinteistöistä huolehtiville yhtiöille.
Kuitenkin, jos tarve iskee päälle riittävän kovana, metsät parturoidaan hyvin nopeasti kehitysvaiheista juurikaan piittaamatta.
Olipa kerrankin tilanne, jossa metsäyhtiön hyvinjoidettu, juuri harvennettu ja sen jälkeen lannoitettu metsä hakattiin vuoden kuluttua lannoituksesta aukoksi. Aukon koko oli yli sata hehtaaria.
”Viime viikolla kaatelin vastatuuleen ylärinteeseen motolle.
Pullotunkin ja kiilan huono puoli on jos tarvii tehä syvä kaatolovi niin sarana on lähellä .Ei sitten nousekkaan.
Ja laho puu.
Jotta lompakko talja pakko olla pakko pakko”
Tuossa ei kylläkään Lompakko liho.
Kun Motojen alkuaikoina metsurit kaatoivat kaikki puut, ei kaatovänkäriä juuri kukaan käyttänyt, ellei ollut ihan tyyni keli. Puut kaadettiin myötätuuleen, mutta taksakin oli sen mukaanmeli ei tienannut muulloin kuin tuulella.
Jos erilliskaadossa joutuu joka puuta vinssaamaan, niin ei tule palkkaa juuri mitään, ellei ole sovittu tuntipalkasta.
Petkeleksellä on aivan varmasti oikein hyvä ja sopiva työkalu. Pihapuissahan paino ei haittaa, kun autolla pääsee puun viereen.
Monikaan ei tajua sitä, että kaatotunkillakaan ei työnnetä puuta nurin, vaan se nostetaan käytännössä kuin vänkärillä.
Kaatokiila voi varsin hyvin olla vaikka terästä. kukaan ei pakota sahaamaan kiilaan – jos ei itse halua.
Kunnon kaatokiiloissa on hammastus. alumiinikiila VOI mennä poikki, jos sitä hakkaa apinan raivolla eikä suoraan.
Sähköyhtiöllä oli ihan normaalikokoisia kaadonsuuntaajia, joissa oli hydraylinen nosto. Selittäkääpä miten sellaisen toiminta eroaa pullotunkista.
Jos otetaan pullotunkkin, jonka männänvarren päähän hitsataan vaikkapa metrinen teräsvarsi, jonka päässä on hammastettu poikkirauta, niin miten se eroaa NIIN KAUHEAN TEHOKKAISTA JA TOIMIVISTA Stalppeneista?
Minä kysyn vaan, eikä takuulla näy oikeaa vastausta sen jälkeen, kun sanon: Ei mitenkään muuten, kuin siinä, että pullotunkilla saadaan helposti moninkertainen voima Stalpeniin nähden.
Jos täällä joku aukoo leukojansa, joka ei ole KOSKAAN tehnyt Voimakankea puunkaatoa varten, niin vaietkoon iäksi.
Nämä on lähinnä isojen poikien juttuja!
Mitä sinä luulet tietäväsi ihan oikeasta puunkaadosta? No sitä minäkin. Pullotunkki kulkee mukana vaikka repussa, laitappa sinne Stalpen…
Ahtaissa pihoissa ei auta kaatosakset, eikä kaatotunkit, Kyllä siellä on puuhun kiivettävä, jos nostokoria ei ole. Oletko itse katkaissut latvaa 27 metrin korkeudessa, tai istunut 25 meriä korkean kannon päällä? Tule hyppimään silmille, kun yli kahdessakymmenessä metrissä vedät leukoja kuusen oksalla.
Käytännössä ”kaadonsuuntaaja” on ”tunkki”, joka työntää puuta ennenkaikkea ylöspäin. Siis samaan suuntaan kuin Vänkäri, taikka hyvät Kaatokiilat. Kaadonsuuntaajan pönkäämisvoima on ihan marginaalinen, se olisi aivan eri tasossa, jos työntö tapahtuisi vaikkapa kuuden metrin korkeudesta.
Mutta jos ajatellaan pullotunkkia, jonka lepokorkeus olisi 15 senttiä ja sille sahattaisiin kolo kantoon tai tiukan paikan tullen tyveen,.Kun tunkki pumpattaisiin vaikkapa kymmenen senttiä pidemmäksi, alkaisi puu olla jo melkoisesti kallellaan.
Kyllä meillä kaikkein avuttomimmat puunkaatajat ovat täysin kaadonsuuntaajasta riippuvaisia.
