Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Poromiehet keksivät kerran, kun juopottelimme rantasaunalla ja paransimme maailmaa: -Pitää tehdä, kuin poroille: -Ne salvetaan hyvissä ajoin ennen kuin ne teurastetaan, että niiden liha muuttuu syöntikelpoiseksi. Hirvet kun syksyisin suorastaan juovat naaraiden virtsaa ja se maistuu sen syksyn lihassa – ja myös haisee.
Kyllä se myös vaikuttaisi lisääntymiseen, kun kaikki uroshirvet salvettaisiin. Harjoitustyönä voisi salvaa myös metsästäjät.
On joulukuusen kasvatusta ja ”joulukuusen kasvatusta”. Kun joulukuusia kehittyy muiden puiden seassa sattumanvaraisesti, se on hiukan erilaista, kuin alkuperältään valikoidun, joulukuuseksi hyvin kehittyvän esim Serbiankuusen, jota autetaan leikkaamalla tulemaan oikean muotoiseksi.
Kun se vielä tekee kannosta kolme uutta kuusta ja sen lajin hinta torilla on 50 % kovempi kuin kotimaisen rodun kuusen, en ihmettele, miksi monet ovat alkaneet niitä tuottamaan sopivilla paikoilla.
Visakallon puunkasvatusmetodit ovat varsin hyvät, eikä niitä kannata jonkun Harjavallan rääseikköjen kasvutulosten perusteella arvostella. Jos päätehakkuuvaiheessa hehtaarilla on hoidetussa metsässä 500 kiintoa ja sieltä on jo harvennettu lähes saman verran puuta pois, ei pitäisi epäuskovaistenkaan sanoa yhtään mitään.
Kuten joskus olen sanonut, on täällä meidän lähellä metsikkökoeala, jossa on mitattu reilu 1500 kiintoa hehtaarille. En tiedä, onko se vielä nähtävänä, mutta olen käynyt siinä muutaman kerran. Kyllä siellä arvostelijatkin vaikenisivat – Ei tosin varmastikaan Harjavallan Hanu, mutta hän jääköön omaan arvoonsa.
HVA:n 238 oli se, joka avasi markkinat. Se tuli ”rivinelosen” jälkeen ja oli enskassa silloin aivan ylivoimainen mm käyntivarmuutensa takia.
Sitten HVA toi markkinoille 242:n , jolla oli pirunmoiset käyntihäiriöt 2 – 3 vuoden ajan.
Seuraava HVA:n raakile olikin sitten 346:nen, jossa oli vielä pahemmat lapsentaudit. Takuuseen vaihdettiin Mäntä – sylinteripaketteja ainakin kymmeneen HVA:n 346 – malleihin. Käyttäjiä syyttivät ensin, mutta pakko oli valmistajan ja maahantuojan vastata huutonsa.
Niihin aikoihin tuli Shindaiwan 488 markkinoille ja jos Stark-Johan ei olisi mennyt selvitystilaan, niin se saha olisi suomessa markkinajohtaja ilman epäilystä.
Metallirunkoisia sahoja löytyy useista merkeistä ja -malleista.
Sahaa pitää yleensä huoltaa, varsinkin, jos tehdään oikeaa työtä. Yleensä sahoille tehdään jatkuvan huollon (päivittäisen) lisäksi ns viikkohuolto, joka pitäisi tehdä n. 20 bensalitran välein. Siihen liittyy myös laipan kääntö ja purseiden poisto.
Jos huolto tehdään sisätiloissa, on hyvä apuväline mm. paineilmaa tuottava kompressori, jolla jarrun tienookin on hyvä puhdistaa. Samoin ilmansuodatin, sylinterin jäähdytysrivat ja käynnistimen / vauhtipyörän välitön läheisyys.
Jos terä lähtee normaalia useammin laipalta, Esim pari – kolme kertaa viikossa, täytyisi kiinnittää huomiota karsintatekniikkaan. Vika on kuitenkin siinä, – Kannattaa sitten niinkuin kerralla uskoa, että syy on sahan ohjaajassa, ei ketjussa, laipassa, eikä sahassa.
Kovapäisimmätkin oppilaat ovat sen myöntäneet, kun sen on heille sanonut tarpeeksi painavasti.
Ne on nuo Harjavallankin sahat sitä kokoluokkaa, että kun sinne menee tukkia rekkalastin verran, niin sahan markki onkin täynnä pitkän aikaa. Tee siinä sitten tukkikauppaa.
Tuo Harjavallan seutu ei ole vetänyt puunjalostajia, vaikka siellä meri onkin suht lähellä vientiä ajatellen.
Käytännössä kuitenkin lienee, että Jeessin mäntytukeista kaikki lajit eivät kulkeudu Merikarvialle, vaan osa voi vaihtua matkalla muihin lajeihin ja muihin osoitteisiin.
On ihme, että Metsäliittokaan ei ole pystynyt reivaamaan organisaatiotaan siihen malliin, että puutavaran toimitukset rullaisivat ilman ongelmia.
MG omistaa myös aika paljon metsiä ja omilla maillaanhan voi rynniä nykylain mukaan lähes kuinka tahansa, kunhan hoitaa uudistamisen.
Siellä myös tiet ovat omia, joten niitä voi vaikka rikkoakin välillä, kunhan puu kulkee.
Kannattaisikohan fundeerata oikein hiljaisilla tai suljetuilla rataosuuksilla savotoinnin puutavaralle junakuljetusta ns. linjalastauksella, eli metsäkone kuormaisi puutavaran suoraan rautatievaunuihin, jotka sitten järjestelyveturi veisi pois. Niillä rataosuuksilla on yleensä sankat metsät lähellä kiskoja, eikä oikein asutusta ja teitä.
Ainakin äkkiä ajatellen olisi mahdollista säästää logistiikassa aika paljon.
Jeessi. En puhunut sinun Hybridihaavikoistasi, vaan viittasin erääseen laskelmaasi, jossa päädyit tulokseen, että esim havupuustoa kannattaisi kasvattaa vain siihen vaiheeseen, jossa normaali-ihmiset tekisivät ensiharvennuksen.
Eli metsikköön on satsattu kaikki mahdolliset kasvatuskustannukset ja kun se alkaisi tuottaa myyntipuuta, niin Jeessi pistäisi avohakkuun käyntiin, uudistaisi ja polkisi heinää parikymmentä vuotta ja taas sama Rumba päälle.
Harjavallassakin ennen pidettiin noin ajattelevia suljetulla, nyt näyttää olevan avo-hoidossa.
Joulukuusten kasvatus pitää olla ihan joulukuusten kasvatusta. Siihen kannattaa hankkia erikoistaimet ja nähdä vaivaakin, että saa arvokkaita puita.
Klapikaupan tekijät käyttävät vain kuitupuuta, eikä siinäkään ihan pientä. Myyntiklapeillekin on omat vaatimukset ja yleensä pölli pitäisi pestää ainakin neljäksi klapiksi. Vain keskeltä halkaistuja puolikkaita vähemmän joukossa.
Raivauskoivu on ihan hyvää puuta, mutta lähinnä harrastelijalle ja omaan käyttöön tekijälle.
Koivuja havupuuston seassa – ohje on ollut, että koivun pitää olla 1,5 – 2 metriä lyhyempi, kuin ympärillä / vieressä olevat havupuut.
