Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Koivulla pystyy kyllä joku tekemään kunnon tiliäkin. Jo kolmimetriselläkin koivusahatavaralla on osoite, josta on mahdollista saada kunnon työpalkat ja jopa voittoakin. Pöllin ei tarvitse olla vallan järeä, kun siitä sahataan kaksi 38 millistä lautaa, leveys hieman pöllin vahvuudesta kiinni. Esim 80 mm x 38 mm lautoja saa kaksi kpl 11 senttisestä pyöreästä puusta Jos kuorelle varataan sentti, niin kaksi täysisärmäistä tulee. Kun laudat kuivataan ja höylätään, on niiden hinta lattialautana vähintään 70 € / neliömetri. neliöö kuluu lautaa vajaa 15 jm, eli metrihinnaksi tulisi n 4,6 €. Noita hintoja voi pitää jopa verollisina, pelivaraa on.
Kun yhdestä kolmimetrisestä pöllistä tulee kuusi metriä lattiaponttia, niin työllekin voi laskea jonkinlaisen palkan.
Isommasta pöllistä voi tietenkin sahata useampia – taikka leveämpiä lautoja, leveämmillä yleensä neliöhinta on korkeampi.
Kaikkea kalustoa ei tarvitse hankkia, niitä saa myös palveluna heiltä, joilla jo on.
Ensimmäiset ”aika hyvät” hanskat tulivat näytille n. vuonna -78. Ne olivat Husqvarnan merkillä varustettu ja tehty vuohen nahkasta, eli eivät kopristuneet. Vasemmassa hanskassa viiltosuoja. Hanskojen suussa oli tarranauhat – muistaakseni. Sitten tuli kotimaisen valmistajan todella kalliit sormikkaat, ruotsalaissahojen väreillä, mutta kastui helposti, eikä kestänyt, lehmännahkaa, eli kopristuivat.
Jos kärry on leveämpi kuin vetäjä, näkyy sen äärivalot peileistä tosi hyvin. Kun vetelin matalampikuomuista kärryä teidän jonkun niin kovasti kadehtimalla Transitilla, kärry oli kapeampi kuin auto, eli ei sitä nähnyt ennenkuin se oli jo taittunut linkkuun aika lailla, oli hyvä lisäapu kuomun päälle kiinnitetyt taakkatelineet, joissa oli keskellä esim oksasaha tai vaan rimanpätkä, josta sisäpeilistä näki, minne kärry on menossa.
” Kakkosharvennuksen jälkeen arvokasvua on pitkälti yli 100 % vuosikasvosta, ellei korjuussa vioiteta jäävää puustoa.”
Mitähän tuo mahtaa tarkoittaa suomeksi ?
Hyvän runkomuodon omaava, vaikkapa vain yhden tukin puu, järeytyessään lisää vain ja ainoastaan tukkipuuta ja lopputulemana voidaan havaita, että kuitupuun litratkin ovat pitkälti kehittyneet tukiksi. Prosentuaalisesta muutoksesta puhumattakaan. Normaalisti tuota sanotaan arvokasvuksi, eikä tässä lueta kaikkea yli kahdeksansenttistä puuta tukiksi.
Nuoren metsän harvennustarpeen pitäisi mennä edelle kaikista muista toimenpiteistä. Jos vaan kauppa syntyy siedettävälläkin hinnalla, niin ei muuta kuin savotta käyntiin.
Kakkosharvennuksen jälkeen arvokasvua on pitkälti yli 100 % vuosikasvosta, ellei korjuussa vioiteta jäävää puustoa.
Kokolailla kova on istutustahti, jos päivän taimet eivät kulje kerrallaan. Sen lisäksi ainakin mellä on taimien myyjä hoitanut kuljetuksen joskus jopa pienemmissä erissä, kun lukumäärä on ollut useampi kymmenentuhatta kpl.
Moneen savottaan on haettu taimet esim MHY:n ja MH:n varikolta. kyllä meilläkin joskus vietiin 25 000 tainta yhtä päivää varten, mutta peräkärry on siinä oiva peli. Varsinkin, jos osaa sen kääntää myös peruuttamalla oikeaan suuntaan.
Täytyy tosin myöntää, että emännän peruutusharjoitukset loppuvat hyvin äkkiä, ellei ole itse vänkärin penkillä antamassa tarkkoja ohjeita. Kuomullinen kärry on paljon helpompi peruuttaa kuin matalampi.
Raivatessa – jos sahassa on peukalokaasu, käy siinäkin hommassa rouherukkanen tai vastaava, mutta M-sahassa peukalokaasua ei löydy muualta kuin museosta,
Kahvat ovat niin ”ahtaat”, että niissäkin rukkanen ahistaa sen verran, että saha on esim karsiessa kankeasti pyöriteltävä. Esim etukahvassa käden pitää luistaa kahvalla, siksi HVA:n etukahva on niin sujuvaksi muotoiltu. Takakädensijan on pyärähdettävä kouran sisällä ja kaasuliipasimella vaihtuu etusormi peukaloon huomaamatta.
Ensimmäisissä metsurin turvarukkasissa oli ”liipasinsormi”, joka oli ”varastettu” armeijalta.
Nostokoukussa on melko ahdas kädensija, samoin siirtelysaksissa. Samoin esim mittanauhan kiinnittäminen tyveen on koirankarvarukkasilla aika tumpulointia. Turha väittää vastaan, tämä kaikki on tietoa, ei luuloa.
Jos Sepon metsät olivat 20 vuotta sitten nuorta metsää, ne on nyt luultavasti kolmos-kehitysluokkaa pääosin, eli arvokasvua on – ja on ollut lähes kaikki.
Kun tuollaista nuorta metsää saa ostaa, niin siitä ei ole ehkä joutunut maksamaan edes taimikon perustamiskustannuksia täysimääräisinä. R- saha on varmaan saanut rallattaa kohtuullisesti, mutta uskon, että puusto on kunnossa ja hoidettu.
Nyt sitä lienee jo ilo omistaa.
