Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Siinä on muotitietoisille lintulautaharrastajille yksi perustavaa laatua oleva vika. Se ei ole katumaasturi.
Viilan puhdistamiseen on ”maailman sivu” neuvottu käyttämään messinkiharjaa, joka on sopivan pehmoista metallia, eikä kuluta viilan hakkuja.
Viilan ei pitäisi joutua kastumaan – ainakaan vedestä. Viilan tehdyt hakut ovat niin ihuet kärjestään, että jo pelkkä hapettuminen vie siitä parhaan kärjen. Siksi viilan paikka ei ole Gompikannun kolossa, vaan sitä pitäisi jemmata repun taskussa tai mielellään kotelossa. minulla on ollut aina viilapaketti repun taskussa, mutta siinäkin meinaa viilat hieman kostua.
Joskus olen nähnyt, kun tarkka kaveri säilyttää viilaansa muoviputket – letkun suojaamana. No ei se ainakaan joudu kosketuksiin esim metallin kanssa.
V6 :t ovat ilmeisiä pommeja, vaikka olisivat bensakoneita. Jeessinkin vanha Volkkarinromu odottaa vain paalauskutsua. Jos olisi suora kuutonen tai nelonen, niin Jeessi ajelis sillä haltoissaan ja kerskuisi kovati, kuinka ei haittaa, vaikka syö bensaa 15 litraa satasella.
Minun 1,9 litraisella Turbo-Diesel Audilla oli mittarissa jotain 680 000, eikä sen toiminnassa ollut mitään vikaa. Öljyä söi niin, että 20 000 km vaihtovälissä piti litran verran lisätä.
Kyllä vieläkin moottorit ovat hyviä, ne ovat jopa parempia kuin koskaan ennen.
Tarkista vetorattaan kulumisaste. Toki palstan asiantuntijat : Jeessi ja Tollo – Eivät ole koskaan, eikä milloinkaan vetoratasta edes tarkistaneet, mutta käytännössä heitä ei kannata ottaa lukuun lainkaan.
Kun vetoratas kuluu, sen kehä käytännössä pienenee, koska hammasluku pysyy samana. Silloin on varmaa vain se, että ketju ei sovi saumatta rattaalle edes uutena – saati kuluneena = venyneenä.
Ajattele asiaa kuumiamisen kannalta. Kun talvella sahataan oikein kiivaasti, on laippa niin kuuma, että kun saha lasketaan lumeen, napsahtelee kiskot poikki nopeassa jäähdytyksessä. Laippa ei katkea, koska se on kolme kertaa paksumpaa kuin nuo kiskot.
Käytännössä olen aina sahannut laipat ja ketjut loppuun, jos ovat niin pitkään kestäneet. Vetorissat olen vaihtanut viimeistään kolmen ketjun jälkeen.
Ensimmäisen ikioman 020:n ostin sen ensiesittelyssä ja siitä lähtien minulla on niitä ollut.
Oppilaitokselle onnistuin hankkimaan niitä aluksi ehkä viitisen kappaletta, sitten pikkuhiljaa vuosittain muutaman. Toiset ryhmät ostivat isompia, joita kokeilin, enkä tykännyt yhtään.
En ole koskaan hankkinut summassa sahaa, aina olen valikoinut laadun perusteella.
Yksittäisiä kokeilusahoja on joskus ostettu ja saatu.
Käytännössä on niin, että KUN tarvitsee sahaa ihan oikeasti, niin silloin pitää hankkia siihen tarpeeseen paras. Parit sadat ei saa ratkaista merkin / mallin valinnassa.
Taisit mainita, että yhdeksän tankillista teroittamatta.
Se on kuule Jeessi kaksi eri asiaa, onko tylsä, vai onko TYLSÄ?
Pikku-Tilhilläkin on kyllä sellainen juttu, että melko selkeästi 1 1/2 tankillisen jälkeen tuntee, että ketjulta on paras makeus lähtenyt.
Henkilökohtaisesti olen pyrkinyt sahaamaan aina todella terävällä ketjulla ja normaali ketju on pitänyt teroittaa tehtaan jäljiltä. Nyt tosin on saatavana jo valmiiksi teroitettujakin ketjuja, mutta se kyllä lukee Oregonin pakkauksessakin.
Kyllä minäkin viilaan yleensä polven päällä. varsinkin terän oikealta puolelta viilaus käy hyvin, kun saha on vasemmassa kainalossa. Vasemmalta puolelta on hieman huterampaa, mutta kyllä siitä hyvän saa, kun on tarkkana. Hyvä reppujakkara pyllyn alla on hyvä apu.
Kaksi työntöä pitää riittää, taikka sitten on vedetty maihin / kiveen / vänkäriin.
Taisi ne Pösön Dieselit kestää alun alkaenkin saman verran kuin monet muutkin. Perkinsiäkin pidettiin maineikkaana ja usein myös dieselöinti tehtii Perkinsillä tai PSA – Dieselillä.
Jotkut taksiyrittäjät ovat ajaneet ihan viimeaikoihin asti Pösöllä, eikä moottoria ole moitittu. Tollolla on tainnut olla maanantai-koneita koko ajan.
Laipan urassa ei ole mitään pulveri – eikä muutakaan maalia koskaan ollutkaan, ellei sitä ole ostaja itse sinne lisännyt.
Kun teräketjua vetää pyörimissuuntaan, niin pyöriikö se keveästi? Kuuluuko rutinaa? Kun vetorattaaseen on kulunut kolotketjun sivulenkkien kohdille (kaksi rinnakkain) , niin kolojen syvyys pitäisi mitata: Työntömitassa on liuska, joka tulee ruodosta ulos. Jos liuska tulee koloa mitattaessa 0,25 milliä taikka enemmän – ulos, on kolot liian syvät ja vetorattaan kehä on pienentynyt liikaa. Vetoratas kannattaa vaihtaa. Jos hampaita on parillinen määrä, voi halkaisijaa mitata ja siinä kuluminen pitäisi olla alle 0,5 milliä verrattuna kulumattomaan kohtaan.
Ketjun vetolenkkeihin on saattanut tulla lievähköä hakkautumaa, joka levittää vetohampaita. Silloin ne kalvavat laipan uran sivuja. Onko vetolenkit sen vahvuisia kuin laipassa lukee, ero voi illa 0,2 mm.
Koita, onko ketjujako täsmälleen oikea kärkipyörän jakoon.
Terä lämpiää aina, kun sillä sahataan reippaasti. Kesäkuumalla terä kuumiaa niin kuumaksi, että sitä ei voi käsitellä paljain käsin. Jos Lippaan ei tule sinistymiä, ei huolta murheeseen.
Teroita ketju vähintään joka toiselle tankilliselle. Älä usko sanaakaan Jeessin jorinoista. ( Jäteöljyä voi käyttää voiteluun, jos sitä kuluu vähintää puoli tankillista yhdellä bensatankilla)
