Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Taas Jeessi käänsi uuden liepeen näkyviin takistaan. Käyttövoimavero on nut se, joka vaikutti siihen, että vaimon uusi auto on bensakoneella, eikä dieselinä.
No katsotaanpa Jeessin ajeluja: Hän on nyt kelkkonut reilut 10 000 km puolessa vuodessa. bensaa on palanut todellisuudessa n. 7 litraa satasella = 1400 litraa /v.
Bensan hinnaksi vaikkapa 1,5 € /l. = 2100 € / v.
Sama auto dieselinä : 4,5 litraa satasella. = 900 litraa / v.
Naftan hinnaksi 1,35 € / l. =1250 € / v.
Erotus = 850 € / v. Dieselin eduksi.
Käyttövoimaveron osuus pikku-Pösöllä lienee luokkaa 300 € / v, eli Dieselinä tulisi yli viisisataa € vuodessa selvää säästöä. Lisäherkkuna paremmat väännöt ja ajo-ominaisuudet kehnoilla metsäteillä.
Jokainen, joka on edes kerran kahlannut kunnollisen raivausryeikön läpi, kun se on käsitelty, tietää, että sen ”parsiminen” ei ole valkoihoisen hommaa. Siellä on todella vaikea kulkea ja siellä menee helposti suuntavaisto sekaisin.
Monet Raivaajat ovat hukanneet kamppeitansa sinneryteikköön – jotkut lopullisesti.
Tietenkin jos haluaa harhailla epätoivoisena risukossa, niin sitä hommaa on tarjolla paljon. maksaako siitä kukaan? EI!
TuollainenHusku 550xp:n luettelo on suoraan perseestä.
Eri työnantajilla on omat taksoitteluohjeensa, ei niistä sen kummempaa. Kyllä niitä on käyty läpi – ja hartaasti. Alan ”miehille” taksoitus ei ole mikään ajantappovaihe, vaan se sujuu rutiinilla.
Summat vain tahtoo olla pienenlaiset.
Tanelilla on teoriassa reilut periaatteet. Kyllä niillä saa metsurinkin töihin ja rahalleen vastineen. Saattaa jotkut vempulat kieltäytyä ja jäädä peruspäivärahalle, mutta se on kyllä heille ihan oikein.
Rajanaapurilla (kuoli muutama vuosi sitten) oli parisatta hehtaaria todella hyvällä pohjalla olevaa metsää, jossa ei takuulla oltu käyty varsinasissa hakkuutöissä 40 vuoteen. Polttopuitakaan ei juuri tarvittu, joten ne vähät haettiin pystyynkuolleista puista.
Tuulikaatoja ei silloin metsässään ollut, koska myös vallitsevien tuulten puolella ei ollut avohakkuuta harrastettu.
Metsä voi edelleenkin hyvin, ei siinä ole pelkoa, että se tuhoutuu. Toisin paikoin se on todellakin tiheää, rungot ovat liki 30 metrisiä ja osa männyistä on menettänyt vihreytensä. Samallahan ne antavat tilaa eloon jääneille puille.
Vanhapoika kuoli, serkku peri metsät ja alkoi verottajaa tyydyttäekseen avohakkuut. Kelopuillekin löytyi ostaja, niistä tekee hyvän tilin hirsinä taikka vaikka jätkänkynttilöinä.
Aukon rajat on nyt tehty Tuulet huomioiden, eikä tämän vuoden hakkuun rajalle ole tullut tuulikaatoja lainkaan.
Jämsän seudulla kävin sangen usealla MHY:n metsurin työmaalla, joista totesin jatkuvasti, että ne olivat järjestään sitä luokkaa, että MO on jättänyt ne täysin ”herran haltuun”, eikä herra ole niistä huolehtinut, vaikka oikea aika olisi ollut yli kymmenen vuotta sitten.
Kun lehtipuusto on tukahduttanut viljelymateriaalin yli 90 prosenttisesti ja koivujen valtapituus on kymmenen metriä, metsän ollessa niin tiheä kuin voi olla, ei siellä joku sivutoiminen metsänomistaja saisi raivattua kymmentä aaria päivässä.
Jos siinä metsurille tarjotaan 200 €/ ha . niin ei siinä mieli mettä keitä. Puut eivät kaadu itsestään, ellei sahan kahvoissa ole arto, vaan ne on käsivoimin pantava liikkeelle. Jokainen väärään suuntaan kaatuva puu aiheuttaa paljon haittaa työn jatkumiselle.
Umpitiheän alikasvuskuusikon sahaaminen on suhteellisen simppeli homma, kunhan sen tekee oikeassa järjestyksessä ja siten, että kuusenturilas kaatuu näppärästi oikeaan suuntaan auttelematta.
Helpot kohteet MO tekee itse, mutta tosipahat menevät aina MHY:n metsureille.
Eipä noita ”Tuhoutuneita” metsiä ihan pilvin pimein näy, edes perämetsät eivät ole tuhoutuneet pitkänkään hoitohakkuun puuttumiseen.
On ikivanhoja havupuumetsiä, jotka ovat ja pysyvät, joissa ei vuosikasvu ole juurikaan isompaa kuin luontainen poistuma, mutta eivät ne tuhoudu.
Lehtipuumetsä, varsinkin jos se on hieskoivikkoa tai haavikkoa, ränsistyy nopeimmin.
Kun vanhuksen taloudellinen tilanne ei edellyttänyt metsärahojen käyttöönottoa, niin täysin yhtä hyvä sijoituskohde on pitää metsä pystyssä, koska rahojen sijoittaminen muualle kuin pankkitilille, vaatisi edunvalvojalta jo taitoa, mutta myös kanttia ottaa riskejä. Pystymetsä pitää arvonsa suhteellisen hyvin ja voihan olla, että puutavaran hintakin vielä joskus kohoaa.
Meillä oli oppilaana myös eräs ”Jesse”, joka ei oikein selvinnyt mistää aiheesta eikä tehtävästä kunnolla.
Hänellä oli kuitenkin vakavarainen koti, joka elätti ja hankki työkalut. Niinpä hän sitten kokeili siipiään metsurina.
Kävin erään isännän metsiä läpi ikäänkuin hänen opintojensa puitteissa ja tulimme nuoreen – vast-ikää harvennettuun kuusikkoon. Mitä helvettiä? Miksi nuo kuuset on karsittu moottorisahalla pariin metriin asti? ”-No se Jesse ne karsi, kun se oli tässä hakkaamassa”! ”-Ei uskonut, vaikka kielsin, käskin hänet pois”. (Jessekin on helari)
