Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Eiköhän tuo Jonssi ole sisarmalli huskun vastaavan kanssa. Pienet erot ovat lähinnä kosmeettisisa.
Eikä siinä kulmavaihde lepata!
Jos Malax on mielestäsi Turun saaristoa, nii kehoittaisin kiertämään koulujasi vielä ainakin kymmenen vuotta. Siellä olimme metsässä hakkuukuvioita rajailemassa.
Eipä näkynyt Turun nimeä edes liikenneopasteissa. Puumäärä kuviolla ei paljoa muutu, vaikka vänkäisit ne katajiksi. Kokonaiskuutiot heittivät rajusti, samoin puulajit. Älä heiluttele päätäsi liikaa – hölske kuuluu jo tänne asti.
Ikinä – Koskaan – Milloinkaan , ei ole tarvinnut kytkinjousta vaihtaa siksi, että se olisi venynyt, taikka painunut kasaan niin, että kytkimen toiminta olisi häiriintynyt.
Muita ongelmia on ollut – esim. keskiö / kengät ovat kuluneet niin, että kengät vääntyvät väärään asentoon. Kytkinrummusta tulee suppilon muotoinen. Kytkinrumpu venähtää soikeaksi. Joskus on keskiöstä sakara murtunut. Muutaman kerran on kytkimen kengät vääntyneet sen verran ulospäin, että purukoteloon on leikkautunut kytkimen kokoinen pyöreä aukko.
Tollolla ei ole mitään käsitystä metsistä.
A: En puhunut männyistä
B: Olen itse työn puolesta kulkenut Pohjanlahden rannikkoa ja saaria tehden leimikoita = Merkannut kivipyykkejä ja rajoja.
C: Rauman saaristossa kävimme joka kesä monia kertoja hyvinkin kaukana merellä virkistäytymässä ja marjareissuilla. Kyllä siellä kuuset vetivät vertoja Päijänteen ympäristön kuusikoille. Pitkää, hoikkavartista, erittäin laadukasta kuusta.
Tollon kannattaisi kysyä eukoltaan, saako hän laittaa milloin ja minkälaisen kirjoituksen, ettei häpäisisi itseään jatkuvasti.
Tollolla ei ole pienintäkään kokemusta – ei edes sivusta seuranneena, tukin, eikä minkään muunkaan myyntipuutavaran mitta – ja laatuvaatimuksista.
Kun hänellä ei ole omaa metsää, eikä hän koskaan ole myynyt yhtäkään pölkkyä, hän elää mielikuvamaailmassaan ja korkeintaan eukkonsa pöpelikköä ruokapalkalla survoo maahan. Joskus jopa aarin päivässä.
arto:”Jelpitään hiukan. Muistaakseni kytkimessä 3 jousta. Niistä yksi poikki. Siinä vika.”
-Olet tainnut ymmärtää kytkimen toiminnan ihan väärin. Jos jousi on poikki, ja kone käy, niin terä pyörii ihan varmasti ja kun terän painaa puuhun pysähdyksiin – sammuu moottori.
Ja tämä on faktaa!
Joskus ajat sitten Jonseredin 451 – ketjusahan kytkimeen kerääntyi kenkien ja keskiön väliin puun pölyä. Tapahtui sama kuin trimmerin laikkikaluraivurissa. Valmistaja muutti keskiön rakennetta niin, että pöly ei tehnyt sinne enää ”pesää.”
Jeessin asenteilla meillä on kyllä yksi kehno kuski muuttunut vaaralliseksi Pösönkuljettajaksi.
Kun vielä arvioi Pökötin etuosan muotoa ja siluettia, voi vain toivoa, että Jeessi ei kohtaa aikuista hirveä hämärällä omalla kaistallaan – se nimittäin mätkähtää suoraan syliin tuulilasin kanssa.
Oikea kulkuneuvo Jeessille olisi mopoauto rajoittimineen ja siihen niin väljä ohjaus, että koko ajan pitäisi rattia hemputtaa, että ainakin kuski pysyisi terävänä koko matkan ajan ( ja apukuljettaja ei uskaltaisi edes silmiään räpsäyttää).
Turha on syyttää Palstan alkuperäistä omistaa/myyjää siitä, että on pyytänyt ”liian korkeaa” hintaa – ja ”saanut sen”.
Ostajat olisivat voineet itsekin paneutua palstaan ja tehdä puuston arviointia ja mittauksia. Ostohenkilöllä ei kuitenkaan ole tapauksessa puhtaita jauhoja pussissaan.
MHY:n kokemusta ja koulutusta omaava toimihenkilö olisi nopeasti tehnyt ihan otantamittauksella puuston määrästä 98 %:n varmuudella tarkan tuloksen.
Puutavaralajien suhteen pitäisi myös olla tarkat kriteerit, Ettei mennä arvioimaan parruaihioita oikeaksi tukiksi, varsinkin, jos alueelta ei sellaisia kukaan osta.
Puiden sisäisiä vikoja on vaikeampi arvioida, mutta kokemus auttaa siinäkin.
Mitä tulee rannikon puuston laatuun, niin itse olen ollut tekemässä leimikoita Vaasan korkeudella sekä mantereella, että saarissa ja takaan, että myös siellä laatua löytyy ja todella hyvää kasvunopeutta, vaikka maasto on kivistä, taikka tosi kivistä.
Kyseisessä tilakaupassa ei todellakaan ollut kyseessä uudistushakkuusta, vaikka moni on sen sellaiseksi käsittänyt. Onhan paljonkin ollut metsitettyjä peltoja, joita on otettu takaisin viljelyyn jo alle kymmenen vuoden metsänkasvatuksen jälkeen. Syynä on ollut esim omistajanvaihdos.
