Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Kyseisen puukaupan ennakkoarviot tehnyt Metsäliiton puukauppahenkilö on ilmeisesti samaa kuppikuntaa kuin täällä palstalla joku ns. metsäammattihenkilönäkin esiintynyt. Tarkoitan niitä ”tukintekijöitä”, joiden ammattitaitoinen silmä löytää tukkiaihioita ensiharvennusmänniköstäkin, jossa D 1,3 on 10 – 11 cm.
Onhan se kaamea yllätys, jos ei tukkia otetakkaan kahdeksaan senttiin, kun männyn pitäisi olla vähintään 15 cm ja kuusen 16 cm – kuoren päältä kapeimmalta puolelta. (Ja latvasta mitattuna)
Höp Höpö. Ostahenkilö on mennyt arvioissaan raakasti ”vihkoon”. Yleensä tuollaisten virheiden jälkeen ostohenkilö vaihtuu – usein firman sisällä, mutta uutta naamaa tarvitaan paikkakunnalla.
Jeessillä on käynyt päinvastoin: Ostaja – metsäliiton toimihenkilö on hinnoitellut leimikon niin hyväksi, että on maksanut telvileimikosta kesä- tai kelirikkoleimikon hintoja ja on ajattanut sepeliä teille ja kaivuria siellä kuljettanut jatkuvasti.
Siellä on myös ilmeisesti henkilöt vaihtuneet tiheään.
Tuntuu oudolta, että terä liikkuu, kun käynnistimestä nyppii. Voimalinja pitäisi olla poikki kytkimeltä ja kengät yhdistävät vasta, kun kierroksia on riittävästi.
En tunne juuri tuon sahan kytkimen rakennetta – joskus oli Huskussa kampialselin pää laakerissa, joka saattoi kuivana ja likaisena olla niin tahmea, että lähti mukaan, vaikka kengät eivät ole kiinni tai jousi poikki.
Saha on helppo katkaista, siinä ei suurta virhettä pysty tekemään. Ruuvit vaan kannattaa kiinnittää pisaralla ruuvilukitusnestettä, ne ovat herkkiä löyhtymään.
Kuitenkin etsisisin syytä häiriöön juurikin kytkimestä.
Aika heikoilla perusteilla juttuja väännetään. Jos ja kun ostomies tekee arvion puumääristä, ei kylläkään puhuta samoista tarkkuuksista kuin metsäsuunnitelman tekijät työtään tekevät.
Jos ostomies ei ole kahlannut aluetta läpi lähes joka kohdasta ja jos hänellä ei ole ollut relaskooppia ja korkeusmittaria käytössään, voidaan tosiaan puhua vain arviosta.
Metsäsuunnitelman tekijät – usein MHY:n toimihenkilöitä, perustavat laskelmansa mittauksiin, joista kuitenkin tavan mukaan hieman liipastaan pois, ettei jutun mukaisia erehdyksiä sattuisi.
Meillä takavuosina teki kokenut metsäteknikko ihan perinteisen leimauksen, josta luettelon mukaan piti tulla 150 kuutiota. Siitä tuli 450 kuutiota, josta tosin ensimmäisessä luovutusmittauksessa mitattiin vain 150 ja koska hinta oli jo noussut, loput myytiin eri kaupalla. Kyse oli silloin hankintakaupasta, mutta Teknikko oli tehnyt arvion kyllä varman päälle.
En minä kylläkään menisi pelkän arvion perusteella velkoja tekemään.
harrastelija. Todennäköisesti Soininlahden saha maksoi MG:lle tuntuvasti lisähintaa sinun saamasi hinnan päälle.
Jos kauppa olisi mennyt perinteisellä tavalla, eli hankinta – tai käteiskauppana, puhumattakaan toimitusmyyntinä, olisit osan tukeista myynyt KO sahalle, Välitukit toiselle, latvatukit kolmannelle ja pikkutukit neljännelle sahalle ja sama kuusten kanssa. – Ja koivujen sekä haapojen. Kuusikuidun olisit myynyt UPM:n kemihierrettä tekevälle laitokselle ja Mäntykuidun vastaavasti MG:n Rauman sellutehtaalle.
Jokaiselle tavaralajille olisi ostofirmoilla ollut varaa maksaa useampi euro lisähintaa, koska ei joudu kikkailemaan vaihtokauppojen kanssa.
Kokeileppa niin, että terä on vapaana, sammutin päällä – vedellä käynnistin-narusta. Jos terä pyörii, on jousi poikki tai jokin muu kytkimestä vialla. Jos saha käy tyhjäkäyntiä ja terä pyörii, paina terä puuhun, sen pitäisi pysähtyä, mutta jos moottori pysähtyy, on ehkä kytkinjousi poikki.
Tyhjäkäynnin säätöön ei mielestäni kuulu kuusiokoloavain, vaan pelkkä suutinmeisseli. Millä tavalla tyhjäkäyntiruuvi on ”täysin auki”?
Avaa kotelo ja katso T- ruuvin asemaa. Sen pitäisi koskettaa kaasuvipua Suuttimethan ovat eri juttu.
Minä en tosin ole koskaan koskenut tuollaiseen pikku-Tilhiin, joten en tiedä sen erikoisuuksia.
Luulisin, että ei tarvitse koko konetta palastella, ainoastaan katkaista saha moottorin välittömästä läheisyydestä.
Iso sahaaja (Eikös UPM ole aika iso) – kertoi sahaavansa huomoinakin aikoina, koska kaupoissa tulee usein väkisinkin tukkia ja tukin sahauksen sivutuotteena tulee myös aika mukavasti sellupuuta.
Samat lainalaisuudet pätevät tietty pyös Piskuiseen Metsä-grouppiin, vaikka sillä muutama sahakin on. Sanoovat Vilppulan sahasta, että sitten vasta kunnolla tappioo tulee, jos sen pysäyttää. Sahattaessa tulee paljon vähemmän takkiin, mutta kuitua tarvitaan ja sitä tulee.
Aika moni metsurinsaappaiden käyttäjä on noudattanut sahakauppiaan ohjetta ”Osta kaksi numeroa isommat, kuin normaalisti”. Niin ei pidä missään tapauksessa tehdä, vaan saapasta on aina sovitettava jalkaan niillä sukilla, joita siinä käyttää, Kaksi ylikoko-numeroa lisää saappaiden painoa ja kolhoutta noin viisinkertaiseksi.
Jalassa on hyvä olla joko pitkävartinen sukka, taikka pitkät kalsarit, jotka pitävät saapasvarren irti ihosta. Varsi AINA lahkeen sisälle, jos ei kuse lahkeisiin, mutta saappaisiin menee silti kosteutta ulkoapäin, niin sadelahkeet housujen päälle.
Sievin käyttämä lesti ei sovi minun jalkaani, samoin Malesialaiset kumiturvasaappaaut ovat täysin sopimattomat. Nokiankin lestiä on hieman kavennettu – ei hyvä, mutta paras heti Dunlopin jälkeen.
Kesällä kuivilla keleillä vaelluskenkä on muuten hyvä, mutta inhoan nauhoja, jotka kaiken lisäksi eivät kestä.
Vältän nastoitusta, todella harvoin joutuu ihan oikeasti työskentelemään jäällä, eipä siellä ole paljoa puitakaan.
Jotkut itkevät oikean ammattilaissahan korkeaa hintaa, mutta hassaavat kenkiin joka vuosi sahan hinnan. Jos ketjusahaajalla on kengissään edes hipaisujälki teräketjusta, niin kalliit merkkikengät kannattaa unohtaa!
