Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
On saha valmistettu missä tahansa, on käyttäjä avaisasemassa sen toiminnan ja käynnin suhteen. Sille ei voi mitään, jos kone ei kestä, mutta käyntivarmuuteen voi vaikuttaa aivan varmasti.
Meillä oli talvisin joitakin oppilaita, joiden sahat renasivat melkein koko ajan. Ne halvatut syöttivät niille lunta ihan täysin piittaamatta. niissä oli pahimmillaan sylinterin jäähdytysrivatkin täynnä jäätä / lunta.
Sitten kun sai ne laittamaan talvisarjat, eivät kelien muuttuessa ottaneet niitä pois. Jos ottivat, hukkasivat ne hetkessä. (Olisi ollut rasalle töitä).
arto:-Omasta mielestä en voi sanoa ammatisahaksi sahaa joka ei toimi. Kaikissa olosuhteissa. Olkoon merkki mikä vaan.
Samaa voisi sanoa myös sahureista, joiden sahat ryppyilevät KO olosuhteissa. = Ei voi sanoa ammattihenkilöiksi.
”-Jeesi on nyt oikeilla jäljillä. Jossain lehdessä(muistelisin etttä kauppa lehti) oli juttua että taimikonhoitorobotti on kehitteillä ja lapissa testailevat laitetta. Idea on juurikin että leijailee puiden yllä ja jonkin moinen terä roikkuu vaijerin varassa.”
Mitenkäs suu pannaan Jeessi, kun tuossa raivauskopterissa jäätyy vaijeri? Kyllä siinä pitäisi käyttää Jeessin sähköjohtoa, joka ei jäädy missään olosuhteissa.
Ilmassa leijuvat ruohonleikkuri, jotka jättävät paksuimmat puut !
Eipä taida harjanvarressa ainakaan äly kehittyä.
Autoissa käytetty elektroninen kaasuliipaisin painaa ja maksaa ainakin niin paljon, että kauan saa odotella ja kehittää, ennenkuin se tulee pieniin ja halpoihin laitteisiin.
Kun kymmensenttiseen runkoon tulee ”pintavaurio”, se ei kylläkään ole pinnassa, kun puu on 40 senttiä paksu.
Dimexin tuotteet ovat aika laadukkaita ja suhteellisen edukkaita ihan laidasta laitaan, jos ei halua oikein vakavasti Elvistellä huippuhintaisilla tilkkutäkeillä.
Nykyaikaisissa sahoissa tukkia kuvataan koko sahauksen ajan ja puun sisällä olevat virheet kirjautuu kyllä ylös ja sahatavaran vikojen takia raakattujen saheiden arvo voidaan periä puun myyjältä.
Toki jos ollaan jossain museosahassa, niin tällainen menetelmä ei toimi, mutta voi konkurssipesästä olla vaikeaa saada tukeistansa makua.
Vanha keino vaijerien ja mm. käynnistyspuolen jäätymiseen on ollut voitelun asemasta käyttää ihan rakaa pakkasnestettä.
Ruotsalaissahat on tehty pohjoisen oloihin itse asiassa iät ja ajat. Jos ne ei toimi talvellakin, ei siellä toimi muutkaan.
arton mainitsema talviläppä on juuri sen kampikammion ympäristöön johtavan käytävän tukkija kesäaikaan. Talvella antaa esilämmitetyn ilman kaasuttimelle.
Tuon Tilhin kanssa en ole ollut lumisessa metsässä. Kurssilaisten kanssa talvella teimme talvisarjaa vastaavat jutut, eli ensimmäiseksi se, mistä imuilma tulee putsarille. Huskulla oli jo imuilman veto kampikammion ympäriltä, jossa siis ilmassa mahdollisesti oleva lumi suli vedeksi ja valui pois, taikka jäi sinne. Ilmanputsarin yhteydessä oli mahdollisuus sulkea kylmän ilman saanti.
Jesarilla teipattiin kaikki moottorin kotelon päällä olevat reiät ja käynnistyslaitteen yläosassa olevat jäähdytysilmanottoaukot niin, että korkeintaan puolet niistä jäi auki.
Sahat pelasivat näin tehtyinä oikein hyvin. Kulmavaihteen vaseliini oli aluksi kankea, mutta notkistuihan se äkkiä.
Koneeseen ja kaasuttimen ympäristöön ei saisi päästää lunta tarpeettomasti.