Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Sen leuhkimiset ovat olleet niin ristiriitaisia, että joskus heittelee jopa jeessin ohi ja silloin ollaan kyllä täysin poskettomossa jutuissa.
Tyyppi on julkaissut haaveitaan valtavista eläkkeistään, jokatalvisista hankintakaupoistaan, vanhoista Tilhistään, isoista traktoreistaan ja tuottavista puutavara ajotaidoistaan ilman, että edes mopolla pystyy hurauttamaan marketista keppana-mäyriksen. Puhumattakaan, että olisi ajokortti, jonka varassa voisi ajella Tojota-corollalla ihmisten ilmoilla.
Jossain vaiheessa sanoi, että ei ole koskaan myynyt puuta, eikä myy!
Jos pikku-Tilhillä ehtii sahaamaan 10 -12 tankillista päiväss, on se niin rikkaalla, että tankillinen ei kestä tuntia. Silloin voi teroituksen jättää joka toiselle tankilliselle.
itse ole käyttänyt alusta lähtien 4,5 millin viiloja, ne kestävät paremmin – myös katkeamiste vastaan. Normaalisti minulla on kulunut viiloja 2 – 3 kpl / ketju, kun viilauksen tekee vain työntävin liikkein ja ilman ohjureita, kopauttaa välillä viilan puhtaaksi.
Huskussa käytän 4,8 – 5,1 millistä ja R-sahassa 6,3 millistä viilaa.
Tuon 6,3 millisen käytössä huomaa, kuinka paljon parempi on viilata paksummalla ja kuinka paljon paremmin viila pysyy purevana. Ero on huima!
”-Metsänhoitoyhdistyksen tyypit on vahvasti saunotettuja tiettyjen tahojen kanssa joten pysyttele erossa.”
Taitaa jossain päin olla Metsäliiton kauppakirjalomakkeita MHY:n toimihenkilön salkussa aina, kun kulkee kylillä ja tietenkin toimistopöydän laatikossa.
Metsäliitto on myös aika nihkeä Pikkutukkien ja Parrujen ostajana.
Ei Bilke ole paha silpuntekijä, jos tavara on tuoretta.
Ensimmäinen koneeni oli Estre, eli giljotiinikone, jossa oli sama periaate, kuin Tuikossa, mutta ei lyö käsille niin kipakasti, kun terät on oikein säädetty. Tekee aika hyviä klapeja, mutta vaatii kovakuntoista käyttäjää, jos puu on hieman isompaa, koska pölli on käsissä koko ajan.
Sen vaihdoin Super-Pilkkeeseen, jossa rullasyöttö. Todella tehokas ja oikein sopiva jopa pitkille rangoille. Lahjoitin sen koneen tyttärenmiehelle, joka ihastui siihen kovasti.
Sitten hankin Bilkkeen, joka on osoittautunut muuten hyväksi, mutta halkaisee vasta yli kahdeksansenttiset puut. Ei ole Giljotiini, vaan viiltävä terä. Olisi hyvä kone myös puilla keskuslämmityskattilaa ruokkivalle. Siitä hyvä, että heittää klapit tarvittaessa jopa neljän metrin päähän, eli liiterissä perälle saakka.
Myyntiin jos tekee, niin seula olisi varmaan ihan tarpeen, mutta konekin pitäisi olla sellainen, joka halkaisee jopa kuuteen osaan. Myyntipuun katkaisussa pitäisi olla pyöröterä varustettuna kovapaloilla, tekee siistin katkaisun.
Nuo itsesyöttävät koneet ovat niin tehokkaita, että JESTAS. Kolmimetrinen pölli menee läpi 5 -10 sekunnissa.
Kun aloitettiin pikkutukkien teko, niin korjuutekniikka oli vielä suhteellisen alkeellista.
Tukit tehtiin metsässä tukeiksi ja latvat tuotiin lähinnä pitkänä varastolle. Kun tukit oli tehty, alkoi jokainen metsuri tekemään latvoista kuitupöllejä ja kekattiin, että pikkutukkeja tietty niistä paremmista latvoista.
Nopea laskutoimitus osoitti, että silloinen kaksimetrinen kuitupölli antoi paremman ansion, kuin noin nelimetrinen pikkutukki.
pikkutukkeja siunaantui todella vähän, siitä tuli kyllä palautetta, mutta hieman liian myöhään.
Nyrkkisääntö on, että pikkutukkia ei ajatella vähääkään, kun tukkeja apteerataan.
Se, että puolilämpimän sahan käynnistykseen nyppää puolikaasun päälle, pitää olla rutiinitoimenpide, eikä se tekemisen takia pidä mitään itkuvirsipalstaa perustaa.
Käytännössä olen AINA pistänyt sahassa puolikaasun päälle käynnistäessäni sahaa, on sen merkki sitten mikä tahansa.
Jos mahdollista, sahaa pitää säätää AINA kun se on säädöntarpeessa. Jos pieni 2-T moottori on suunniteltu ja rakennettu niin, että se kuormittamattomana määkäisee vaikka 15 000 kierrosta / min, niin se pitäisi säätää niihin lukemiin. Vain ääliö huudattaa sahaa koko ajan kaasu pohjassa. Onhan sahan kaasuliipaisimessa palautusjousi, joka tarkoittaa, että liipasinta lirputetaan sahattaessa. (EI onnistu rouherukkasilla).
”-Enpä ole kyllä yhtäkään Stihliä (ammattimallit 200, 201, ja yksi vanhempi ammattilaismalli ja yksi oikein vanha ja iso ammattilaismalli) kyllä säätänyt kertaakaan. Ja se on aivan vissi tosi. Tehdassäädöillä on aina menty ja aina on saha laulanut. En muista kertaakaan metsästä sahan laukeamisen tai käymättömyyden takia lähteneeni. Alkuvuosina kerran sukulaisen kaas isoa koivua kaataessamme jäi saha jumiin ja löin kirveellä vahingossa teräketjun poikki. Silloin ei ollut varaketjua mukana ja autollekkin oli senverta muutenkin matkaa että siihen päätimme lopettaa sillä erää. Mutta se oli vielä harjoitteluaikaa.”
Joopa Joo.
Kun saha on säädettävällä kaasuttimella, se on yleensä aina säädettävä melko pia käyttöönoton jälkeen. Ilman tarkkaakin tarkempaa säätöä niillä ei sahaa muut kuin täys-Pölvästit.
Nämä uudetkin sahamallit säädetään huollossa ja ne myös säätävät itse itseään käytön aikana. Olen varma, että kaikki eivät ole ihan tyytyväisiä itsesäätyviin sahoihin, mutta useampi kone saadaan huollossa oikeisiin arvoihin.
