Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Kokemus säädettävillä kaasuttimilla ja Alkylaatilla on sama, kuin on Hämiksen asentajilla.
Jos kone ”pyytää” säätöä, niin yleensä aina suutinta (suuttimia) pitää kiristää, ei paljoa, vain hieman, viisi minuuttia on jo huomattava muutos säädössä. Joskus on tarve ollut vain 1 – 2 minuuttia, eli herkällä kädellä! Olisi hyvä olla sellainen säätömeisseli, jossa on kymmenen sentin pituinen viisari, josta näkisi, kääntyykö suutin – ja kuinka paljon.
”Metsälehden asiantuntijat ovat toista mieltä. Kasvu vain paranee heidän mukaansa jos harvennetaan voimakkaasti. Ja usein.”
Tuohan ei pidä paikkaansa muulta osin, kuin että metsälehden asiantuntijat noin väittävät. Näin sekin harha paljastuu.
Jos kasvattaa ja harventaa puustoaan Tapion harvennusmallien mukaan ja tajuaa niiden reunaehdot, on taloudellinen tulos kiertoaikana paras mahdollinen.
Jos hyvällä pohjalla kasvattelee esim 3000 r/ha , niin 70 vuoden aikana ne ovat kasvaneet 700 kuutiota /ha. Luonnollista poistumaa on kuitnkin ainkin sata kuutiota, eli elossa on 600 kuutiota. Tuo 3000 runkoa on siis kasvanut keskijäreydeksi 200 litraa. Tukkiprosentti ei liene kovin huima.
Toistuvin hoitohakkuin käsiteltynäkin kokonaiskasvu lienee tuon 700 kuutiota, mutta siitä esim kolmesataa kuutiota on poistettu kasvatushakkuin, ja siitä määrästä puolet on tukkia. Rahat on saatu jo ensiharvennuksesta lähtien, jopa energiapuuta on hakattu. Päätehakkuussa 400 kuutiota josta tukkiprosentti on yli 90.
Ei pitäisi olla epäselvää Metsälehden / YLE:n asiantuntijoillekaan, kumpi menetelmä antaa enemmän rahaa.
Jos harvennetaan voimakkaasti – ja usein, ei ehkä kannata enää kahden harvennuksen jälkeen paljoa odotella jääneestä puustosta.
Hehtaari aurinkopaneeleita lienee maksaa jonkin verran. Toki myös hehtaarin täystiheä metsä on arvokas. Laskelmaa pitäisi tarkentaa niillä tiedoilla, joilla lopputulos olisi realistinen.
Voisi yhtä huimapäisesti väittää, että aurinkopaneelit vaikkapa Saharassa eivät ikinä tienaisi hintaansa siihen mennessä kun ne olisivat jo jätettä, mutta en viitsi väittää, tuonpahan vain esiin senkin vaihtoehdon.
Toinen vaihtoehdoista myös oikeasti pelastaa ilmastoa, en sano kumpi, mutta se ei ole paneelikenttä.
leone. En ole samaa mieltä . Mutta jos sinun käyttämän Tilhin merkkiliikkeen asentaja / huoltohenkilö on täys tumpelo, niin hänellä on varmaan päätoimi kioskin pito ja varaosien / tarvikkeiden myynti.
Vaikka en ole mikään asentaja, niin olen ollut maahantuojien järjestämillä koulutustilaisuuksilla osallisena lukuisia kertoja. Kaikki merkittävät maahantuojat ovat perehdyttäneet sekä perustekniikkaan, että merkki/ mallikohtaisiin erikoisuuksiin ja nimenomaa uutuuksiin. Aina kun kaasuttimiin ollaan syvennytty, on tuotu selkeästi esiin se, että esim uudet kalvot (kuten myös käytetyt) -tarkastetaan ennenkuin ne pannaan paikoilleen.
Meillä oli oma asentaja talon sisällä, jonka tehtäviin kuului koko kaluston huolloista ja korjauksista vastuu. Hänestä kasvoi vuosiensaatossa niin iso herra, että esim pienkoneiden huoltoa varten olisi pitänyt polvillaan rukoilla toimintaa. Kerran kevätruuhkassa viljelykurssien aikaan pyydettiin häntä koekäyttämään raivurit, joita alettiin käyttämään reilun viikon kuluttua. Ei muka ”ehtinyt millään”. Nostettiin parikymmentä raivuria kärryyn ja vietiin Huskun liikkeeseen. Seuraavana aamuna haimme 14 sahaa – ja päivän päätteeksi loput. Sahat olivat todella timmissä kunnossa. Varvikellon mukaan säädetty jne. (Teriin ei oltu koskettu, koska kurssi alkoi aina teroituksella, harituksella ja valjaiden säädöllä.)
On kokenut asentaja, jonka ammattitaito ei ole koskaan pettänyt. Aina ostettaessa uusia sahoja hän on osan niistä koekäyttänyt, osa otetaan laatikosta teemana ”Uuden sahan käyttöönotto.
Valmisbensan varsinaiset edut eivät ole öljyn paremmuudessa ( samaa merkkiöljyä saa myyjältä) – eikä edes hajussa, vaan pakokaasujen vähäisemmässä terveydellisessä haitassa. Alkylaatista puuttuu haitalliset ja myrkylliset aineet lähes täysin, mutta jos ja kun sahan pitää olla liian rikkaalla , niin se syö tuplamäärän polttoainetta, jolloin polttoainekustannukst ja myös käyntihäiriöt ovat moninkertaiset Alkylaattibensan käyttökustannuksiin verrattuna. Samoin elinajan odotukset madaltuvat joillakin jopa kymmenillä vuosilla.
Ei sitten ole VIELÄ mennyt teilläpäin jakeluun, että 999 :ssä tapauksessa tuhannesta kalvojen vaihto-operaatio on tehty aivan turhaan ja osassa niistä sekin on tehty taitamattomasti.
Suomeksi: Minulla on ollut kurssilaisia oppilaskortistossa yli 8000 kpl. Sahojen huoltokoulutuststa n 2000:lle oppilaalle ja heidän omille sahoilleen. Yhteenkään ei ole tarvinnut vaihtaa kalvoja.
Itse olen sahannut useilla ammattisahoilla sen verran, että esim teräketjuja on kulunut loppuun 20 -30 kpl/ saha. Terälevyjä n 1 kpl/ 4 -5 ketjua, Vetorissoja samaa tahtia. Kokemusta on!
Tätä ei ole pakko uskoa, mutta ymmärtää kannattaisi, että se turha huolto on kaikkein kalleinta huoltoa. Ehjää ei kannata korjata, mutta pahasti kuluneet osat kannattaa vaihtaa, kun ne havaitsee kuluneeksi.
Sahassa käyntiongelmia bensapuolella aiheuttaa: Tankkiventtiili, Imupää tukossa, Bensaletku murtunut, Kaasuttimen sihti tukossa, Neulaventtiili hakkautunut – vuotaa, voi olla suuttimissa epäpuhtautta, mutta jos imupää on kunnossa, harvinaista. Hyvää öljyä – ei liikaa bensan joukkoon, ei roskia / lunta – vettä polttoaineessa. Jos tulppa on pahan näköinen, se kannattaa vaihtaa jopa erilaisen lämpöarvon tulppaan.
Tolopainen:”Etelä-Suomessa hankintahakkuita on keskeytetty, kun puuta ei osteta.”
Hankintakauppa on aina ollut sellainen, että on tehty kauppa ihan kirjallisesti, puuta on hankittu varastopaikalle noin sovittu määrä – ja se on maksettu MO:lle.
Jos tehdään hakkuuta, jota ei olla vielä myyty, on kyseessä toivottavasti käteiskauppa. Niinkin on kyllä paljon myyty puuta, mutta on myös toisinaan puut jääneet pinoon varastopaikalle.
Työnjohtokustannukset syntyvät yhtiölle, joka pyörittää omaa organisaatiotaan. Hankintakaupassa se raha suurelta osalta säästyy,
Tukkipuun pysty – ja tienvarsihinnan eritus johtuu siitä, että hankintatukit ovat sen verran kehnosti apteerattuja, että ostaja mieluusti katkoisi tukit itse.
Kuitupuu on kuitupuuta, jos sen tuoreus ja mitat ovat sovitulla tasolla. Edes mittauksesta ei synny lisäkuluja enää, kun on kuormainvaaka jne.
