Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Jos verottaja tietää metsien oikean arvon, niin mitä sitten. Verotushan on myyntiverotus, joka on kyllä aika korkea.
Toisaalta metsäkeskus voisi hieman tarkastella KEMERA- rahojen käyttöä ja töiden toteuttamisen laatua.
Paras olisi, kun Kemeratyöt toteutettaisiin palkkatyönä ammattilaisten voimin.
Pari Tollointa on vannonut Halppis-sahojen nimeen ja myös Halppisraivurien tehoja on Jeessi kehuskellut.
Nyt on Tee itse-lehdessä moottorisahavertailu, jossa on seitsemän sahaa, jotka luokitellaan harrastelukäyttöön.
Kun näkee merkkien listan, ei voi kuin ihmetellä, miksi siihen on valikoitu kaksi ( 2) Huskua?
Tuloksen arvaa varmaan jokainen: Huskulle kaksoisvoitto.
Tosin ne ovat myös kalleimmat tuossa Halppis-sarjassa, mutta suunnan ne näyttää.
Mitä kalliimpi, sitä parempi.
Teodoliitillä ne linjat ajettiin suoraan ja samansuuntaisiksi.
Vaa`ituskoneen kanssa katsottiin, että saadaan vesi virtaamaan laskuojan suuntaan.
Siitä, miksi ojien piti olla viivasuoria, ei minulla ole aavistustakaan, koska ainakin ennenvanhaan (Jeessi vihaan vanhaa tietoa ja vanhoja sanontoja) – ”Vedellä on notkea selkä”.
Jopa siirtolohkareita räjäytettiin ennemmin kuin ojaan tehtiin pieni kiertomutka.
Siitä kiven räjäyttämisestä tuli pirunmoinen vika ojaan, se näkyi siinä kymmeniä vuosia.
Kyllä kai kohta on vaatimukset niin, että luonnossa saa liikkua vain syylingit jalassa ja luontopolut pitää tehdä kumimatoilla päällystettyna – kunttakerrosta käsittelemättä.
Metsäkoneen telat ja ketjut rikkovat maanpintaa niin, että ”Voi kauheeta”.
Puustoa pitää käsitellä ilma-aluksista ja tyvi erottaa kannoista joko vesisuihkulla tai laserilla.
Voimakas maanmuokkaus on kuitenkin Pohjois-Suomessa osoittautunut erinomaisen tehokkaaksi kasvuolosuhteiden parantajaksi. Siellä kun on jatkuvaa kasvatusta harrastettu jopa vuosisatoja ja sen kyllä näkee metsistäkin.
Olen ollut ”Lapin metsien käsittelu”-kurssilla ja siellä noita asioita käytiin läpi myös koealojen avulla tehdyillä havainnoilla.
Enpä ole nähnyt ”syväaurausaluetta, jossa maa olisi muokattu 100 prosenttisesti.
Kynnettäessä vedettiin auraa viiden metrin välein ja aurauspalteet kääntyivät niin, että ne huomioiden täysin koskematonta maata jäi palteiden väliin n.2 – 2,5 metriä.
Lapissa taitavat aurata paksukunttaisia maita edelleenkin.
Käytännössä yksi saha piisaisi, ellei varasahana halua toista ja toisenlaista. Itse käyttäisin 45 + kuutioista sahaa isommalla terällä pikkupuissa ja pienemmällä terällä isommissa puissa.
Eroa näillä terillä on sen verran, että pienemmällä terällä kone pyörii iloisemmin, mutta isomman terän vapaa säde on todellisuudessa vain 12 milliä isompi, mutta vääntöön se vaikuttaa suhteellisen paljon.
225 millisellä terällä saa 79 millisen puun kertasivalluksella poikki, kummaltakin puolelta sahattuna 258 millisen.
En oikein usko kenenkään joutuvan sahaamaan niin isoja puita raivurilla.
On loppujen lopuksi aika pieni homma vaihtaa sektorisuoja ja terä aina tarpeen mukaan.
Malli B on tavoiteltavampi. Siihen kyllä pääsee helposti, kun haritusrauta on suht. kapea ja hampaan taivutus tehdään niin terän etureunasta kuin mahdollista. Näin terä leikkaa keveimmin.
Terää on kuitenkin haritettava useammin kuin kerran, mutta harituksen olemisen / olemattomuuden näkee vilkaisemalla.
