Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Ei tarvitsekaan, hakkuussa menee kaksi päivää ja maataloustraktorilla viisi päivää, jos ei lasketa korjaamopäiviä mukaan.
Kyllä kaulatutkin haavat kelpaavat, samoin kelvollisia ovat hieman kookkaammat lepät ja raidat.
Kuitenkin, jos puhutaa vaarallisista jättöpuista, niin niitä ovat koivut. Koivu alkaa rapistua latvasta ja pikkuhiljaa karsiutuukin, tiputellen oksia ja latvan huippua.
Kun sellainen koivu sitten kuolee, sen runko vettyy ja lahoaa nopeasti. On usein tapahtunut, että kun kaadetaan esim iso kuusi tuollaisen pökkelökoivun ohi ja oksat tai ilmanpaine huojauttaa pökkelöä, sieltä hetken kuluttua putoaa latvasta pätkä.
Jo puolen metrin pätkä kymmensenttistä – jäätynyttä koivua – tulee melkoisella voimalla alas ja jos se putoaa esim karsivan metsurin niskaan, on todellinen vaara vammautua tai jopa kuolla.
Metsurisavotassa on ollut ohje kaataa heti pökkelöt maahan.
Joissakin 2-tahtiöljypulloissa on annostelija, joka mittaa ja antaa sopivan määrän Gombikannun viiteen litraan. Se tarkkuus riittänee.
Silloin, kun Ruotsissa metsurit siirtyivät aikapalkkaukseen ja työnantaja kustansi bensiinin (alkylaatin) ja öljyt, väitti HVA:n matkasaarnaaja (taisi olla Arto etunimeltään)- että Hurrit ovat sahanneet jo pitkään 1,5 %:n seoksella. Lähinnä käryn takia. Me käytimme silloin 3 %:n seosta.
Hän perusteli sitä leppoisemmalla sahaustahdilla ja puhtaammilla sylinterin jäähdytysrivoilla.
Tosi kuitenkin oli, kun kävimme siellä työmailla, niin kyllä sahat parkuivat, eikä savua leijaillut ilmassa.
Kyllä säästöpuut ja säästöpuuryhmät ovat tarpeellisia siinä mielessä, että ne pitävät osaltaan yllä joidenkin tarpeellisten ötököiden säilymistä. samoin kulotus tai edes hiiltyneiden puiden oleminen metsässä olisi tärkeää ötököiden elämän kannalta.
Tolloimmat eivät taida käsittääkkään, että koko elämä maapallolla riippuu juurikin kaikkein pienimmistä eliöistä, jos ne häviävät, häviää myös ihmisrotu.
Tässä ollaan keski-Suomen paikkeilla. Ammatin jälkitautina en vaan meinaa pysyä pois metsätyömaiden reunalta.
Taas tempasivat vanhapoikavainaan säästömetsään lisäaukkoa. Ensin hakattiin kuuset ja ne lähti liukkaasti. Parin kuukauden jälkee lähti männyt ja voisipa sanoa, että koko aukko tyhjennettiin, paitsi takaosaan jätettiin aikamoinen säästöpuska, johon jätettiin kaikki.
Kun nyt katsoo pystyynkuolleiden kelojen pinoa, niin onhan niitä ollut julma määrä. Yhtä ainutta ei ole jätetty säästöpuuksi, vaikka minä olisin kyllä niin tehnyt.
Kuvion raja on kuin veitsellä leikattu vanhaan metsään, ilmeisesti siinä on Natura-alueen raja. Saappa nähdä, kuinka myrskyt kohtelevat puustoa, joka on lehtomaisella kankaalla, täystiheä – harventamaton , todella pitkä puusto. Arviolta puuta joku 600 – 700 kiintoa hehtaarilla.
Kuvion raja on kyllä sattunut yleisiin tuuliin nähden sopivasti, eli on tuulten suuntainen.
Juurikin tuosta Tollon mainitsemasta syystä uran reunat pitää tehdä huolella. Ne täytyy olla niin, että ensin aina varmistetaan ne puut, jotka otetaan varmasti uralta pois ja ura riittävän leveä, mutta ei liian leveä.
Konekuskit tekevät usein uranvierustan liian harvaksi, taikka eivät osaa valita siihen jääviä puita. Siksi heille olisi terveellistä hakata nuorta metsää moottorisahan kanssa muutama aika, ehkä viitisen vuotta, että tulisi puiden valintaan ja jäävän metsän hahmottamiseen ihan rutiini.
Väitän, että kuski, joka tekee oikean tyyppiset valinnat, yleensä tekee myös määrää.
