Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Siemenpuut pois ja sahalle. Jättöpuut saa jäädä, joko pystyyn tai kumoon.
Pitkäleukaisella putkella kan koputtelee, sen yleensä saa kivien väliin sopimaan. Sinne vaan paakku ja kovennettu tiivistäminen myös kantapäällä.
Taimia kyllä kuoleekin, mutta kun isketään 2000 kpl/ha, niin onhan siitä varaa parisataa kuollakin.
Vaikeinta tuollaisessa on, että saa taimet riittävästi tasaisesti alueelle, pienet taimet häviävät helposti maastoon, eli niiden tarkkailu istutettaessa on tärkeää.
Joskus on mennyt mätästys-myllerruksessä mättäät niin sekaisin, että istuttaja on pätkytellyt lukemattomia taimia jopa kaksi tai kolmekin samaan mättääseen.
Monet henkilöt eksyvät aukealla niin, että eivät osaa kulkea systemaattisesti.
Jos on kyse männyn kuorivauriosta, joka on noin kymmensenttisessä rungossa, niin se kylestyy jopa niin, että se ei näy sahatavarassa lainkaan. Toki se on virhe, mutta sitäkään ei pitäisi liiotella. Kuusessa jo pienikin nirhama voi aiheuttaa pahan lahovian, joka romauttaa tavaran arvon. Laho kuusi ei ole käytännössä juuri minkään arvoista, joten kuusikkoa on syytä käsitellä silkkihansikkain.
50 – luvulla oravanmetsästäjät kolistelivat kuusikoissa runkoja saadakseen oravan liikkeelle ja paikotellen olikin kaikki kuusipuskat lahoja, vaikka kolistelu tapahtui etupäässä talvella.
20 ” aura olisikin mojova peli. Sillä tulee niin syvä vakokokin, että se riittää hyvin pintavesille. Yksisiipinen aura riittäisi, mutta mielellään vielä paripyörillä tamppaus.
Kaksi – kolmisiipisten jäljiltä siivujen väliin jää ”tunneli”, joka pitäisi mankeloida tukkoon. Polkeminen on melko kova homma. ( Nimimerkki koettu on tämäkin riesa.)
Toki Glyfosaattikäsittely tarvitaan, joko ennen istutusta, taikka taimien jo ollessa maassa.
”-Jos tälläinen pilkkamäärä alkaa näkymään, Homma keskeytetään heti.”
Ne on todellisuudessa harvat ja valitut koneet / kuskit, jotka Tanelin leimikot hakkaa loppuun asti.
Neljäkymmentä kolhua / ha on melko vähän, jos hakataan puun ollessa sulaa, eli kuori löyhässä. pitää huomioida kolhut myös juuristossa.
Puhutaan aina kapean ajouran aiheuttamista ”klaappauksista”, mutta ne ovat sellaisia, joita ei saa tulla, jos konekuskit ovat itse tehneet ajouratkin. Isäntien hakkaamat urat ovatkin sitten aivan eri juttu.
En kyllä ymmärrä sellaista kuskia, joka ei pysty kolmimetristä konetta ajamaan nelimetrisellä uralla kolhimatta reunapuita.
Pystypuiden kolhinta isommassa määrässä osoittaa kuskilta ylimielistä piittaamattomuutta ja myös ammattitaidon puutetta. Kasvatushakkuu koneella pitää tehdä tavallaan jo käytäväperiaatteella ja kaataa ensimmäiseksi isot tai iso-oksaiset puut tavallaan umpimetsään jo sitten ”korjata vaurioituneet pois.
Moni välipuu, joka selkeästi kuuluu poistettaviin, on suojaamassa säästettäviä puita työstettävien puiden oksien lyönneiltä.
Tiedän kyllä, että epävarma kuski ottaa ensin välipuut pois, mutta silloin lähes aina lopputulos on huonompi kuin päinvastaisella järjestyksellä tehtynä.
Sen koukun tekee helposti itsekin taivuttamalla 10 millin teräksestä koukkupäisen varren, johon toiseen päähän kädensija.
Tuo pitkä ranka ei mielestäni ole varsinainen ongelma, vaan esim. MH:n raivaus-savotoissa se täystiheä kuusentapikko, joka on polvenkorkuista kuusta ja elävää oksaa tyveen asti. Se on työohjeen mukaa raivattava ja oja jää auki.
Kyllä siinä hommassa paras yhdistelmä on pikku.Tilhi ja Jeessi konttaamaan ojanpohjaa pitkin.
Aina pitää kuitenkin raivata ojan vierusta avoimeksi, että ojanpenkan ja luiskan rojut mahtuvat loppusijoitukseen sinne.
Ja sahassa sektorisuoja paikallaan ja käytössä.
