Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
”Voihan sinne joskus jäädä sellainenkin puu jossa tosiaankin on mutka. Olisiko pitänyt tehdä sitten mieluummin pienaukko siihen paikkaan?”
-Ei välttämättä, vaan JOS kuski olisi huomannut sen mutkan, olisi yleensä toinen vaihtoehto tullut kysymykseen.
On myös asia, jota on jahnattu täälläkin jo ties kuinka kauan. Kuitupuun kasvatus ei ole kannattavaa touhua, kun tukin pystyhinta on kuitenkin moninkertainen.
Käytännössä on todettu, että hehtaarilla kasvaa sama määrä kuutioita, on siinä 1000 – taikka kolmetuhatta runkoa. Näin ollen pitäisi aina katsoa, hieman isompana kokonaisuutena. jos mitataan 1/2 aarin ympyräkoeala. josta puolet on aukkoa, mutta runkoluku hehtaarille on tavoiteltu ja puur ovat hyvälaatuisia ja terveitä, niin kaikki on ihan hyvin. Samaa voi soveltaa vielä aarin koealalle, mutta isommilla alkaa jo ”aukko” vaikuttaa.
Jeessin pökötti on varmasti Hinta-laatu suhteeltaan asiallinen peli, mutta sillä ei ole mitään jakoa tämän ketjun aloituksen kanssa. Eihän Jeessi sitä metsäautoksi hankkinut, eikä raski sillä edes ajella samoja teitä kuin nuo metsästäjät ja oikeat metsäammattilaiset ajelevat.
Se Letukka olisi lähempänä aloittajan vaatimuksia, ainakin hinnan ja käyttötavan puolesta.
Kyllä meillä oli sekin Dolmari. Aina saha tuli kovan mainostuksen kera. Ei tuossakaan sahassa itse moottoritekniikka pistänyt kampoihin, mutta tavanomaista meillä oli se, että ”Ei käy käteen”. (HVA:n ammattimallit kävivät parhaiten – aina)
Noista huippukierroksista sen verran, että niiden käyttäminen on ihan jees, mutta – Jos kone ottaa enemmän kierroksia, kuin siihen on suunniteltu, siitä ei saa aivan täyttä tehoa irti. Jotkut sahat voi säätää 15 500 – varviin, toiset jopa 17 500 varviin.
Kun hiema pudottaa noita ylimpiä, nousee yleensä vääntö ja teho (esim 500 varvia)
Dolmari on tehnyt tulemistaan kolmekymmentä vuotta. Kesko toi esittelysahojaan meille noin kerran vuodessa.
Välillä ostettiin pari shaa, kun alkoi tuntua lupaavalta, mutta nuo kevyemmät versiot olivat kuitenkin niin ”löyhiä”, että ne melko pian jäivät odottamaan huutokauppaa.
Toisin on käynyt pikkutilhin kanssa, jonka 020 – malli sen aloitti. Eihän sitä sahaa tarvinnut kuin kokeilla, niin pakko oli myöntää, että on todella hyvä.
Siihen asti kaikki Tilhit olivat aivan paskoja ja siitä eteenpäinkin muut mallit ovat olleet ”sitä itseään”.
Ihmeellisintä siinä on se, että perustekniikka vaan kestää ja kestää. Joitakin osia joutuu korjaamaan, mutta ne ovat halpoja, lähinnä muoviosia, joiden vaihto onnistuu meikäläiseltäkin.
Taisi Wartburg syntyä IFA:n jälkeläiseksi. ja niihin syntymäkipuihin tuli myös Autounion ja Donau maailmaan. DKW sekaantui myös jotenkin tuohon ja NSU liitettiin kompukseen – josta tuli AUDI.
Warren tuotanto loppui suunnilleen niihin aikoihin, kun saksat yhdistyivät ja loppujen lopuksi tehtaassa alettiin kokoonpanemaan Opel Corsaa.
Opel on vanha merkki ja silläkin on ollut ”Premium malleja”.
Euton valmistaja, joka tekee suhteessa liian hyviä / kalliita autoja, joutuu taloudellisiin vaikeuksiin, koska jokaisesta autosta tulee tappiota.
Vanha totuus, että ranskalaiset pitää ostaa grillikioskista, ei autoliikkeestä pitää aika hyvin paikkansa.
Eräs jo edesmennyt kaverini ajeli vuosikymmenet Pösöllä ja vaihtoi sen sitten aika edustavaa Citikan farkkuun.me aina heitimme hetulaa toistemme autoista – hyvässä hengessä tietty. Sattui sitten niin, että Citikan ovi oli purettuna korjaamolla ja aloin veistää lastua ranskalaisesta laadusta. Hän vetäisi esiin onen sisällä olleen ilmeisesti ikkunamekanismiin kuuluvan vaijerin, joka oli ruortunut ja sitten katkennut. Näytti siinä olevasta kilvestä VAG:n merkit! Minulla oli silloin Audi A6. Enpä keksinyt siinä muuta kuin : Kelvoton ruosteen estokäsittely Citikassa.
Voi veljet! Oikein pehvanlämmittäjät on asennettu Jeessin Peugeottiin. Varmaan piti ruksittaa lisävarusteita. Olisihan se niin mukavaa, kun olisi jopa kolme eri asentoa lämmitykselle. Miksi ei ole kuutta? Minun Audissani, jonka vaihdoin pois viime vuonna, oli kuusivaiheiset lämmittimet sekä etu- että takaistuimilla ja selkänojilla. Se oli kyllä jo aika iäkäs auto, Ruotsista uitettu entinen taksi, mutta kyllä silläkin ajeli. Siinä oli savukkeensytytinkin – ja toinen takapenkkiläisille!
Jeessi:”-Siellä on istuimet hiukan toista maata kuin kovat saksalaispuupenkit. Olohuonetason lepotoolit”
Mennään monta askelta taaksepäin, kun pikkuautoon ängetään ”olohuoneen lepotoolit”.
Pitkillä ajomatkoilla pitää tuolin olla ryhdikäs ja kantava, eikä mikään vetelä lulla. Sehän on jo selänkin takia ollut melkein kaikille selviö. Harjavallassa on otettu aina kantaa ihmisen mielen korjaamiseen – ja epäonnistuttu siinäkin, mutta fysiikan huolto on jätetty herran haltuun.
Peugeottia ja Citikkaa valmistava ranskalaisyhtymä sai kaapattua Opelin helmoihinsa. nyt on tullut uusi tekele, joka pohjautuu pitkälti Pösön lintulautaversioon. Tuuilasi on ottanut tyypit autosta ja arvioi, että ”kojelauta- ja mittaristonäkymä on ”mukavan selkeä”. Tarjolla on Opelin hyvät erikoisetuistuimet,
Lisäksi on toteamus: ”Opel-kuski viihtyy.ohjaamosta ei löydy juurikaan ranskalaisia yksityiskohtia. Ergonomia on hyvä ja laatuvaikutelma on kohtalainen”.
Ranskalaiset eivät siis ole onnistuneet pilaamaan hyvää merkkiä.
