Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Taneli: ”
Tässä nähdään ero metsästäjien asenteissa ja toiminnoissa.
Suorittava pitää kynsin hampain kiinni laista ja kyttää, että jos irtisanomista ei määräajassa tule, niin vuokrasopimus jatkuu, oli isäntä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä seura ja näköjään esimerkiksi seura, jonka alueelta Jees osti palstan, pyrkivät heti sopimukseen uuden omistajan kanssa neuvotellen.
Kummallakohan tavalla saa paremmin vuokrasopimuksia pitkän päälle?
Terveisin: Korpituvan Taneli”
-Toden totta. Eihän metsästysseurankaan toiminnan pitäisi olla mitään Vapaamuurarien touhun kaltaista salakähmäistä puuhastelua, vaan avoimet kortit pitää olla sekä että.
Poikkean joskus juttelemassa passimiehen kanssa, kun huomaan omilla seuduilla sellaisen olevan väijyssä.
Monasti on pantu liikenteelle varoitus, että jahti on käynnissä ja se on mielestäni hyvä muistaa, kun touhutaan alueilla, joilla voi liikkua ihan kuka tahansa.
Jopa silloin, kun tiedetään jonkun laittaneen palstansa myyntiin, voisi viuhahtaa hänen juttusillaan ja antaa vaikka jotain paperilla uutta omistajaa varten. Ainakin yhteystiedot ja mahdollisesti kutsu seurueeseen mukaan.
Kun lähdetään suorittavan ylimieliselle linjalle, niin jokaisen maata, metsää tai vaikka kesämökin ostajan pitää itse ottaa yhteys kaikkiin lähialueen toimijoihin, jos vaikka sattuisi heillä olemaan joitakin asioita ja sopimuksia koskien uutta omistusta.
Olisi toisaalta myös myyjän edes mainittava kaikki sopimukset ja sitoumukset, voisihan ostaja mm myydä metsästysoikeuden jollekulle seurueelle tai firmalle tietämättä aikaisemman sopimuksen olemassaolosta mitään. Jos hän on ”Hirvihenkilö” hän on luonnollisesti änkeämässä hirviseurueeseen.
Kun tieosakkuudet, sähkö – ja vesi / viemäri – osuudet paljastuvat kaupantekovaiheessa ja siirtyvät itsestään selvinä, niin tuollainen sopimus voi vastaavasti jäädä täysin pimentoon.
Myös kalastuskunta-juttu pitäisi selvittää niin, että uusi osakas tietäisi, mistä voi hakea kalastuslupia ja -merkkejä.
Kerran Härmissä menimme harvennuskurssin maastoharjoituksiin M-sahojen ja releitten kanssa. Oppaana oli MHY:n työnjohtaja. Marssimme 7 – 8 ”nauhan poikki – matkaa tuli noin 200 metriä.
Aluksi merkkasimme ajouran ja jäävät puut, sitten alkoi sahaaminen lyhyen demonstraation jälkeen.
Kahden maissa tuli MHY:n toiminnanjohtaja paikalle ja naureskeli, että olimme väärällä saralla, oikea oli vasta seuraava. Vahinko oli pieni, kun toisen auhan omisti kunta ja toisen seurakunta ja MHY:llä oli sopimukset molemmista kohdista.
Kyllä Härmissäkin on monesta kivipyykistä lähteviä kiiloja varmasti jopa satoja.
Jean S purkaa sanoiksi ajatukseni, että: Metsästäjät ovat liian hyvin saaneet kähvellettyä oikeuden vuokramaihinsa. Onneksi kaikkialla eivät käytä niin diktaattorisia otteita.
Minä suon metsästäjille kernaasti luvat metsästää, mutta ei heillä ole oikeutta pakolla pitää alueita vuokralla ilman vastikkeita.
Kesäaikaan hakattiin tosiaan aika paljon, etupäässä kuitupuuta, joka samalla kuorittiin. Hakkuu keskeytettiin ”mätäkuun ” ajaksi. Halkoja ei kesällä hakattu, koska koivun halkaiseminen sulan puun aikaan oli sangen vaikeaa. Puun piti olla jäässä. Halkopinon pääpuiden pystytys ei ollut mikään ongelma, siihen ei tarvita edes rautakankea.
Kuoriminen loppui kuin seinään, kun kalenterissa tuli vastaan päivä, jolloin alettiin maksaa pakkaslisää. Keväällä puut kuorittiin ja ajettiin tehtaalle tai uittoon kunhan ne kuivuivat kevyemmiksi. Myös rautatien laaneilla kuorittiin runsaasti. Olen henkilökohtaisesti kuorinut VK-16 koneella kuitupuuta asemilla aivan varmasti useita tuhansia motteja.
On outo sääntö, että tilakaupassa voi metsästysmaiden vuokraoikeus siirtyä salavilivihkaa?
Kyllä me myytiin kaksi tilaa, joilla oli kaikki oikeudet ja rasitteet merkattu kirjoihin. Kaikki seurasi tilan mukana ja melko iso painoarvo oli mm. kalastuoikeuksilla isoihin vesiin. Samoin tieliittymät ja tilustiet olivat kirjoissa ja kansissa.
Tanelin maisemissa tuo, että hirvijahdin aikana ei saisi kulkea lupa-alueeseen kuulumattoman tilan läpi – on aivan mahdoton. Muualla elävät eivät osaa kuvitellakaan, millaisista nauhoista isojakin pinta-aloja on koottu.
Etupäässä tilat on pirstattu ”Halakaasemalla” ja kun nauha voi olla todellakin kilometrejä pitkä, pitäisi jokaisen ymmärtää, että ei sitä kierretä.
Pohjanmaalla pitää metsäautietkin tehdä ”sarkoihin nähden poikittain, muuten saattaisi yksi tila jäädä tien alle liian pahasti.
Kurikassa eräs tila oli pinta-alaltaan yli 450 hehtaaria ja leveimmältä kohdaltaan se oli 150 metriä leveä. Tilan nauhoja oli metsäsuunnitelmassa n. 5 km.
Kun ensimmäisen kerran katselin pitäjän karttaa, joka oli suunnilleen seinän kokoinen, oli mielessä, että Voi Helvetti!
”En ole mitenkään erityisen vuokrausvastenmielinen mutta ilman vastiketta ei minun maillani metsästetä ja on seura joka maksaa rahalla ja tuo silti lihaa, on seura joka nyt ajanmukaisti vuokrasopimuksen ja lupasi vastikkeena lihaa, vuosittain. On sitten nämä pienet paikalliset joille sen ymmärtäminen tuntuu yllättävän vaikealta. Mutta nyt ollaan pikkuhiljaa pääsemässä eteenpäin ja varmasti teen määräaikaisen sopimuksen. Mikä tässä wanhajätkää niin häiritsi? Se että neuvon vastikkeelliseen vuokraamiseen-ko?”
– Tyhmiä tuntuu olevan metsästäjät Jeessin maiden ympärillä. On jokseenkin sama, jääkö alueen keskelle pieni lämpäre pois pinta-alasta, koirat aivät rajoja tunne, vaan tuovat hirvet vaikka pihojen ja peltojen läpi ampumaketjuun.
Toki jotkut ovat niin tarkkoja ”omista maistaan”, että kyttäävät jahtien aikaan rajojaan, mutta koiralle on turha puhua.
Ei kukaan ole myöskään pystynyt hirvestäjien liikkumista maittensa yli, kunhan eivä selkeästi hätyyttele ja melua kulkiessaan.
Meillä hirviporukka on tehnyt esim RS- hommia joka kesä vuokran vastineeksi ja ne, joilla ei ole ollut siihen mahdollisuutta, ovat hoitaneet osuutensa muilla tavoilla.
