Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Huskuihin myönnetään kolmen (3) vuoden takuu, jos käyttää pienkonebensaa. Sen lisäksi : Onhan se peli taimikonhoidossa. Ukko kuin ukko tekee sillä varmasti 50 % isomman alan päivässä kuin öljy-makilla , samassa ajassa.
Kone-Glansin huolto – ja varaosatoimitus pelaa ilmeisesti yhtä hyvin kuin ”Mannen valinnassa”, eli mikään ei toimi.
Saha ja sen valjaat muodostavat kokonaisuuden, jonka kaikki osa-alueet pitää olla sopivat keskenään. Vaikka olisi kuinka iso kuutiotilavuus, mutta kone ei kierrä tarpeeksi, taikka päinvastoin, tai kahvat on kehnot, joilla pitää olla kuin ”Metto soitimella” valjaat surkeat tai muuta sellaista, niin erinomainenkaan yksityiskohta ei tee laitteesta hyvää.
HVA:n 345 – on varsin tehokas saha ja todella näppärä kaikilla osa-alueilla. Totuus on sahaajan hallussa, eli säädöt ja terän kunto sekä tietenkin käyttötaito.
Jos sahassa kohtaavat valjaat, tasapainotus ja putken pituus, kahvojen asento – oieassa suhteessa, on esim kilon painoero se osatekijä, joka ei välttämättä tunnu lainkaan.
Kaikesta huolimatta tykkään sahata raivurilla, joka kiihtyy hyvin. Nykymalleista siinä lajissa huippu on HVA:n 555. Myös kaikki nuo osatekijät natsaavat siinä mallissa 100 prosenttisesti.
Vaan pitää aika pitkä rivi Ledejäkin vielä viedä kierrätykseen, vallankin, kun lampun linssi on virttynyttä muovia ja ledin tehot romahtaneet. Kunnon Halogeenivalo lasin läpi annettuna tekee yöllisestä tiestä ”Liidunvärisen”.
Jos luulet, että Minun Cibie oscarit olivat väärin säädetty, niin erehdyt pahan kerran. ne vaan olivat niin tehokkaat, että täällä muilla tienkuluttajilla ei ollut läheskään sellaisia.
Pohjanmaalla on tiet paskamaisia, kun maasto on kuin pöytää ja nuukuuksissaan on tehty luotisuoria teitä. pisimmät oikooset ovat lähes kymmenen kilometriä, eikä maasto vaihtele, routaheitot kivasti välkyttelevät vastaantulijalle silmiin, vaikka ajaisi pätkillä.
Ja kyse on valtiestä tai väh. kantatiestä.
Saat halvalla ja voit säädellä justiinsa niin paljon kuin huvittaa. Umpioissa on lisäksi sumuvalot, jotka arton säädöillä näyttäisivät korkeintaan viiden metrin päähän. Niillähän on riemukas ajella.
Minä lopetin lisäpitkien käytön siihen, kun minulla oli todella tehokkaat pitkät, jotka ”pakottivat” vastaantulijat jopa kilometrin päässä vaihtamaan puolivaloille. Sehän merkitsee sitä, että minunkin on vaihdettava ”pätkille”.
Kun välimatkaa sysipimeällä valtatiellä on lähes kilometri ja molempien ”pätkät” valaisevat siitä yhteensä sata meriä, on molempien ajettava ”korvakuulolla” satoja metrejä.
Sillä matkalla jalankulkijat, pyöräilijät, hirvet ja koirat / kissat ovat täysin turvattomia.
Kun laki ja asetus on sellainen, että ei saa enää kahdentaa auton valoja, ajelen mieluummin pelkillä auton valoilla.
Minä en ymmärrä sellaisia, jotka itkevät liiallisesta hirvieläinten määrästä ja niiden aiheuttamista vahingoista ja sitten toisaalta kieltävät metsästäjiltä liikkumisen metsästysaikaan maillaan ja teiden käytön, samoin esim hirven noutamisen mönkijällä, moottorikelkalla tai millään maastokelpoisella ajoneuvolla.
Puotipuksulle sen verran, että minun uusimmassa autossani on kyllä kaikki valo – ja muut automatiikat – onhan se edelläkävijä ollut alalla jo pitkään.
Puotipuksulle ei vaan mene jakeluun tila-autotilanne, enkä aio menneisyyttä alkaa pemuuttamaan. Sen voin mainita, että nyt annoin sen siskontyttärelleni, joka tarvitsee hyviä ajo-ominaisuuksia ja tilaa pitkien matkojen kuljetuksiinsa. Vaihdossa otin häneltä Peugeotin – Dieselin tietenkin, mutta se on tiloiltaan niin surkea, että pistän sen maailmalle jonkun tutun työ/ metsästysautoksi.
Tässä välissä ostin jo ”uuden” tila-auton – Dieselin ja automaatin kaikilla herkuilla, niin että Jeessi voi sitä alkaa kadehtimaan.
Joovaan:”-Minulla ei ole utopioihin antaa selitystä?”
Hyvä, että huomasit. Lillu liemissäsi ja kuvittele mitä ikinä kuvitteletkaan.
Kukaan ei ole kuitenkaan löytänyt koskaan utopioillesi minkäänlaista realistista selitystä.