Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Haluanpa nähdä, miten menestyy laikkurilla käännettyyn kunttaan istutettu taimi. Siinä voi tosin todeta, että koneellinen muokkaus on mennyt sataprosenttisesti hukkaan.
Ehkä olisi ollut syytä pysytellä hereillä, kun noista asioista on oppitunnilla ollut.
”
<b>Korruptio</b> (latinan sanasta <i>corrumpere</i> ’turmelus, pahaan vietteleminen’) on toimivallan väärinkäyttöä yksityisen edun tavoitteluun. Korruptiossa esimerkiksi vastuullisessa asemassa oleva henkilö, kuten virkamies, lahjotaan antamaan lahjojalle etua säännösten vastaisesti.<sup id=”cite_ref-reviisori_1-0″ class=”reference”>[1]</sup>
Lahjontaa ja korruptiota tarkkaileva Transparency International (TI) jakaa korruption edelleen kahteen ryhmään, jotka ovat ”toimivallan mukainen” (<i>according to rule</i>) ja ”toimivallan vastainen” (<i>against the rule</i>) korruptio. Toimivallan mukaisella korruptiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa lahjuksen saaja hoitaa hänelle kuuluvaa työtehtävää ja ottaa lahjuksen vastaan esimerkiksi siinä tarkoituksessa, että hän sen saatuaan järjestää asian käsittelyn helpommaksi tai nopeammaksi. Toimivallan vastaisella korruptiolla taas tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö lahjusta vastaan harjoittaa sellaista toimintaa mihin hänellä ei ole toimivaltuuksia.<sup id=”cite_ref-2″ class=”reference”>[2]</sup>
Korruption vakavuus vaihtelee pienistä vastapalveluksista järjestelmälliseen lahjontaan. Korruptiota voi esiintyä yhteiskunnan kaikilla alueilla; esimerkiksi virkamiesten, poliitikkojen, isännöintialalla tai liike-elämän piirissä. Henkilö voi väärinkäyttää saamaansa valtaa myös yhteisöissä ja yrityksissä, esimerkiksi yrityksen työntekijä voi ostaa yritykselle tuotteita ylihintaan hänet lahjoneelta yritykseltä. Korruptio liittyy usein ammattimaiseen rikollisuuteen, mutta se voi olla myös satunnaista ja kertaluontoista.”
– Kuinkahan puunmyyjätkin on sotkettu puukaupan korruptioon siten, että jotkut luulevat olevan asiaankuuluvaa maksaa teollisuudelle, että puut hakataan pois?
Tuosta voisi vaikka Joovaan tehdä väitöskirjan, että pääsisi tohtoriksi hänkin.
Mikä siellä röörissä taas ropisee? On kuin tyypillä ei olisi alaleukaa ollenkaan. Kunhan istutat aluksi vaikka vaan miljoona tainta, niin voi olla, että hiukan kokemukset muuttuu.
En ole koskaan nähnyt laitkutusaluetta, jossa istutus olisi tehty muualle kuin laikkuun. (Enkä tule sellaista näkemäänkään)
Kyllä Metsäliiton ostohenkilöillä oli kovasti vakiintunut käsitys / luulo, että jäsenet eivät pyydä tarjousta muualta.
Minulle tuli uusi työkaveri aikanaan suoraan Metsäliitosta – Ostomiehenä touhunnut. Kertoi, kuinka vähintään kerran kuukaudessa pidettiin palaveri, jossa katsottiin, paljonko kukin oli maksanut puusta ja paljonko oli ostanut jne.
Vertailuhan on epäoikeudenmukainen sikäli, että aina jollain on kalleinta puuta ja aina joku on ostotavoitteessaan huonoin. Jos on monesti heikoin, on edessä työpaikan ja asuinpaikan vaihto.
Jos puhutaan kesä-Dieselistä talvella, niin aivan yhtä hyvin voidaan puhua Litium-akkujen ”iankaikkisuudesta”.
Purkaminen ja lataaminen suurella teholla kypsyttää akun kuin akun ja varsinainen tappo tulee, kun sellainen akku imaistaan tyhjäksi.
Minullakin on eräs melkoisen arvokas laite, jonka uusi litiun-akku on vaihdettu tämän vuoden aikana neljä kertaa uuteen.
Se on tosin Ranskalainen valmiste, akun valmistajaa en tunne, koska laite on suljettu, eikä sitä takuun takia saa avata muut kuin maahantuoja.
Jos Sähköenergia hankitaan tuulimyllyillä ja sähköautojen akuilla, ollaan melkoisen kaukana tavoitteesta, jossa sähköautoilla liikutaan ”lähes ilmaiseksi” ja sähköverkossa virtaa putipuhdas sähkö yötä – päivää.
On reuhakasta lähteä talvipakkasella töihin, kun yöllä on ollut kolmekymmentä astetta pakkasta ja tyyntä. Sähköautoa ei saa edes työntämällä käyntiin, eikä joka taajamassa ole edes vanhaa ladaa, joka kävisi niitä auttamassa liikkeelle.
Kuka muuten maksaa sähköauton akkujen vaihdon? Ne ilmeisesti kuluvat loppuun ennätysvauhtia, kun niitä puretaan ja ladataan täydellä teholla.
”-Jätkän kanssa olen jyrkästi eri mieltä mätästyksestä. Kyllä asiansa osaavia kaivinkonekuskeja edelleen löytyy. Jos hyvää lopputulosta tavoitellaan niin kaivinkone on paras.”
-Luullakseni olemme liikehtineet eri alueilla. Jos on asiaansa osaamaton kuski, tehtävään sopimattumat vehkeet -kauha, kone ja maasto, johon ei mätästys sovi, niin tulos on kallis ja surkea.
Mutta jos on tapana vain ymmärtää väärin toisten kommentteja, niin siitä vaan.
Istutuskohteiden valmistukseen riittää yleensä kivennäismaan paljastaminen ja siihen kaivukoneella tehdää usein ”Liian hyvä” jälki, eli kouhastaan kuoppa, josta tulleet maat siirretään tötterölle vieressä olevan risukasan päälle.
Jos maa on hienojakoista ja kosteaa, eikä sitä paineta littuun, on se kuivahdettuaan todella v…umainen istutuskohta, joka pitää potkia ja polkea ennenkuin siihen putken iskee. Yhdessä kaivetun kuopan kanssa moinen esitys näyttää paljon pahemmalta kuin monasti moitittu ”syväkyntöalue”.
Ojitusmätästys hieman eri juttu, kuten myös naveromätästys. Toki tuossakin yhdistelmässä olisi painoa ja tehoa asentaa kaivurin kauha vaikkapa puutavaranosturin kouran paikalle.
Liiallinen maan myllääminen ei koskaan ole hyväksi.
Eipä tuo jälki voi paljoa huonompi olla, kuin kaivurin kanssa räävitty ”mätästys”. Hyvä laikutus on istuttajalle nopeampi ja selkeämpi kuin tumpelo-kaivurikuskin tekemä räävitty ala. Ei ole tarkoituskaan, että kaikkiin laikkuihin isketään taimi – niitä tulee niin paljon, että istuttajan on käytettävä hieman järkeä istutuspaikkaa valitessaan.
En ole tavannut kuin yhden hyvin mätästetyn alan sadasta kuviosta. Kaikki äestetyt, laikutetut ja kynnetyt ovat olleet parempia istutettavia kuin melkein kaikki mätästetyt alat.
Kertopuun valmistajien käyttämistä puutavaraa koskevista kriteereistä on tärkein tiheys. toiseksi tärkein on taivutuslujuus ja kolmas on kimmoisuus.
Noista kaikista roikkuu melko pitkästi se, luokitellaanko tavara lujuusluokituksessa kelvolliseksi. Kaikkein tiheintä on havupuu silloin, kun sen luston vahvuus on n. 1,5 mm. Sekin voidaan mitata koneellisesti, eli puutavara punnitaan.
Liimapalkkeja tehtäessä voidaan toki lisätä palkkiin läjättävien lautojen määrää, mutta lopullisen sanan sanoo taivutuslujuuden mittaus.
Lujaa puutavaraa saadaan yleensä vain tyvipöllistä, lujuus heikkenee latvaa kohti.
Lujuuslajittelun läpäisseessä sahatavarassa on lajittelijan leima jokaisessa kappaleessa.
Oksat eivät heikennä liimapalkkivärkin laatua, jos ne ovat hyväksyttyjä kokonsa, mallinsa ja sijaintinsa puolesta.
