Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä oli 252:n säädöt pahasti pielessä, ei mahtanut voimansiirto kestää?
Kolme päivää sahan säätämiseen – On kyllä aika paljon. Vaikkakin sen kunnolla tekeminen onkin tarkkuutta vaativaa puuhaa.
Sitten vielä käyttäjät ovat niin erilaisia. Joidenkin mielestä sahan pitää ulvoa heti, kun sen saa käyntiin ja sitten kuumana jatkaa samaan malliin. EI, EI, EI!
Sahalla sahataan vain kuumana. sen ei tarvitse kylmänä edes käydä tyhjäkäynti ja sen pitää kylmänä tarvita ryyppyä ja härnäämistä.
Siksi sen hienosäätö on tarkkaa kuin täin naiminen.
Kun se on saatu tälliin, voi koko suutinmeisselin panna hyllylle odottamaan seuraavaa sahaa.
Minulle on tullut kaukaisin säädättäjä noin 270 kilometrin päästä – ja kaksi eri kertaa. Toisella kertaa oli sangen uusi HVA 399, josta ei tullut mieleistä – Se ei kertakaikkiaan ottanut varvia kunnolla. Mies vei sahan takaisin seuraavana päivänä ja otti 555:n .
”Ainakin toinen akseliputki hajosi silleen kun tuli paha takapotku ja set osui putki voimalla toiseen puuhun! Ilmeisesti set mursi putken! Kytkin ja kulmavaihteet kesti ihan ok, hyvä ja voimakas saha! Pitkäänkö kesti teillä tankillinen sahata noin keskimäärin kyseisellä 252 rx mallilla?”
– Takapotkun syntymismahdollisuus on sitä pienempi, mitä kovemmat kierrokse, mitä huolellisemmin haritettu ja terävä terä, jossa etukulma on lähempänä säteen suuntaa.
-Jos ajelee vajailla kierroksilla, eikä terä ole kunnossa, koko värkki tärisee ja terä lepattaa kuin ”Pienemmässä Tilhin raivurissa”. Kytkin ei ota kunnolla kiinni rumpuun, vaan se luistaa, terä jämähtää puuhun ja syntyy sivupotku.
-Jos koneessa on ”vääntöä, saattaa se houkutella jonkun pölvästin sahailemaan puolikaasulla, mutta hänellä onkin sitten ÖljyMakkipakkeja tontilla siellä sun täällä.
-Ammattisahoja on särjetty liian nuukalla kaasutuksella ja sillä, että niiden ei ole annettu ”määkäistä”.
– Akseleita ja akseliputkia on pilattu istumalla putken päällä, jolloin se on vääntynyt. Pienikin väätyminen merkitsee pikaista remonttia.
– 252:lla kone kävi tankillisella melko tarkkaan 110 minuuttia, eli tankkaus ja teroitus + kahvitauko kymmenen minuuttia = kaksi tuntia. Ja saha ulvoi, kun sillä sahattiin!
245 oli Guttaperkkasaha. Moottorikin pyöri takaperin. kulmavaihde oli tosi kehno.
Meille joku osti niitä kymmenkunta kpl ja se sattui vielä silloin, kun malli oli aivan liian tuore.
Niistä luovuttiin melko äkkiä, mutta oli joku meilläkin, joka tykkäsi kovasti siitä versiosta.
252 oli kuirenkin täysin eri malli, mutta jos vähänkään raksuttaisi, niin oivaltaisi äkkiä, mitä tekee voimansiirrolle se värinä, joka kohdistuu joka kerta voimansiirtoon silloin, kun kiihdytetään värähtelyn yli ja myös silloin, kun kierrokset laskevat värähtelyn alle.
Sahan pitää pyöriä aina, kun se käy, resonoinnin yläpuolella ja pysyä siellä, kunnes bensa loppuu. Ei tule juurikaan ongelmia kytkimestä terälle – voimalinjalla.
”Itsekin sahannut 252 mallilla oli 2 kpl aikoinaan! Viimesen ostin 2006! Hyvä, luotettava saha! Kokeilin myös 225 terällä mutta katkesi akseliputki 2 kertaa, niin sen jälkeen 200 terällä sahasin ja hyvin kesti! Vauhtia kyllä piisasi terässä sillä sahalla!”
-Akseliputki? On todella harvinaista. En oikein meinaa uskoa sen mitenkään johtuvan juuri terästä. Niillä on rytyytetty kolmioterälläkin peukalonpaksuista vesakkoa, eikä ole putket tai akselit hajonneet. Koneessa pitää olla kierroksia!
Sen ajan Huskuista kannatti yleensä katkaista – mekin katkaistiin kapeaharteisille tytöille suosista kymmenen senttiä.
( Kädensijat hartioiden leveydelle) Harteikkailla kavereilla riitti viitisen senttiä.
252 Oli sellainen saha, että sillä hypistelijä poltti kytkimen ja vioitti tarinänvaimennus, kulmavaihdetta ja voimansiirtoakselia. Heille sopi ihan hyvin Tilhin 400 – malli taikka OleoMakkipakki.
Ronskimpi käyttäjä sahasi Huskulla ilman huolta enemmän kuin muut.
Ja tämä on siis FAKTA.
