Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä minäkin mielellään sahailisin isoa puuta eikein ahneella sahalla ja mielessä on aina 254-mallin HVA. Siinä oli kyllä aivan ihan asaha. teho-painosuhde hyvä, mutta käynti oli aivan omassa sarjassaan senaikaisiin muihin verrattuna.
Silti, kun olin 020:n ensiesittelyssä, jossa sahaa lanseerattiin kaikille sen aikaisille piirimyyjille, niin se kainalossa sieltä lähdettiin, eikä ole tarvinnut katua.
Pian sen jälkeen ostimme koululle ensimmäiset ja suhde on jatkunut hyvänä.
Jostain käsittämättömästä syystä entiset työkaverit ostavat koululle joka vuosi Tilhiltä myös tuota nykyisi 261 – mallia, vaikka olisi jo pitänyt oppia, että kolmen vuoden ikäisinä myydään huutokaupassa Tilhejä, joilla ei ole sahattu juuri mitään, Huskuja, jotka on pumpattu loppuun ja piku-Tilhejä, joilla vielä sahailisi muutaman vuoden.
Eron toki huomaa, onhan se viisi senttiä.
Jos hakataan ihan oikeasti kuitupuuta enskassa, niin pyyhkäisykarsinnassa on kyllä iloa pidemmästä terästä, jos ei töki sillä maihin.
Jos käyttää sellaista tekniikaa, että karsittava runko on pääsääntöisesti koholla, mutta sen läpimitta on alle 15 senttiä, niin pidemmällä laipalla alapuolen karsminen sujuu tehokaammin. (Pölkky pitää periaatteessa karsia kerta kävelyllä kauttaaltaan ja kolmella pyyhkäisyllä).
Isommissa puissa sahan pyörittely karsittaessa on kätevämpää lyhyemmällä laipalla.
Suurissa puissa taas pitkällä laipalla ylettää ronkkimaan oksat, jotka ovat taka-alakulmassa – paljon helpommin.
En kuitenkaan oikein käsitä, miksi joissakin ”lelusahoissa” on 16 – jopa 18 tuuman laippoja. Koneet kun jaksavat hädintuskin käydä ilman terälaitteita. Pidempi ketju on raskaampi veivata ja sitä täytyy pitää hieman kireämmälläkin.
Pikku-Tilhi on niin äreä, että siinä ei pidempikään laippa tunnu tehoissa juuri lainkaan.
On minulla myös HVA raivuri – itseasiassa mökilläkin on on yksi HVA.
Yksi vanha Patnerin – onkohan se 440, tai 450, en muista.- olen myymässä sitä, ostaja on tiedossa.
Mutta M-sahaan vain ja vain pikkuTilhillä. Poika kun tulee, niin se sahaa Hussella, se on sen verran painava, että en viitsi sillä enää sahailla.
Jos tekisin jätkänkynttilöitä, olisi pakko pinnistellä isommalla, mutta luultavasti ottaisin tuon 66 kuutioisen HVA:n siihen hommaan, siinä on karheampi ketjukin.
Takatallissa on Sindaiwan 580, mutta se on varattu isoille pihapuille, pitkän teränsä ansiosta.
Aika epätoivoisia ehdotellaan – ja kalliiksi tulevia menetelmiä. Kuka korjaa ”taalat taskuunsa”? – Lienee avainkysymys.
Jos maapallon tulevaisuutta pohditaan, niin tulevalle ilmastonmuutokselle emme mahda mitään, mutta maan, meren ja ilman puhtauteen olisi syytä vaikuttaa mitä voimakkaammin.
Maailmanlaajuisesti pitää alkaa estämään vesistöihin ja meriin juoksutettavan saasteen määrää. Hengitysilman pitää puhdistua niin, ettei hengittäminen vaikeudu, eikä terveys sitä kautta vaarannu. Maaperän puhtaus ja turvallisuus tuottaa terveellistä ruokaa, eikä sitäkään saisi uhanalaistaa.
Ilmasto saattaa lämmetä, mutta mitä sitten? Koska emme mahda sille mitään, suunnitellaan asuminen ja eläminen niin, että ne ovat mahdollista myös tulevaisuudessa.
Se on sinun tappiosi. On kylläkin sahailijoita ja sahaajia. Toiset perustavat koko projektin sille, että niin kauan sahataan viilaamatta, kun vähänkään purua tulee ja sahaa pitää saada painaa sahausrakoon.
Jos sahatessa sahaustyyli on sellainen, että sahalla hangataan puuta, joskus jopa laippaa vedetään ja lykätään sahaustaossa, mutta yleensä vai veivataan, niin harjoitukset ovat jääneet kesken – niin ei saada tulosta.
Toiset sahaavat kuulostellen moottorin ääntä, eikä kierrosten anneta laskea merkittävästi, mutta ei myöskään kiekua hillittömästi.
Kun sahausta tekee kevyemmällä tyylillä, pääsee luultavasti parempaan tulokseen vähemmällä kustannuksella ja henkilökohtaisella rasituksella.
Ne on kuitenkin eri miehet, jotka yli kolmen kiinnon pihapuut kaataa!
