Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Tuossa ei voi asettaa käyttäjän tietoa kyseenalaiseksi, mutta HVA:n toiminta on ollut aina, että uusi malli on varustettu lapsentaudeilla, jotka parannetaan parin ensimmäisen vuoden aikana. Ammattikäyttöön tehdyt mallit trimmataan toimiviksi / kestäviksi – ikävä kyllä kuluttajien kukkarolla käymällä.
Toki takuut hoidetaan, jopa reilusti, mutta pidän sahan kuskaamista liikkeeseen ja takaisin turhan kalliina ja turhauttavana touhuna. Varsinkin jos kauppiaan asentaja käyttäytyy huonosti.
On eräs tuttu urakoitsija, joka tekee toimitusmyyntinä puutavaran hakkuuta ja toimitusta isolle lastulevytehtaalle.
Hakattava puutavara on suhteellisen painavaa ja toimitusketju on aika kuuma. Hinta on painon mukaan.
Kaikki puulajit käyvät, joten hänellä on varasto, jossa on pystykuivaa kuusta. Siitä tehdään rekkaan sivu. josta AINA vastaanotossa mitataan kosteus.
Kaikki muu puu on korkeintaan pari päivää vanhaa. Suuri osa puusta kuormataan suoraan ajokoneen kyydistä rekkaan.
”Mooses on Mooses ja Bisnes on Bisnes”.
Tuo vaakamittaus onkin sellainen tekijä, jossa pitäisi aina tietää puun kuutiopaino.
Paino voi heittää rajustikin, esim iossa kuusikossa on kuolleen / kuivan sydänpuun osuus niin suuri, että puu on huomattavasti kevyempää, samoin esim kuivalla kankaalla tai kalliolla kasvanut mänty, joissa pintapuuta voi olla vain sentin – parin kerros paksummassakin rungossa.
Motomittaus lienee mitannut kaikki ainespuun, joka on kourasta läpi tullut, eli metsään jääneet puutkin ovat mitassamukana.
Punnitusmittaus on ihan hyvä autokuljetusta varten, jolloin autoilija voi välttää ylikuorman ja saada oikeudenmukaisen korvauksen kuljetusmaksun muodossa.
Puutavaran luovutusmittauksena se on todellakin puhdas veikkaus.
Eiköhän! Viilalla saa kyllä tarkasti tehden yhtä hyvän tai paremman, kuin tehtaalla koneella.
Usein hienosäätön kuuluu myös säätöhampaan madaltaminen, mutta sen kanssa täytyy olla varovainen, ellei ole käytössä alennustulkkia.
Kun trimmasimme ketjuja sahauskilpailuja varten. oli meillä säädettävä tulkki, johon sai sellaisen säädön kuin halusi. Välillä koesahattiin kiekkoa.
Lopuksi säätöhammas viilattiin ”muotoviilalla” joka teki etureunan oikean muotoiseksi.
Säätötarpeen sanoo korva, ellei ole mittaria.
Kyllä valintani olisi HVA. Kestävyys aivan varmasti parempi. Samoin käteensopivuus ja polttoainetalous.
Mitä pohtimista tuossa on. Tuo Tilhi on Guttaperkkasaha. HVA on ihan oikea saha, jonka kaasuttimen säätö on takuulla yhtä vähäistä kuin Tilhinkin.
Toki, jos haluat sahastasi maksimihyödyn, se kannattaa ostaa liikkeestä, jossa se koekäytetään ja säädetään ja ehkä tarkistus kun sillä on sahattu sellaiset 20 litraa. Jos se säädetään varvikellon kanssa huollossa, niin sitä ei sen jälkeen tarvitse säätää.
Kauppa oli ihan ”vanhan kaavan mukainen”. Noin ne tehtiin ihan säännöllisesti, ainakin jos ostajana oli metsäammattilainen – ei siis mehtämiäs.
Onnittelut hyvästä kaupasta, jatka samaan tyyliin.
PS: Kuinka suurent korko-odotukset latasit laskemiisi ennen kaupantekoa? Oliko EXEL-taulukot kovassa käytössä?
Hyväkään ketju ei leikkaa hyvin, jos se on huonokuntoinen.
Teräketjuissa on huomattavia eroja. Vuosikausia Tilhin ketjut ovat olleet tunnettuja vähäisestä venymisestään ja hampaiden metallin tasalaatuisuudesta.
Joku ketjumerkki on sellaista laatua, että en ostaisi muuhun kuin sellaiseen sahaukseen, että tietää etukäteen ketjun menevän pilalle nopeasti, – Ei teroitettavaksi lainkaan.
Sulan puun aikaan suositellaan 35 astetta ja jäätyneen puun aikaan 30 astetta. Kysymys ei ole leikkuunopeudesta, vaan vinommat hampaat vetävät sivullepäin enemmän ja hampaat tekevät leveämmän sahausraon. Jäisessä puussa tulee sileämpi sahausjälki, joten terä mahtuu siinä kulkemaan hyvin.
Kuivassa havupuussa pitäisi viilata vielä vinompaan, koska kuivassa puussa hampaat hankaavat ja synnyttävät paljon suuremman kitkan – teräketju kuumenee voimakkaasti.
Monessa ketjussa on leikkuuhampaan päällä suuntaviiva, joka osoittaa viilauskulman, myös sen, että ketju on loppuun viilattu.