Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Meillä oli vanhoja – hyvin tehtyjä pyöräpolkuja metsissä kymmeniä kilometrejä. Olihan koulutila n. 28 000 hehtaaria ja silloinen omistaja MH.
Tuli aika, jolloin metsätraktorit alkoivat ottaa vallan ja ajourasuunnittelu oli lapsenkengissään.
Leimikot olivat kokolailla isoja, mutta silloin vielä myytiin pystykaupoilla itse asiassa kaikki.
Kaikki pyöräpolut käytetiin ajourina, ne menivät aika kehnoon kuntoon.
Muutama vuosi sitten niitä elettiin kunnostamaan ja niiden sijainti kartoilla varmistettiin. polut on opasteilla mertkitty ja pahat paikat on lankutettu niin, että maastopyörällä voi turvallisesti ajaa läpi.
Jos polku on merkitty peruskarttaan, on sen hävittäminen (polun) rikos.
Lähtöasetelma on täysin väärä, niin sinulla kuin MHY:lläkin. Taimikko pitää tarkastaa inventoimalla – ei vauripituneet taimet, vaan kehityskelpoinen taimikko. Eli onko taimikolle tapahtunut vahinkoa?
Olet tunkenut hehtaarille viisisataa ylimääräistä tainta liikaa, jos niista 220 on tuhoutunut, niin ratsastajathan ovat tehneet taimikonhoitoa sinun puolestasi ja sinun olisi syytä jopa maksaa heille hieman tuosta edusta.
Viilanohjuri: En ole löytänyt 6,3 milliselle viilalle valmista ohjuria, mutta on niitä tullut muokattua. 6,5 millisellä poralla, taikka pyöreällä viilalla voi hyvinkin sovittaa ohjurin ja viilan toisiinsa sopivaksi. Tosin paluu ohuempaan viilaan onkin jo vähän mutkikkampi.
Ohjurin käyttö on ihan paikallaan uuden terän aloittelussa, eli pari kertaa voisi nykäistä teroituksen ohjurilla ja sen jälkeen vaikka vapaalla kädellä. Kyllä sen oikeasti näkee silmällä, onko hampaassa oikea muoto.
Olen vähän toisinaan teroitellut tutuille teriä ja myönnän, että kyllä ne voi taitamaton viilailla melko onnettomaan kuntoon. Totuus on se, että kun viilaa, niin pitäisi ihan oikeasti tietää, mitä on tarkoitus tehdä.
Muistuu mieleen naapuri-vainaa, joka oli varsinainen mulkku. Tein traktorin, lumilingon ja puskulevyn kanssa tienkoitotöitä tiekunnan tiellä monena vuotena etupäässä talvisin. Hän alkoi raivoamaan, kun tuuppasin lumia autojen kääntöpaikalta kohtaan, jossa:” Kasa sulaessaan tuotti vettä niin paljon, että serkun kesäasunnon pihaan valui vettä ja se oli sadekesänä märkä, Lykkää omalle tontillesi nuo lumet”.
No hänellä oli tienvartta noin sata metriä. Vedin aina, kun oli mahdollista, lingon täynnä lunta hänen kohdalleen ja loipotin lumet hänen nurmikolleen. Lisäksi putsasin täysin ilmaiseksi lähinaapurien pihat ja liittymät, mutta tuon mulkun liittymää en. Hän soitti aina parin kilometrin päässä olevan linkotraktorin linkoamaan oman pihansa ja liittymänsä – n. 50 metriä.
Ei olisi kannattanut vittuilla minulle, mutta JOS hän olisi pyytänyt minua linkoamaan pihansa / liittymänsä, olisin sen tehnyt täysin ilmaiseksi.
Tamperelainen. Olet kussut omiin muroihisi siinä vaiheessa, kun hävitit sen polun.
Asiallista olisi ollut jättää polkua varten neljän metrin tila. Kuusikon kasvua sekään ei olisi vähentänyt, mutta siitä olisi voinut hyvinkin olla iloa sekä maanomistajalle, että tilapäisille virkistyskäyttäjille.
Onkin fiksua toimintaa istuttaa polulle taimia, varsinkin, kun tietää, että sitä ratsastetaan oikein urakalla.
Kaikki tuhoutuneet taimet ovat luonnollisesti hevosen polkemia. Onko mainitut 200 kuusentainta hehtaarin – vai kymmenen hehtaarin alalla?
Hirvetkin saattavat taimikon läpi kulkea!
Tuostapa videolta Tolopainen voisi kellottaa, paljonko menee aikaa tukkirungon tekemisessä.
Kuski on sitä luokkaa, että turhia liikkeitä on minimaalisen vähän.
Voisitte muuten nuoreen metsään päätehakkuusta haaveilevat katsoa tarkkaan, miltä näyttää neljän tukin mäntyrunko! Pistää rahan äänellä, kun kiintokuutio tukkia tulee yhdestä rungosta.
Jospa JOOVAAN olisi käyttänyt sen tarmon, mitä nyt on kulunut tuohon jauhamiseen – rakentaen korjuujärjestelmän, jossa perusrakenteet olisivat mullistavan paljon parempia kuin nykyiset. Niin kaikki olisivat tyytyväisiä.
Toki järjestelmä on hyvä, jos siinä metsänomistaja saisi kantorahatulojakin enemmän kuin nykyisin, mutta esitetyillä faktoilla siihen ei keskimääräisesti koskaan tulla pääsemään, vaan puunmyyjä JOOVAAN: in menetelmässä tulee häviämään lähes aina nykyiseen menetelmään verrattuna.
Julkisella puolella ei ole juurikaan mahdollisuuksia alentaa kaikkien palkkoja Tolopaisen ehdottamaa kymmentä prosenttia, koska siellä suurimmalla osalla suorittavan työn tekijöillä on palkat jo nyt kipurajalla.
Jos säästöjä aletaan hakemaan, ne kannattaa kohdistaa isopalkkaisissa palkkioviroissa olevien virkojen / vakanssien lakkauttamiseen. Organisaatio on pöhöttynyt niin, että yhteiskunnan veneessä on ”perämiehiä” enemmän kuin ”soutajia”.
