Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Lauri-Vaarin väitteet ovat peräisin joltain -60 luvuvun metsänhoitajalta, joka perusteli pystykauppahinnan muodostumista juuri noin lapsellisilla kaavioilla.
Totuus on kuitenkin toisenlainen, eikä tuollaista laskukaavaa käytetä enää muualla kuin Laurin ja Joovaanin jorinoissa.
Teollisuus on ottanut niskalenkin tässä painiottelussa kantohinnoista, ja vähentämällä paperikoneita ja sulkemalla sellutehtaita saanut aikaan tilanteen, jossa kuitupuusta on syntynyt pysyvä ylitarjonta.
Sitä ei voida purkaa, ellei lisätä rutkasti energiapuun käyttöä ja siitä makseta kunnon hintaa.
Tässä ketjussa on paljastunut se todellinen huijaus ja huijaritkin. Lauri-Vaari ja hänen harhaanjohdettu opetuslapsensa ovat tarmokkaasti yrittäneet huijata kaikkia muita omien höhlien väitteittensä taakse, mutta järki on ollut voimakkaampi, eikä takuumiehiä ole ainakaan ilmaantunut tuon Duon lauluja laulamaan.
Joovaan on nyt koittanut lähestyä itse luomaansa ongelmaa eri suunnista, nyt on vuorossa kuittipeli, jossa jokainen puunkorjuuseen osallistuva laskuttaisi suoraan teollisuuden puunhankintaorganisaatiota ja sitten sumplisi kuittien ja laskujen röykkiön kanssa.
Tuo taktiikka ei missään tapauksessa, eikä mitenkään tuottaisi puun myyjälle enemmän rahaa – päinvastoin, se nostaisi lähes joka laskun loppusummaa, jos kustannukset tosissaan maksettaisiin.
Metsänomistajille ei jäisi loppulaskelman jälkeen viivan alle mitään sellaista, jossa etumerkkinä olisi +.
Kaikkein suurin epäily kohdistuukin juuri Lauri.Vaarin ”tutkimuksiin”, jotka on rakennettu vanhojen muisteluihin, hilseestä vedettyihin pointteihin ja sponsorien toiveisiin perustuvien ”totuuksien” varaan, joihin ei usko kukaan muu kuin Joovaan.
Tuonkaan tutkimuksen hyväksyjiltä ei ole vaadittu muuta kuin hyvää viinansietokykyä.
Kyllähän MHY:n korjuupalvelu on tulkittavissa hankintahakkuuksi, mutta verovapaan osuuden korjuukustannukset????
Tuossa asiassa saisivat asiantuntijat määritellä käytännön.
Siemensyntyisiä taimikoita varten on jossain vaiheessa kehitelty ”siirtoistutusputki”, jolla voi ”Korkkaamalla” avata istutuskuopan ja samalla laitteella irroittaa ja siirtää luonnon tuottaman taimen avattuun laikkuun.
Laitteen keksijä taisi saada ideapalkinnon keksinnölleen, mutta en ole kuullut jatkosta mitään.
Siirtistutukset ovat helppo ja halpa keino täydentää taimikossa syntyneitä reikiä, mutta kannattaa muistaa, että metsässä puiden ei tarvitse olla tasavälein. Viiden metrin reikä ei ole aukko.
Kun yli 8 metristä viidakkoa aletaan vetää kumoon ja alla oleva kuusentaimikko pitää jäädä kuntoon, saattaa hehtaarin teossa kulahtaa kolme – jopa viisi päivää.
Silloin kustannukset nousevat yli tonniin / ha. Energiapuusavottaakaan ei aina saa pystyyn, jos alueella ei ole hakkeen käyttöä siinä määrin, että sieltä saisi osan kustannuksista.
MHY:llä olisi rooli iskeä taimikoihin / uudistusaloihin silloin, kun niiden hoito on vielä taloudellista ja tuottavaa.
Joovaan:”-
Vaikea MHY:n on menestyä, sillä hankintakaupassa ns. korjuulisä on miinusmerkkinen. Hankintakaupassa puunhinnasta on vähennettävä vielä korjuun kustannukset, verrattuna pystykauppaan, josta nämä korjuun kustannukset on jo vähennetty. Esim. tukissa mennään reilusti miinukselle ja Mhy:sen korjuupalvelu suuntautuukin ensiharvennuksiin energiapuuhun tmv. En usko verottajan etuihin hankintakaupan paremmuudesta.
Mm. siitä syystä kauppatavan muutos on tarpeellinen. Aloituksen linkissä on kaavio siirtymisestä toimituskauppaan. Se on hyvä, että tehdään erilliset sopimukset puusta ja korjuusta. Päästään eroon ns. piiloperinnästä ja isännättömästä rahasta,”
– Minkälaisella laskukaavalla Joovaan pystyy saamaan toimituskaupan kannattavaksi, kun kaikki muut kauppatavat on hänen kirjoitelmiensa mukaan täysin kannattamattomat?
Pistäisi nyt edes muutaman tuhannen kuution laskuesimerkin toteutuneista Pysty- Hankinta – ja Toimitusmyyntikaupoista. jotka olisivat myös vetrtailukelpoiset keskenään, eli puusto – maasto – ja kuljetustekijät olisivat samanarvoiset.
Hatelon urakka kuulostaa ihan hyvältä. Kaksi tankillista Heskulla tietää jo aika montaa askelta, vaikka metrinen männyntaimikko onkin oikein sopiva perattavaksi.
Kun hoitotyöt tekee oikeaan aikaan, siitä hyötyy sekä tekijä, että taimikon omistaja.
Joskus toimimme keski-suomen yksityismetsissä MHY:n savotoissa ja siellä oli yleensä tilanne niin paha, että ei tonni hehtaarilla voi mitenkään riittää raivauskustannuksiin.
Siellä olisi paras ratkaisu olla pistää Jeessi kontaamaan Pikkutilhin kanssa ”poltinpuita” raivaamaan, paitsi hän olisi juontokouransa kanssa raiskannut koko alueen.
Anneli. Tarkentaisin, että kysymys on MTK:n roolista – Ei MHY:n.
Ei mitään. Mitä se voisi tehdä?