Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Käytännössä on ”yks hailee”, kuka maksaa alvia ja kenelle. Se kiertää kuitenkin yhteiskunnan säkkiin.
Käytännössä olisi tietenkin paras rahojen kerääjän kannalta, että metsäyhtiö maksaisi alvit suoraan valtiolle. Näin eivät kuittikauppoja harrastavat maataloustuottajatyypit pääsisi laistamaan veron maksua nykyisiä määriä.
Niin aloittaja kuin aisankannattelijakin ovat täysin väärässä.
Kuitenkin meillä koulun puitteissa karsiutui käytännössä kaikki heikot yksilöt ja mallit varsin tehokkaasti pois.
Laatumerkkienkin suhteen oppi tulemaan varovaiseksi, kun tuli uusia versioita – jopa uusi valmistuserä oli joskus melko onneton.
Meillä on lähellä varsin hyvä piirimyyjä, jonka kanssa ei ole tullut ongelmia tyyppivikojenkaan kanssa, maahantuoja on joskus meinannut hermostua.
Esim Tilhin raivurien ja ketjusahojen kaasarit tilttasivat eräänä syksynä. Yhteensä 15 – 20 kaasutinta vaihdettiin ja käytäntö oli, että sahat vietiin sellaisenaan liikkeeseen, jolloin huoltomies teki disgnoosin ja vaihtoi kaasarin. Hän halusi sen tehdä itse.
Huskun eräs malli leipoi kiinni ilmavuotojen takia. Liian heikot osat, kurkut vuoti jne. Niitä tuli ketjureaktiona vajaa kymmenen samaan syssyyn. Takuukorjaukset – sama liike.
Mutta petep. Kyllä hyvällä sahalla on kuitenkin mukavampi ja tuloksekkaampi työskennellä kuin huonolla. Lisäksi on ne valjaat…
Tollo:”-Yks paperiliiton entinen puheenjohtaja kommentoi tovereille, että tehkää prkl. itse parempi sopimus humalassa, kun nämä olivat arvostelleet tehtyä tes:iä. Sellaisia on jäsenet kuin on liittopomotkin.”
-Työnantajapuolen neuvottelijat ovat harjoitelleet konjakin juomista joka päivä, joten heillä ei viina nouse päähän niin kuin raittiimmilla duunarineuvottelijoilla.
Kyllä HVA:n 2,2 Kw:n raivurit tehonsa ja kuutiotilavuutensa puolesta ovat ihan kelpo vehkeitä. Ammattikäyttöön tehdyt Jonssi ja Husku ovat lähes täysin samoja sahoja.
Eniten kuitenkin sahan käyttökelpoisuuteen ja mukavuuteen vaikuttaa sen ”luonne”. moottori voi olla kierrosherkkä, hyvin vääntävä, taloudellen ja kestävä – Tai sitten ei!
Sahan voimansiirto ja ennenkaikkea kulmavaihteen välitys voi viedä paljon hyvältäkin koneelta. Kädensijat, kaasuliipaisin, ergonomia ylensä, tärinä ja vatkaaminen, käyntiääni ja valjaat – vaikuttavat työskentelyn mielekkyyteen.
Kun terän kierrokset on välitetty sopiviksi, kun kone kestää kierroksia, ja käyntivarmuus on hyvä olosuhteista riippumatta, niin pienemmälläkin paperiteholla pärjää loistavasti.
Kun työkseen kantaa raivuria päivät pitkät, oppii arvostamaan myös painoa ja jopa tankkausvälien pituutta.
Hinta ei ole ammattimetsurin kohdalla ratkaiseva.
Huskulla on ollut malli, jossa oli todella kehno kulmavaihde. Myös koneessa oli toivomisen varaa.
Pitkän teräakselin toivojilta kysyisin: – Minkä korkuisia kantoja haluatte sahata?
Meillä oli eräs tyttö MTI-opiskelijana ja hän oli MHY:n työjaksolla tekemässä RS- hommia. Olivat hankkineet hänelle pitkäputkisen Jonseredin. En ole seurannut, saako pitkällä putkella Kunnon ruotsalaissahoja lainkaan, mutta Dolmarillahan niitä ainakin on.
Menestyksekkäästi on käytetty myös korkeampia kahvoja, jolloin sahan riiputuskoukun on voinut säättä parikymmantäkin senttiä normaalia alemmaksi. Käyttävät tuota paljonkin Trimmerisahauksissa, kun pitää lakaista maanpintaa hipoen, niin leikkuu saadaan vaakatasoon.
Tuo ”Sinitaivas” on todella hyvä saha, vaikka hieman pienitehoinen minun mielestäni. Toimintavarmuus on aivan huippua, samoin kestävyys. Meillä metsänomistajien käytössä oli sellaisia, mutta suurin osa piti hintaa korkeana ja ostivat HVA:n karvalakkimallin, joka ei ole vertailukelpoinen kilpailija.
Nuo ammattimallit ovat ehdottomasti kestävimmät sahat mitä suomessa on myynnissä ollut tähän asti.
Sahan huudattaminen kaasu pohjassa on koneelle epäterveellistä, mutta kaasuttelu, jossa todetaan, että saha alkaa vastaamaan kaasuun, on käynnistyksen jälkeen lähes pakollista, koska sillä voi vasta silloin sahata haluamallaan tavalla.
Joovaan: –
Rane2, aivan oikein, ei alvin palautuksesta, vaan korjuun kokonaiskustannuksista on tuo 10 euroa. Jätkä, oli yrittäjälle verotuksessa myönnettävän ostetun palvelun alvin palauttamisesta, ja tässä tapauksessa menetetystä palvelusta, sillä korjuun kustannukset peritään pimeästi puunhinnasta. Mehtäukko, ei tarvita mitään työnäytöstä, kysymys on vain asiapapereista, toinen puulle ja toinen korjuulle.”
-Olet jo näyttänyt, että olet sekaisin kuin savutuvan käkikello. Älä viitsi yrittää sekoittaa muitakin samaan vyyhteen.
Alvia et saa millään konstilla itsellesi, ellet ole sitä turhaan maksanut. Siinä tapauksessa se palautetaan. Etkö todellakaan ymmärrä, että kysymys on verosta, joka menee valtiolle – joka tapauksessa.
Jos myyt puuta, joudut maksamaan ALV:n, mutta sen on täsmälleen samansuuruisena maksanut sinulle puiden ostaja. Koita nyt ymmärtää asia!
