Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Niin! En keksi, millainen perävaunu pitäisi olla, jolla haetaan kannolta 40 kiinnon kuorma ja kuljetetaan se laillisesti maantietä pitkin kuudenkympin nopeudella jopa käyttöpaikalle.
Kun laitteilla ajetaan tuolla kannokossa ja upottavissa paikoissa oksa- ja latvusläjien päällä, siinä pitää olla kantavat renkaat, vetävät pyörät ja sellainen rakenne, että se on ehjä vielä tielle tultaessa. Sellaista vehjettä ei ole. (Tarkoitan sitä pitkää rekkaperävaunua).
Maataloustraktorilla metsäkärryllä VOI tulla hyvissä olosuhteissa 10 kiintoa kannolta, mutta sillä yhdistelmällä ei kymmeniä kilometrejä kuljetella, ellei kyseessä ole kotimatka.
Jeessi:”-Jos hiukan autoilun ihmeistä vielä kun autoaiheeseen taas päästiin. Saksanmaalla alkaa ennen näkemätön operaatio kun yli VIISI MILJOONAA dieselautoa yritetään päivittää 25% vähemmille päästöille vain autoteollisuuden imagon korjaamiseksi. Diesel naukuu viimeisiä hätähuutojaan ennen lopullista kuoppaustaan.”
Jeessi on hyvä ja riemuitsee saksalaisten päätöksistä ja toimista vanhojen dieseleiden suhteen. toimilla ei kuitenkaan ole vaikutusta suomalaisten autolijoiden toimiin, vaan täällä me eletään ja toimitaan omilla ehdoillamme.
Miten on muuten Jeessi- Kuinka Joulupukin käy, kun saksalaiset puhdistavat autojensa päästöä?
Ikivanha kikka on, kun joutuu nurkaan, keksiä siellä aiheita ja syyllisiä siihen, että on nurkkaan itse maalannut itsensä. Riekkuminen Dieseleiden päästäistä, kolinasta, käynnistysvaikeuksista, hukkalämmön vähäisyydestä jne – osoittaa vain sitä, että kokemus loppuunajetun Bemarin kanssa on muuttunut Jeessillä Raamatuksi, jota hän selaa yötä – päivää.
Esim se, että ruotsalaiset ostavat diesel-autoja kuin häkää, ei saa Jeessillä minkäänlaista ajatusta hereille. Suomihan tosin kulkee ruotsia noin 30 vuotta jäljessä, että katsellaan…
Me teimme leimikoita Vaasan saaristossa Metsähallituksen omistamiin metsiin. Ei voi moittia kuusikon laatua. Siellä ei ilmeisesti Jeessin nutkutustuulet puhaltele koskaan, eikä yökylmät vaivaa.
Siellä ainoa miinus on maaston luohikkoisuus, joka edellyttää toisin paikoin ajokoneille urien aukiräjäyttämistä ja metsurikaatoakauimmaisten puiden saamiseksi koneen ulottuville. Myös vinssausta joutui suorittamaan paikoin.
Silti metsää käsiteltiin kasvatushakkuin, eikä edes kuviteltu kuitupuuna avohakattavan.
Ainakin tuo ”jatkettu lähikuljetus”, jota Vaari haikailee, on niin kaukaa menneisyydestä, ettö taisi Lauri-Vaari olla vielä polvihousupoika silloin, kun kuljetuksia traktorilla ”Kannolta tehtaalle” yritettiin järjestää. Kyllähän niitä lyhyellä matkalla tehtiin jonkin aikaa, mutta ei puuta kannolta tulla hakemaan taktorivetoisilla rekoilla, joihin mahtuu kaksi tukkimittaa peräkkäin.
Metsässä pyörii oikeat metsätraktorit, eikä niiden kanssa pysty muut vehkeet kipailemaan kuljetuksen tehokkuudessa.
Kuitenin – oli olosuhteet mitkä tahansa, kuitupuuta, saati energiapuuta ei kannata ainakaan näillä näkymillä kasvattaa.
Jos taimikonhoito on tehty asiallisesti, ei ole tarvetta edes ennakkoraivaukseen kaikissa leimikoissa enskan aikoihin eikä hakkuutulo ole mairittelevaa, hyvä jos jotain jää viivan alle. Toiska ja päätehakkuu antaakin sitten jo rahaa paremmin.
Kahvipussi taitaakin olla hyvä, kun se on niin sopivan kokoinen ja kestävä.
Kaasuvaijerin jäätymistä voisi koittaa estää vanhalla keinolla, jonka kuulin vanhalta jonseredin piirimyyjän asentajalta: -Esim mopojen ja moottoripyörien vaijerien voiteluun on oma pieni laite, ja sillä uitetaan pakkasnestettä vaijerikuoren sisälle. vesi tulee itsestään. Myös käynnistimen jouseen hän käytti pakkasnestettä.
Minä pistin aina M-sahan kyljelleen käynnistin ylöspäin, kun sen kuumana pistin maahan tai kannon päähän. Sylinterin lämpö auttoi käynnistimen kuivana pysymiseen.
Taksojen mukaanhan on sahauskin tehtävä. Mielellään tuntihinta etukäteen ilmoittaen. Perämiestä ei enää nykyään käytetä, Hydrayliikka hoitaa sen puolen paremmin, kuin tottumaton ihminen ja automaattinen suuntaus hoitaa homman kakistelematta oikein.
Puutavaraluettelo omakotitalon värkkejä tehtäessä antaa lisäbonuksen, kunhan tukintekijä on toiminut oikein.
Myös ylisuurten tukkien sahauksessa Sirkkeli tai vannesaha ovat päteviä vehkeitä. Viimeaikoina on yleistyneet kaksiteräiset sirkkelit, joilla pystyy sahaamaan isompiakin tukkeja. Suurin sirkkelillä sahaamani tukki on ollut 80 senttinen pölkky. Isompi ei enää mahdu tukinsuuntaajan alta. Pienensimme aikoinaan paljonkin Sahalaitokselta tulleita ylijäreitä mäntytukkeja. Kyllä niistä lähti loistavaa laatua – oksatonta tavaraa joka sivulta ja paljon.
