Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Eipä siinä mitään erityistä ole, ainakin yhtä jyrkkään kulmaan voi viilata kuin pienemmilläkin. Pitäisi lastun irrota kevyemmin, kun purulle on paremmin tilaa. veikkaan, että et vaihda vanhaan kokoon.
Taneli on oikeassa tuon painotuksen suhteen. Myös kärryn telin tulisi olla kuorman loppupäässä.
Ihmettelen tuota touhua kuormanteossa. Minä ajaisin puiden / pöllien viereen, jolloin niiden turha vinssailu jäisi pois. parsjen ja raskaiden pöllien kohdalla käyttäisin kuormauspuomia, joka kuuluu koneen varustukseen vinssin keralla.
Tuntuu hölmöltä vinssata pölyt koneen viereen, pätkiä ne siinä ja lappaa käsin kyytiin, mutta minähän olen vain eläkkeellä oleva metsätyön opetteja, olen tietenkin aivan väärässä – kysykää vaikka Jeessiltä.
Tuotakin konetta pystyisi ajamaan päällä seisten, mutta mikä minä olen arvostelemaan hurrien hommia.
Pelkkien polttopuiden takia ei kannata hankkia oikein mitään. Moottorisahan ehkä, jos on kyse oman metsän puista. Kaikki muu kalusto lienee todellisuudessa vain sen takia, kun on mukavaa ja jopa terveellistä puuhastella itse.
Mönkijäkalusto lumihommiin tietää kyllä sitä, että homman pitää myös tapahtua. Jos ei muuta tekemistä kalustolle ole, niin pitäisin ehkä lumilinkoa parempana vaihtoehtoa, jos se olisi hieman tehokkaammasta päästä.
Kyllä traktori ja perälavykin aika tehokkaat on, kun vielä nastaketjut laittaa vetäviin pyöriin, niin pitäisi väylän aueta.
Kymmene kiintoa tekee n. 25 heittomottia. Joillakin mönkijöillä pääsee hiljaakin, salaisuus on variaattorin todella pehmeässä vedossa ja taittuvassa taka-akselissa.. Jos kärry nappaa kantoon kiinni, niin siinähän se on. Eipä ole kömpijänkään maavara ihan traktorin luokkaa, eli kannot pitää olla matalat.
Olen joskus pohtinut sitä, että mitä halvatun tyydytystä siitö saa, että ajelee taimikossa traktorilla tai vaikka mönkijällä? Eikö sitä voisi ajella jossain, missä siitä olisi jotain hyötyä.
Pojat opettelivat ”työkelkalla ajoa”. Homman nimi oli ajaa umpihangessa ja sitten poljetulla jäljellä reet perässä. Kahteen pekkan ajoivat. kun tulivat takaisin, sanoivat, että jo valkeni, minkä takia sitä sanotaan työkelkaksi. Hiki valui kypärän alta ja hartiat höyrysivät.
Kerran ajoivat pojat isännän kelkanjälkiä työmaalle. Oli kapea salmi ylitettävänä je ukko oli siitä mennyt. Oli kelkka noin 4 – 5 metriä syvässä. VPK nosti samana päivänä sen ylös.
Onneksi en ollut missään tekemisissä tapauksen kanssa.
oksapuu. -Pidätkö tuon Tilhin terä kulumista pienenä vai tuntuuko se isolta kustannukselta?
artohan terottaa teränsä vain kerran viikossa ja sahailee viikossa 5 – 15 hehtaaria. Yksi terä kestää nuukalla miehellä pari vuotta ympärivuotista sahausta poisluettuna hiihto – ja kesälomat.
On se vain veikeää, kun kelkalla aletaan ajamaan puuta paksun lumen aikaa. Polannehan siihen syntyy, joka kantaa kelkkaa kevyesti.
Kun perään pannaan tukkireet ja ajetaan niillä edestakaisin, syntyy polanteelle melkoiset ”laineet”, jotka kyllä rajoittavat käyttökelpoista nopeutta hyvinkin lyhyen ajon jälkeen.
Samoin hiukankaan kookkaammat kuormat näyttävät kellahtelevan kumoon uskomattoman helposti.
Tuo lainemalli syntyy järvenjäälle, avosuolle, pellolle, mihin tahansa, missä tosissaan ajetaan.
Maataloustraktorilla, hyvällä metsäkärryllä ja hydraylisella nosturilla ajelee esim kolometrin ajomatkalta samassa ajassa kuin kelkalla ainakin kymmenkertaisen määrän puuta.
Nyt olen ajellut järeitä koivuja metsässä tyviosat metrisiksi katkottuna – mönkijällä. Pöllit ovat niin painavia, että niiden kasittely käsipelissä on paljon helpompaa, kun ne ovat vain metrisiä.
Nelikymmensenttinen Rauduskoivun tyvipölli on niin painava, että yksin niiden nostaminen kyytiin ja halkomakoneeseen kävisi äkkiä liian raskaaksi. Kun kone pukkaa ne neljään osaan, tapahtuu käsittely (pinoaminen) jo helpommin. Sen lisäksi ensimmäiset kaksi pölliä ovat niit suonikkaita, että Niiden halkaisu kirveellä ja vaikka kiiloilla kävisi työstä. Nyt ei epäilytä yhtään, vaikka olisi minkälainen junttura – kyllä lohkee!
