Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Olet oikeassa kierrosten suhteen. Kun terä pyörii reippaasti, niin risut harvoin tarttuvat. Jos joku varpu tarttuu, mutta ei jarruta terää, niin antaa soida vaan, kyllä se putoaa tai katkeaa pois.
Millaiset on ”Uikevamalliset pihdit”? Nimitys on aivan outo.
Pitäisikin ostaa tuo TuplaStrand ihan uteliaisuuttani. Henkilökohtaisesti en tarvitse raivuria, se vähä mitä on tehtäväksi, hoituu kyllä nuorisovoimilla.
Noita teriä on kyllä jemmassa eri kokoisia ja eri kokoisilla reijillä, niitä tuli silloin vielä osteltua, kun luulin, että terveyttä piisaa kuolemaan asti, vaan toisin kävi.
Huomenna taas pitäisi jatkaa halkojen tekoa. Onhan muuten istutuskoivujen tyvipöllit uskomattoman sitkeitä ja kaikki kieroja. On kyllä sellainen puristin jolla halkeaa aivan varmasti päästä päähän ja vettä tulee puusta oikein valumalla.
En ole koskaan vääntänyt terää mutkalle. Eikä ole meidän aloittelevatkaan oppilaat ole niin tehneet. me ollaan opetettu, että puut katkaistaan sahalla – ei vääntämällä.
Myös risujen takertuminen terän ja suojan väliin vähentyy ja loppuu, kun on muutamankin kymmenen hehtaaria sahaillut.
Sektorisuojaa ei pidä missään tapauksessa poistaa. Sehän on verraton apu isompien puiden katkaisussa ja myös usein kaatumisen ohjauksessa.
Suojan pitää olla sisäänmenopuolella hyvin lähellä terää ja ulostulopuolelle aukeava.
Kun terä on kunnossa = terävä ja haritettu, niin todella harvoin sinne jää haittaavaa puutavaraa. Joissakin vanhoissa Huskuissa oli kiinnitysruuvien kohdalla aika iso kolo terän ja suojan välillä. Silloin sinne jäi esim pieni kannonpätkä tai palanen kuivasta oksasta, joka oli jopa otettava pois terän irroittamisen kanssa.
Siitä on toki aikaa jo kymmeniä vuosia. Valettu sektorisuoja on mielestäni parempi kuin se joskus ollut peltinen lipare.
Oikea haritus on 1 milli kummallekin puolelle.
Jeessi:
-Jos sähköllä nyt jo mennään helposti yhdellä latauksella 200 km:ä en puhuisi pelkästä kaupunkiautosta enää. Renault Zoe esim. valmistajan mukaan jopa 270 km:ä mutta käytännössä kait lähempänä 200:aa kilometriä. Kyllä tuo jo alkaa olla lähellä omiakin tavoitematkoja mutta korimalli ei tuossa vielä kohtaa. Glanhan on tietysti helppo arvostella kun itse ajelee niin tuoreella ja edistyksllisellä autolla. Mitenkähän ne omat työmatkat sujuukaaan? Tuo jota kuljen on lähinnä joen ylitys joka on vain kesällä miellyttävää puuhaa parhaaseen loma-aikaan. Muullosti lähinnä hyvin kylmä ja ankea siltaväli jonka vuoksi itsensä kastelemisessa tahi kylmäämisessä ei ole mitään mieltä. Kun tuo työmatka on niin lyhyt ettei sillä ole mitään merkitystä ilmaston tai minkään taloudellisuudenkaan vinkkelistä. Olen sitä paitsi senverran mukavuuden haluinen etten ala monia vaatteita vaihtelemaan tuon matkan vuoksi. Siirryn sisältä sisälle periaatteella. Kun kuntoilen lähden illalla metsään ja kierrän siellä päivän liikuntatarpeen hyvinkin maksimitappiin.”
-Ontuvat on jeessin perustelut jopa tuon mukavuuden osalta. Kun hän ei ala autoa lämmittämään sähköllä! niin hän siis pakkasaamuisin kaaputtaa ensin ikkunoista huurretta ainakin ulkopinnoilta , mutta myös sisäpinnoilta. Varusteenaan hänellä on sisävaatteet, joten kädet on kohmeessa, kun hän kömpii peltikotteroonsa, joka on kuin pakastin. Sitten tuulilasia puhallellen hän suunnistaa korvakuulolla 1,5 km:n päässä olevalle työpaikalle, mutta auto ei lämpiä sen vertaa, että katalysaattori heräisi toimintaan, eli hän tupruttaa pakokaasujen seassa enemmän törkyä pihalle kuin vuoden -62 mallinen Diesel-Pösö.
Sitten sisälle tiskin taakse lämmittelemään ja pelolla odottamaan työpäivän päättymistä ja kotimatkaa samoin voimisteluliikkein kuin aamumatkakin.
<EDIT: osa tekstistä poistettu>
Joskus takavuosina on ollut hinnat jopa yli 70 ecee, mutta kuten sanottu – hinnat ovat vain laskeneet vuosien ajan.
Ei muutenkaan pitäisi laskea pilkun tarkkuudella puuston arvoa, vaan siitä pitää tehdä vähennys – sitä isompi, mitä isompi tila on kyseessä. Eihän esim kasvatushakkuuvaiheessa olevia metsiä voi parturoida sileäksi.
Sellainen 30 % pois metsän teurastusarvosta.
