Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Kysy tämän päivän hinnat MHY:n toimihenkilöiltä ja vaikkapa metsäfirman ostomieheltä.
Metsälehden tilastossakin on tuorett hinnat toteutuneista puukaupoista.
Jos hinnaksi pannaan 20 € kovemmat lukemat motilta, niin sellainen kauppa ei voi olla järkevä tehdä.
Eri merkkisissä terissä on merkittynä (yleensä) Maksimikierokset, jotka teränvalmistaja on terilleen testannut. kannattaa terää valitessaan katsoa, että hankkii terän, jossa kierroskestävyys on mahdollisimman suuri.
Halkeama / repeämä lähtee yleensä hampaan kolon pohjasta, kun teroitettiin lattaviilalla, niin viilan kulma saattoi tehdä aloituksen halkeamalle.
Jos saha kiertää niin hyvin, että ollaan kierrosten ylärajoilla, kannattaa huomioida, että 225 millisellä terällä keskipakovoima on samoilla kierroksilla jo reippaasti korkeampi, eli kehänopeus nousee terän kasvaessa.
Turvemaan arvo ei ole sen enmpää kuin siihen pieksetty raha. Jo pelkät ojituskustannukset ovat suhteellisen korkeat.
Tuossa Hieskoivun kasvattelupuuhassa toisin paikoin saattaa yllättää kuusentaimien runsaslukuinen esiintyminen sopivan ylispuukoivujen tiheyden avulla. Jos pohja on viljava, niin voihan siinä alkaa kuusikuituakin tuottamaan, mutta tukiksi nekin tulevat kernaasti lylyisiksi ja lengoiksi.
Hieskoivukin suojelee hallalta, kun latvusten peittävyys on sopiva.
Dieseli ei syty kovin helposti, se tarvitsee sähkön aikaansaaman valokaaren syttyäkseen, eikä silloinkaan räjähdyksenomaisesti.
Bensiinivehkeet syttyvät pienestäkin kipinästä, esin kolarissa sähköjohtimien vaurioituminen sattaa saada aikaan akun tyhjenemisen, jolloin bensavehje räjähtää akun kanssa melko iloisesti.
On myös aika houkuttelevaa murjaista sähköä liikkumiseen käyttäville autoille käyttömaksu tai ”Tilapäinen käyttövoimavero”, joka jatkuu vuosikymmenistä seuraaviin.
Voidaan paukutella henskeleitä, mutta sähkö ei ole ”puhdasta” edes Ydinvoimalla tuotettuna, koska uraanin kaivaminen, rikastaminen ja loppusijoittaminenkaan eivät ole täysin ympäristöä haittaamattomia.
<EDIT: osa tekstistä poistettu>
Monissa sahoissa sähköjohtimet ovat suhteellisen lapsellisesti suunniteltu ja tehty. Kuitenkin jo runko-osien valuvaiheessa voitaisiin tehdä kunnolliset urat ja kanavat, joissa johtimet olisivat mahdollisimman liikkumattomina ja suojassa kosteudelta ja hapettumiselta.
On ratkaisuja, joissa suhteellisen kankeat, kovettuvalla muovilla eristetyt johdot ovat kokolailla ”heitetty” aika ahtaidenkin paikkojen ohi. Joskus on johtoja, joiden on madollista litistyä jopa metallirungon ja muovikotelon väliin. Siellä pienelläkin värinällä suojakuori puhkeaa ja käyntihäiriöt pukkaa pintaan.
Vuosien saatossa on toki parannuksiakin tapahtunut: On valettu yhtenäisiä paketteja, joiden sisällä on paljon elektroniikkaa suojassa lähes kaikelta, mutta aina, kun koppuraisia muovipäällysteisiä johtoja liitetään Abikoilla KO pakettiin ja sieltä sammuttimeen, puolaan ja suhteellisen alkeelliseen tulpanhattuun, joissa kaikissa saattaa syntyä läpilyöntejä käytön takia.
Esim. tulpanjohdossa on niin kova jännite, että kun johto joutuu puristukseen, tapahtuu läpilyönti, vaikka johto on ehjä.
Monissa vehkeissä on puola jo rakennettu tulpanhattuun, jolloin korkeajännite ei joudu niin suurelle vaaralle alttiiksi.
Yksi pahimpia sähköhäiriö-sahoja oli aikoinaan Partner, johon maahantuoja möi tuhansittain johtosarjoja, joissa ohutta sähköjohtoa oli varmaan yli metri ja ne luikertelivat pitkin ja poikin koteloiden välissä.
Tuottiko leimikon omatoiminen urakointi koneiden hankintahinnan ja käyttökustannukset, jos lasketaan vain puusta saatu ”hankintalisä” tarjolla olleiden kantohintojen päältä?
Toisin sanoen: Jos työt olisi tehty samoilla koneilla ja – kuskeilla, niin olisiko työ tehty paljonkin halvemmalla / kalliimmalla, mutta kuitenkin saman laatuisena työnä.
Veikkaan, että työ teetettynä samoilla koneilla ja kuskeilla olisi arvokkaampaa kuin omilla koneilla, mutta jos laketaan todelliset kustannukset, ei kuluja olisi saatu peitettyä, vaikka kaikki puukauppatulo olisi laitettu kustannusten peittämiseen.
Jos olen väärässä, niin silloinhan jokaisen metsänomistajan on kannattavaa hankkia vaikka käytettynäkin hakkuu – ajo – ja kaivukone omia töitänsä varten. Kyllä niihin parisataatuhatta kannattaa satsata. (uusiin miljoona).
Tuottiko leimikon omatoiminen urakointi koneiden hankintahinnan ja käyttökustannukset, jos lasketaan vain puusta saatu ”hankintalisä” tarjolla olleiden kantohintojen päältä?
Toisin sanoen: Jos työt olisi tehty samoilla koneilla ja – kuskeilla, niin olisiko työ tehty paljonkin halvemmalla / kalliimmalla, mutta kuitenkin saman laatuisena työnä.
Veikkaan, että työ teetettynä samoilla koneilla ja kuskeilla olisi arvokkaampaa kuin omilla koneilla, mutta jos laketaan todelliset kustannukset, ei kuluja olisi saatu peitettyä, vaikka kaikki puukauppatulo olisi laitettu kustannusten peittämiseen.
Jos olen väärässä, niin silloinhan jokaisen metsänomistajan on kannattavaa hankkia vaikka käytettynäkin hakkuu – ajo – ja kaivukone omia töitänsä varten. Kyllä niihin parisataatuhatta kannattaa satsata. (uusiin miljoona).
Se juurikin tuntuu kammottavalta, kun sähköllä ajetaan suurin osa ajoista, mutta bensaa menee ajokilometriä kohti sama kuin bensa-autolla – jopa enemmän.
Missähän tapahtuu se ympäristön säästyminen?
Ilmeisesti siinä kun kolmen vuoden käytön jälkeen lulla paalataan ja sieltä saaraan kierrätykseen ja uusiokäyttöön arvokkaita metalleja.
Pösökauppiailla tulee olemaan vielä ahtaat paikat, kun joutuu hyvittämään niin raakasti vaihdokeista, jotka ovat varsinaisia kiertopalkintoja.