Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Täällä on lähellä myös autoliike, jossa vaihtoautot on hinnoiteltu pilviin. Siellä ne seisoo pihassa ja hintalappu on ikkunassa kolmin – viisinkertainen esim. Nettiauton pyynteihin verrattuna. Pari vuotta käytetty auto saattaa olla samanhintainen kuin uusi samassa merkkiliikkeessä ( ne varusteet) – tai jopa kalliimpi.
Sitten myydään viisi vuotta pihassa seisoneita autoja huutokaupalla jopa alle satasella, vaikka hinta on ollut viisi tonnia.
Kun on pikku pakko saada uusi auto myytyä, niin siihen pitää vaihdokista hyvittää riittävästi.
Jeessi olisi varmaan saanut parisataa volkkaristaan jossain Korea-autojen kaupassa, mutta rahapula pakotti kysymään Pösö-liikkeestä ja siellä nappasi.
Sama varmaan toistuu, kun Jeessi saa viimeisen maksuerän maksettua ja liikkeeseen on tullut ensimmäinen Sähkösöpö.
Totuus paljastuu vasta kun auto on mennyt vaihtoon. Ainakin jos auton omistaja toimii kuin Jeessi.
Volkkaristakin on löytynyt kaikenlaista , eniten kuitenkin hirmuinen polttoaineen kulutus, kun hän sai sen työnnettyä autojobbarille, joka parin vuoden seisottamisen jälkeen pistää sen paalaamoon.
Monenkaan Hybristelijän kunnia ei kestä kertoa totuutta, toistelevat vain valmistajan valheita ja kerskuvat kilometrin kauppareissujaan, joissa ei ole kulunut bensaa juuri lainkaan.
Suopohjalla puukin kyllä kasvaa mukavaa vauhtia, kun olosuhteet on kohdallaan, mutta en ostaisi turvemaalla kasvanutta tukkia, ainakaan sahapuuksi.
Olen jossain määrin sahannut sellaisia , kuin myös hieman pehmeällä ja routivalla paikalla kasvaneita, eikä niistä tule hyvää sahatavaraa.
Siksi kannattaa suosia puulajia, joka kasvaa nopeasti massaa ja on helppo uudistaa = Hieskoivu – avohakkuu – vesakonhoito – avohakkuu jne.
Turvemaan ojitus maksaa käytännössä niin paljon, että se alkaa olla hiinä ja hiinä sen kanssa, saako sitä kustannusta takaisin koskaan.
Kun suo on aina ”tiineenä”, kannattaa siihen perustuvaa uudistamista suosia., eli antaa taimikon nousta ihan omin avuin.
Kokemukseni mukaan hieskoivikko nousee melko nopeasti ojituksen jälkeen ja ponkaisee hyvin aloittaneen männyntaimikon ohi – sen jopa tukahduttaen.
Siksi raivaussaha on tarpeen jo alkuvaiheessa, mutta kumpaa sitten kannattaisi kasvattaa? Hieskoivusta saa saman hinnan kuin mäntykuidusta, se vaan kasvaa monin verroin paremmin kuin mänty ja sen jalostamalle pohjalle voi antaa syntyä minkalaisen metsän tahansa.
Turvemaata ei kannata istuttaa puuntaimilla. Ne tulevat sinne itsestään. Ojituksen kunnossapito on riittävän kallista puuhaa.
Hybriri-Jeessi ei näköjään tiedä, että öljynkulutus ei vaikuta katsastuksessa hyväksyntään, jos autossa on toimiva katalysaattori ja kone on kuuma.
Olen nähnyt, kuinka auto hyväksytään pakokaasutestinkin jälkeen, vaikka sen öljynkulutus on järkyttävän suuri.
Pienellä miehellä pitää olla iso auto, jonka tuulilasista hän ei näe tien pintaa ilman koroketyynyä.
Syrjälä Jari:”-Varmasti niitä hurjia metsureita löytyy joka kolkasta ympäri suomen maan! Nämä hiljaiset työnsankarit elättivät perheensä ja menettivät osan terveydestään! Kuulin että hurjimmat hakkasivat 12h päiviä! Tämmöistä täältä kainuusta!”
-Kyllä nuo 12 tunnin päiviä tekevät ovat olleet ehdoton poikkeus säännöstä. Jos hakkuutyötä tekee ihan oikeasti urakkavauhdilla, on rasitus niin kova, että noin pitkän työpäivän aikana on pakko joko tahtia hidastaa aika paljon, eli hyssyttelemällä tehdä, taikka usein ja pitkähköjä huilitaukoja pitäen.
Eräs jo iäkkäämmän puoleinen metsuri teki tosiaankin todella pitkiä päiviä. Hän joskus leimasi kirveellä poistuvat puut päivänvalossa, että erotti sitten myrskylyhdyn valossa kaadettavat puut. Joskus hänellä oli tuo lyhty roikkumassa vyöstä puuta karsiessa jne.
Hän selvitteli tuon touhun sillä, että enää ei saa päivän valolla riittävästi tehtyä, kun tahti on hidastunut.
Kalle Päätalon Iijoki-saarjassa on monet kohdat taitavasti kirjoitettuna ihan oikeasta metsätyöstäajalta, jolloin ei ollut moottorisahoja.
On vaikea ymmärtää tuota rajatonta ihastusta, joka on vallannut jotkut, kun puhutaan sähkö – tai hybridiauton järkevyyttä varsinkin yleisautona.
Selkeästi on tiedossa, että kaikkenaan valmistus on ympäristöä erittäin paljon rasittavaa ja kallista. Myös se tiedetään, että isot akut painavat paljon ja se tuo jo monenlaista lisärasitusta auton rakenteeseen ja kulutukseen, kuin myös kulumiseen.
Niinpä autolla on vaikea – jopa lähes mahdoton päästä samaan bensiininkulutukseen, kuin pelkän polttomoottorin varassa kulkeva, jopa samanlainen tai ”sama ” auto.
Sähkö ei ole ilmaista, eikä saasteetonta, varsinkaan, jos se on tuotettu erittäin ympäristöä turmelevalla tuulivoimalalla, jonka tuottama sähkö on monin verroin kalliimpaa kuin esim Ydinsähkö.
Kun kaikki tekijät otetaan huomioon, on sähkön avulla liikkuvien autojen kustannukset kilometriä kohti moninkertaiset polttomoottoriautoihin verrattuna.
Eri juttu on toki pelkästään Harjavallan liikennevilskeessä suhaavan ”autoilijan” käytänteet, kun sähköt saa työnantajan töpselistä, eikä päivässä tule kuin kolme kilometriä ajomatkaa. Varsinaiset ajelut sitten tehdäänkin vanhalla Jenkkirassilla, jonka perässä öljynkäry tukahduttaa kaiken elollisen ja bensaa kuluu 25 litraa satasella ihan maantielläkin.
Tähän voi vielä merkitä päätelmän, että Jeessi ei ajele muulla, kuin pelkällä hybridiautolla, joka kulkee sähköllä kymmeniä kolmetrejä. Jos kuitenkin Jeessi yllätetään bensiiniaton ”puikoista”, luettakoon sekin Hybridiautoksi, ellei peräti sähköautoksi savupilvestä huolimatta.
Sähköautojen akkujen kehitys on vasta aivan alkutaipaleella.On varmaa, että vielä nykyiset litum-akut ovat vaarallisia, eihän kaikkia matkapuhelimiakaan saa viedä lentokoneeseen, koska ne voivat syttyä ja räjähdellä taskussakin.
Vanhat lyijyakut ovat olleet aina vaarallisia silloin kun niitä ladataan tai puretaan. Kennoista purkautuu molemmissa toiminnoissa vetykaasua, joka syttyy pienestäkin kipinästä.
Minulla on kotona yksi akku räjähtänyt, Jämsänkoskella räjähti yksi metsäkoneen akku käynnistysvaiheessa ja Saksassa räjähti kuorma-auton akku, kun siitä otettiin virtaa polttoaineen tankkauspumppuun. Kipinästä syttyi vetykaasu ja akut hajosivat.
