Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
<EDIT: osa tekstistä poistettu>
Ajaa pöllyyttelin taas nuoren vieraamme kanssa mönkijöillä. Hänelle on laitettu nuorisomönkijä, hieman iso 8-vuotiaalle ja kulkee melko haipakkaa. Minun täytyy olla sitten kaverina ja ajelen yleensä hänen perässään Polariksen Diesel-mönkijällä. Jeessiä rauhoittaakseni kerron, että Polariksen putkesta ei pöllähtele mitään näkyvää. Lisäksi kulutus on selkeästi alle litran tunnissa, vaikka on läppä levällään melkein koko ajan. Ei paljoa saastuta.
Visakallo:”-Jos tulkitsin oikein noita kolmen vaihtoehdon laskelmia, olen tehnyt koko elämäntyöni metsän parissa päin helvettiä. Olen yli 40 vuoden aikana aivan turhaan kasvattanut ja myynyt yli 50.000 mottia puuta.”
– Kunpa sinulla olisi ylhäällä, paljonko olet tehnyt ja sijoittanut tuona aikana metsiisi mukaanlukien pinta-alaverot jne.
olisi mielenkiintpoista, jos saisimme oikein laskelmat todellisista tapahtumista ja tietenkin rahat diskontattuina tähän päivään.
En ole kantanut takaisin minäkään. minulla on ollut käytössä kahdet bensakannut, ja takaisin olen normaalisti tuonut bensaa vain viimeisenä päivänä.
Ja ihan varma on, että Huskulla tulee enemmän jälkeä samassa ajassa, jos terät ovat yhtä hyvät. Ero on lähinnä siinä, että Tilhillä ollaan tankilla jatkuvasti, Huskulla sahataan ja Tilhissä terä pyörii, mutta Huskun terä pyörii niin P..keleesti.
MM:”-Tilhillä ei pääse kuin tunnin ja vähän reilun sahausaikaan tankillisella. Päivässä ( 6h) menee 5 litraa bensaa. Mukana on aina kannu bensaa ja sen ajan loppuun työpäivänä. Joskus se menee kuudessa tunnissa joskus kuudessa ja puolessa tunnissa. Riippuen leimikosta. Tankkihan voi eri sahoissa olla eri kokoinen joten pelkän sahausajan perusteella kulutusta ei voi verrata.”
– Tuohonhan on paras verrata. 6 tuntia ja viisi litraa. Huskulla kyllä tuo kombikannullinen riittää kahdeksi päiväksi. Ja aivan varmasti ei päivän tuotos Tilhille häviä – päinvastoin.
Kyllä se on poijaat niin, että kunnon Huskun kun on hankkinut, niin säästyneillä bensarahoilla saa vaihdettua parin vuoden välein uuden Huskun.
Jos tyhjästä metsänpohjasta joku on valmis maksamaan jotakin, niin sehän on myyjän kannalta paras mahdollinen kauppa.
Rahat voi sijoittaa vaikka metsään tai hyvään taimikkoon tai parempaan sijoituskohteeseen. Kaikki vaihtoehdot on parempia kuin se, että alkaa taistella sen aukon kanssa.
Ötökkälaki ei estä, eikä kiellä talvella hakatun puun käyttöä. Ei se myöskään estä tai kiellä kuoripäällisen puun varastointia kesäaikaan.
Kuitupinoista pitää pittää yläosa, ettei ötökät pääse pesimään, taikka tavara voidaan myrkyttää, jolloin se säästyy ötököiltä.
varsinainen ongelma on kuitenkin puutavaran tuoreus, joka vähenee ja häipyy kevätauringossa sangen vikkelään. Siis kaatohetkestä kaksi viikkoa, niin puiden pitäisi olla jo kuorimossa.
Lehtipuulla se ei taida päteä, koska vieläkin on koivu – ja haapakuidut odottamassa noutajaansa tuoss tienvarressa.
Kantavilla mailla koneet eivät enää juurikaan paina raiteita, koska niissä on hyvä telavarustus. Hyvän kuljettajan jäljiltä jäävässä puustossakaan ei ole korjuuvaurioita.
Mielestäni huonot koneet ja huono kuski joutavat jo pois metsästä.
Erittäin tärkeää on oikean tyyppisen ajouraverkoston tekotaito. Jos uraa ajetaan 1 – 2 kertaa, on jälki takuulla toisenlainen kuin uralla, jota on tampattu edestakaisin jopa kymmeniä kertoja.
244 oli mullistavan edistyksellinen saha tullessaan markkinoille. Kestäisi vieläkin vertailun moniin muihin sahoihin varsin hyvin.
Jo silloin oli esim polttoainetalous kirkkaasti paras. Silloiset Jonssit söivät tuplaten bensaa – samoin Tilhit, jotka muutenkin olivat aivan onnettomia. Lähinnä trimmereiksi sopivia, eikä siinäkään hyviä.
Ukkelit vaan vaativat lisää tehoja, kun eivät osanneet terottaa teriään. Tuli 250 ja sen jälkeen 252, jotka vieläkin rökittäisivät monen monta sahamallia.
Sitten tulikin kaipaus isompaan terään ja niitähän alkoi saamaan – samoin sektorisuojia. Uudet valjaat tulivat ja sitten alkoi Jonssi tekemään HVA:n osista sahoja.
Nyt vain modernit, ohuemmat terät koneisiin ja EIKUNMETSÄÄN!
Jos metsänomistaja teettää hankintakaupan vieraalla, hän maksaa korjuukustannukset. ne tosin yhtiö korvaa hänelle lähes täysimääräisinä. Yhtiö myy tuotteensa jalostettuaan raaka-aineesta mitä milloinkin jalostaa.
Silloin yhtiö on lisännyt raaka-aineen hintaan myös sen hankintakustannukset kuin myös tuotantokustannukset valmiiksi tuotteeksi.
Asiakas, joka ostaa valmiita tuotteita maksaa koko lystin – myös kohtuullisen muutaman sadan prosentin voiton Yhtiölle.
Kuka seisookaan maksajan paikalla?
