Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Rane on aivan oikeassa valjaista puhuessaan. RS:n valjaiden säätö on kaiken lisäksi niin henkilökohtainen juttu, että kun valjaat on saatu oikeaan tälliin, niitä ei pitäisi enää antaa satunnaisen käyttäjän kokeiltavaksi.
Uudet valjasmallit ovat jo niin hyviä, että kun ostaa parhaat sellaiset, niin jopa ammattimetsurillakin työn tuottavuus paranee ja iltaisin saattaa tehdä mieli hieman telmiä emännän kanssa.
Kun ja jos letku täyttyy vedellä, syntyy siihen lappoilmiö niin kauan, kuin letkun yläpää pysyy vedenpinnan alapuolella.
Lapossa vietausnopeus on suurempi kuin vapaassa virtauksessa. Saunalla voi letkun päässä käyttää hanaa tai yksinkertaista puutappia.
Tuolla 1 barin paineella 20 millisestä letkusta tulee jo vettä melkoisesti, niin että ei siinä pataa ja saavia kauvaa täytellä.
Muistojen varassa ei toki olla. Mutta jos otetaan metsälehden vertailussa olleet – asasteet, eli moottorisahat, joihin on aseteltu lisälaite, taikka sitten ensimmäinen HVA, eli 165 , niin jo se 244 ja sen sisarmalli Partnerin 440 ovat hyvin lähellä hyvää raivuria.
Jos epäillään, että elelen vain muisteloissa, niin omistan Stihlin 480 ja 490 mallit, kuten myös Hussen 520, joista HVA pieksää kaikki muut kevyesti jo pelkästään parempien valjaidenkin avulla.
Käytännössä voin vakuuttaa, että olen perehtynyt lähes kaikkiin ammattikäyttöön tarkoitettuihin R-sahoihin, enkä vielä hihkuisi uutuusmallien kunniaa.
Kun tarvitsijat eivät kysy sahureilta haapalautaa, niin väliin tulee aina kauppias tai jopa jobbari. Kyllä piensahuri hankkii haapapölkkyjä, niitä saa jopa metsäfirmalta ostaa. Yleensä ne on vaan katkottu kolmimetrisiksi. Isänniltä voi saada, kun ostaa huippulaatuisia männyn / koivun tyvitukkeja – myös huippulaatuista haapatukkia.
Kun sahuri saa haapatukkia halvalla, hän myy myö haapalautaa halvalla.
On kehitys kehittynyt vuodesta -83. Koneiden käynti on tasaisempaa ja varmempaa. Kaasuvaijeri toimii varmemmin, vanhassa oli kahvan pystyasennon takia vaijeri todella herkkä temppuamaan, ja vanhemmiten se saattoi jäädä asentoon, jossa kaasuläppä ei auennut kunnolla. Ryyppy – ja puolikaasu on kehittynyt parempaan. Siitä olen samaa mieltä, että 252 – mallin husse on melkoinen peto taimikossa. Sillä on täydellinen nautinto sahata, vertaa sitä mihin tahansa.
Jos paras tulos saavutetaan yksi puu/ hehtaarilla, niin sitä kannattaa harrastaa. Onhan maailman suurimman puun kuutiotilavuus jo lähes 2000 kiintoa. Siinäpä riittäisi puuta moneenkin askareeseen.
Jos kuitenkin kuvitellaan tilanne, että VT-pohjalle on syntynyt erinomaisen terve ja hyvinvoiva taimikko, jossa runkoluku on yli 5000 r/ ha. Sitä sitten onnellinen omistaja kiertelee ja ihailee ja se jopa selviää hirvien ja myyrien tuhoilta. pituuskasvu on alussa ihan normaalia ja oksat ovat hentoja ja vaakasuorassa.
Tästäpä tulee laadukas männikkö!
Viidenkymmenen vuoden kuluttua isäntä päättää jo hieman puuttua puun kasvuun. keskustelupalstoilta hän on lukenut, että mäntyjä pitäisi tuossa vaiheessa olla n. tuhat kappaletta hehtaarilla. Tuumasta toimeen, hän aloittaa harvennuksen ja ihan oikeasti hän jättää järeimmät rungot pystyyn. Syksy ja talvi keskeyttävät puuhastelun ja hyvä niin, koska syysmyrskyt raiskasivat pahoin harvennetun metsän ja talvella lumi mursi loput.
Seuraavana kesänä hän jatkoi töitä, mutta katsoikin nyt erilaisia neuvoja. Hän päätti hakata myyntipuun mittoihin tulleet puut pois ja jätti pienemmät kasvamaan. Myyntipuuta kertyi 30 kiintoa hehtaarille.
Kaikkiaan tuo alue kasvoi 50 vuodessa 200 kiintoa, josta myyntipuuksi kertyi 30 kiintoa.
Naapuripalstan omistajalla oli sanmanikäinen männikkö samoilla eväillä, hän teki jo toisen harvennuhakkuun, jossa kertyi tukkiakin. Metsä oli toki harvennettu taimikkovaiheessa ja hän oli enskassa hakannut kuitua 40 kiintoa ja toiskassa 60 kiintoa, josta 30 % tukkia. Jäljelle jäi 100 kiintoa hehtaarille mäntyrunkoja, joista jokainen oli jo tukin koolla.
Kumpi isäntä voisi olla Harjavallasta ja kumpi Hartolasta?
