Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Suoriutuva. Kontortat ja ”Murjaanimännyt” olivat tosiaankin kokeilu, jossa tavoitteena oli Massateollisuuden tarpeen tyydyttäminen nopeakiertoisella puulla.
Ilmeisesti se koe on tullut tiensä päätökseen. Ainakin meilläpäin ne on jo hakattu, kun luonnonpoistuma alkoi hirvittää.
Metsähallitus niitä myös perusti – ainakin metsäopistojen havaintometsiin (sittemmin opetusmetsiin), jotka nykyisin eivät enää ole oppilaitosten hallinnassa.
Nuo Kontortat olivat elävinä kaadettuina kohtuullisen raskasta puuta, niissä kun ei ollut kuollutta sydänpuuta, eli honkaa, käytännössä lainkaan. Kyllä niistä löytyi runkomuotoakin sen laatuista, että hyvin sai sahattua lautaa ja lankkua. Teimme opetustyönä aika messevän hirsirakennuksenkin Kontortasta. Siinä tuli esiin pelkkahirrestä sydänpuu, joka oli hyvin kauniin punaista ainakin uutena.
Jos ei mitään uutta koskaan kokeile, ei mitään uutta myöskään tapahdu.
Koivun vesasyntyisissä rungoissa, jotka ovat syntyneet kannista tai niiden juurista, in perintönä lahovika, joka tulee juuristosta, kunhan se kerkiää lahota siihen vesaan asti. Kannosta syntyneet vesarungot ovat juurtuneet kannon kautta ja niillä on juuret vain toisella puolella. Ennemmin tai myöhemmin piin massa kasvaa niin suureksi, että laho kanto pettää ja runko kaatuu. Kaadappa kymmensenttisiä kantovesoja, niin toteat itse, että laho on jo alkanut. Polttopuuna menee täydestä, kun itse polttaa.
Totuus on se, että kolmekin kertaa kannattaisi kasvatushakkuu tehdä. Puustoa kannattaa kasvattaa hieman pidempään nykyisen innostuksen vastaisesti 60 vuoden asemasta 80 vuotiaaksi, mutta se edellyttäisi väljennystä, että arvokasvu muuttaisi latvakuituakin vielä tukiksi. Kasvatushakkuilla pienennnetään puupääomaa, jolloin siinä ei ole niin pääomaa kiinni. Lisäkasvu on oikean harvennuksen myötä edelleen kovaa ja tukkiprosentti nousee joka vuosi. Voisi sanoa, että jos lisäkasvu on 10 kiintoa/v, tukkiosuuden kasvu voi olla 15 kiintoa/ v. Tosin kuidun määrä vähenee.
Yksi nainen tekee itse polttopuut itselleen ja tuskailu tuon metsäkuljetuksen kanssa. Kehitimme hänelle mielestämme helpon keinon: Otetaan muovikanistereita, mielellään väh 30 litraisia. Leikataan yksi sivu auki (mielellään iso sivu) . Pakataan valmiit klapit pystyyn tuohon ”pulkkaan.” Tarvittaessa toinen perään (= kahden pulkan juna). Vedetään lunta pitkin katon alle suojaan ja kuivumaan. Uusi metsäkeikka uusilla ”pulkilla”.
Samalla pulkalla voi siirtää klapit lämmityspisteelle. Minulla on nelisenkymmentä kanisteria käytössä, tosin en juonna niillä, teen rangat n. 3 -4,5 metrisiksi ja klapikoneella varastoon, josta tuon noilla kanistereilla klapit hellaan, takkaan, leivinuuniin, saunankiukaaseen,patamuuriin ja lämmityskamiinaan.
AIV -kanisterit (30l) ovat muutamilla ituniskoilla tarpeeton haitta ja he saattavat luopua niistä mielellään.
Gla:”Akkuauton ympäristöystävällisyyttä arvioitaessa pitää muistaa arvioida öljyntuotannon ympäristökuormitus,”
”Jätkälle tiedoksi, että kyse oli polttoaineista, ei voiteluöljyistä.”
Kaikki öljyntuotannon ympäristövaikutus pitää huomioida. Samoin akkuteollisuuden vaikutus ympäristölle, joka on katastrofaalinen!
Meillä on useammankin kerran yksiköitä rukattu, kun on tilanteet vaihtuneet. Tekijä on ollut kaveri, joka on työkseen tehnyt näitä yksiköintejä. Hänellä on MTI-koulutus ja pitkä työura metsäkeskuksen palkkalistoilla, juurikin tieyksiköiden laskeminen tiedossa olevilla tekijöillä.
Sivullinen sen pitää olla, joka yksiköt määrittää, eikä välttämättä tarvitsisi tuntea ketään.
Periaatteessa voisi laskea jokaisen pihaliittymän ja pihan puskemisenkin, jos näin sovitaan. Jokainen maksaa siitä, minkä saa.
Minä linkosin kaikkien muiden pihat ja tiet, paitsi yhden mulkeron – ja niiden, jotka halusivat, että en linkoa. – Ilmaiseksi, paitsi yksi rouva halusi välttämättä maksaa, panin niin halvan hinnan, että sillä ei ollut merkitystä. (Iso piha ja koko talvi 20 € etukäteen maksettuna)
”Tonttipistot”? Kun vanhaan ja vakiintuneeseen tiehen syntyy liittymiä, joiden päässä on esim järvenrantaan rakennettu asuintalo, joka on käytössä ympärivuotisesti, on sinne rakennettava tie, joka täyttää laadullissti vaatimukset, jotka tarvitaan vakituista asumista varten.
Meidän tiekunnalla on kaksi tällaista ”pistoa”, toinen 1,5 km, toinen 1 km. Talojen omistajat ovat omatoimisesti kunnostaneet tiet sille tasolle, että ne on otettu tiekuntaan. Pisteytys on tehty ja tiet aurataan, lanataan, hiekotetaan siinä kuin muutkin.
Sama menetelmä onnistunee minkälaiseen pistoon tahansa, kunhan sille määrätään yksiköt samoin perustein kuin koko tiekunnan muutkin yksiköt.
Jos puhutaan moottoriöljyn valmistuksen ympäristökuormituksesta, niin kannattaa ottaa huomioon myös se, että voiteluöljy syntyy jalostuksen yhteydessä, jos sitä ei tarvita, lasketaanko se viemäriin?
Pienessä polttomoottorissa on moottoriöljyn määrä n. 4 litraa. samalla öljyllä voidaan ajaa 30 000 km – jos uskotaan valmistajia – ja jäteöljy voidaan polttaa lämpöenergiaksi.
Jos voiteluainetta ei tahdä lainkaan, niin loppuu sähköautojenkin liikkuminen.
Jos siis halutaan tarkastella kokonaisuutta.
