Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Viimeaikojen markkinahinnat ovat vesittäneet perinteisen metsätaloudellisen laskenna, koska käytetään joka saumassa korkoprosenttina 4 %. Se on tietenkin aika sopiva, jos vertailukorkona on ns. vekselikorko, mutta muuten se on aika horjuva. Jos kantohinnat olisivat nousseet ”kuin silloin ennen”, olisi tuo laskentakorko suht paikallaan, mutta kun se on pahimmillaan sellainen ollut tuo hintakehitys, että lisäkasvu on hävinnyt hintamuutokseen, niin laskennan perusteet kärsii.
Jos vielä lisäkasvusta listitään (arvokasvu huomioiden) – puolet pois jatkuvassa kasvatuksessa, niin sellainen metsä on sijoitusmielessä kehno lukuunottamatta ensimmäistä rajua harsintaa. Sen jälkeen kannattaisi metsä myydä, jos löytyy hyvä kaupunkilais-vihreä, jolle sellainen on autuuden kehto.
Jos lava-auton lavalle pistetään tuhat kiloa kuormaa, niin aivan ihan varmasti alkaa ajovalot näyttää melko korkealle, jos takajouset ovat niin pehmeät, että ei pompota tyhjänä.
Jeessin letukka alkaa välittömästi pompottaa ja siinä on kaikkea mahdollista vikaa, kun hän on saanut sen paalattua ja hankittua tilalle Suzukin tai Dacian lavamaasturin.
”-Mistä Seppo saa ilmaista maapohjaa? Missä laskelmassa näkyy maapohjan arvo? Pitäähän siihenkin sijoitetulle pääomalle laskea korko.”
Eipä pelkälle maapohjalle kannata kovin korkeaa hintaa räknäillä. 1000 € riittää monessa tapauksessa kappahinnaksi, jos muita arvoon korottavasti vaikuttavia tekijöitä ei ole.
Joissakin tapauksissa metsänsä avohakkuulla hoitanut isäntä on lahjoittanut maapohjan seurakunnalle, jonka vastuuhenkilöt ovat olleet tempusta käärmeissään.
Myös verottaja on tehnyt omat arvionsa metsäomaisuudesta. Siinä on huomioitu kaikki. Jos sillä arviolla saatte ostettua, niin ei muuta kuin ”kättä päälle ja käsirahaa”.
Tällä hetkellä ei vielä ole välttämättä paras aika myydä hulppeaa tukkimännikköä, ellei se ole kipeästi harvennuksen tarpeessa.Väljennys / harvennushakkuut voivat olla enemmän tarpeen, ja vanhat kuusikot, jos hinta on ”sopiva”.
MHY:n lakisääteinen tehtävä on auttaa ja neuvoa metsänomistajaa metsien käsittelyssä ja puukaupoissa. He eivät saisi tehdä omiin nimiin puukauppaa edes Metsäliiton / MG:n kanssa.
Se on niin, että kun wanhajätkä tekee satojen hehtaarien alueella persereiän kokoisia käsittelyaloja, niin niistä ei vuosien kuluttua ota selvää Erkkikään, ellei muuta telttaan sinne metsän keskelle, eikä poistu tilalta muualle kuin kakkimaan.
Samassa savotassa voi tekaista enskaa, toiskaa ja vaikka avohakkuuta kauppasuhdanteista riippuen.
Yleensä MH – ja firmat tekaisevat samalla tien leimikolle, eli niin paljon hakattavaa, että tie kannattaa itsensä laakista.
Jos joku ährää juontokouran kanssa tuulikaatoja kilometrin matkan, niin voisipa pistää laskimen käyntiin ja katsoa, paljonko pitäisi puista saada, että touhu kannattaisi. Ei paljon kannattaisi metsätöistä puhua, menee kyllä hupailun piikkiin.
Omituinen väite. Reima ei ole varmaan koskaan tajunnut, mitä tarkoittaa: ” -Munakasta ei voi tehdä särkemättä munia”.
Jos harsimalla säästää tonnin, mutta hakkuutuloksessa menettää 5 tonnia, niin kumpi kannattaa taloudellisesti?
En silti sokeasti kannata kumpaakaan menetelmää, mutta luontaiseen uudistumiseen tähtäävät hoitotoimenpiteet oikein suoritettuna antanevat parhaan taloudellisen tuloksen, joka ei kyllä synny harsimalla, eikä jatkuvan kasvatuksen menetelmillä, vaan ihan oikeilla siemenpuilla mieluusti kulotuksen ja maanmuokkauksen jälkeen, unohtamatta laatusiemenellä kylvöäkään.
Vanha sääntö metsälön kuvioinnissa on ollut: käsittelytapa ratkaisee, eli jos on alue, jossa on samassa tilassa olevaa metsää, se pitäisi olla vain yhtenä kuviona. Se selkeyttäisi paljon.
Isot pinta-alat, vaikka ne olisivat omat, edellyttävät edes kunnon karttaa. Harva omistaa metsää niin paljon, että ei jaksa sitä joskus läpi kävellä, vaikka pala kerrallaan.
Onkin sitten eri juttu, jos ei ymmärrä metsästä yhtään mitään. Silloin kannattaisi käyttää kaverina vaikka metsäammattilaista. Eläkkeelläkin oleva metsätalousteknikko / insinööri osaa melko paljon antaa tietoa metsänkäsittelystä, vaikka vain pyytäisi metsäretkelle nokipannukahvien kanssa ja nuotiomakkarat mukana, sekä illalla saunaan.
wanhajätkä pudotti maanpäälle turhan haihattelijat. Hiluxille 8 – 9 litran kulutus on ihan jees. Sen, minkä täällä haja-asutusalueella autot saastuttavat, kestää luonto helpostikin jos se kestää hiilivoimalat ja niiden massiiviset päästöt.
Eniten minä murehdin järvien tilannetta, ne kun ovat liettyneet mataliksi ja samentuneet sekä sinilevän pilaamat. ”Tarttis tehrä jotain”.
Meillä oli alkuun hieman huolta turbojen jäähdyttämisessä ajon lopuksi, mutta se ei ole ollut ongelmana, kun Virka-ajossa piti aina ajon lopussa tehdä ajopäiväkirjaan merkinnät, niin se tehtiin annen sisään ajamista ja moottori kävi joutokäyntiä sen aikaa.
Kuuman turbon pysyttäminen aiheuttaa myös sen, että laakereissa oleva öljy ”kärähtää” ja siitä jää laakereihin karstaa, joka sattaa vahingoittaa niitä, taikka tukkii voitelukanavia.
Traktoreiden käyttöohjeissa on ollut, että kylmäkäynnistyksen jälkeen olisi moottoria käyteltävä hieman pidempään tyhjäkäynnillä, että öljy ehtii voidella turbon laakerit, ennenkuin se alkaa pyöriä oikein vauhdikkaasti.
Dieselauton sammuttelu usein on järjetöntä hölmöilyä, joka ei ainakaan pidennä moottorin käyttöikää. Itse en pidä Start stoppia päällä silloin, kun kone on kylmä, enkä silloin, kun kone on kuuma.
