Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Jollain 6,7 litran keskikulutuksella ei kylläkään kannattaisi paljoa hehkutella. Eipä edes hybridi- malleilla päästä sellaisiin kulutuslukemiin, että kannattaisi sellaista uutta autoa ostaa, ellei auton tarve rajoitu muutaman kilometrin päivittäiseen ajoon.
Kyllä hybridillä pitäisi päästä alle neljän litran kulutukseen normaalikäytössä, muuten ei ole minkäänlaista katetta ylihinnoittelulle.
Itse voisin harkita sähköautoa, jolla ajelisin lyhyet kauppamatkat ja paikalliset pörräykset lataussähkön avulla. matka-ajossa kuitenkin pitäisi olla ihan polttomoottoriauto, jolla voisi tehdä pitkiäkin matkoja ilman huolta anergian loppumisesta.
Valmetin kolmi- ja nelipyttyisten koneiden ero oli kuitenkin niin suuri, että vielä Volvo BM Valmetin moottoreiden ero sylinterimäärän suhteen oli häikäisevä.
Omituista kylläkin oli, että Perkinsin (MF) koneissa kolmipyttyisen vääntö oli huomattavasti parempi.
Aika mielipuolista on hyökätä metsistä harvennuspuuna kerätyn biopolttoaineen kimppuun ja samaan aikaan muualla kasvatetaan pelloissa viljaa, josta tislataan alkoholia biopolttoaineeksi.
Jos pelloilla viljellään viljaa, se on käytettävä ruoaksi tai juomaksi silläkin uhalla, että osa ihmiskunnasta ei kuolisikaan ravinnon puutteeseen.
Metsien hoitaminen ottamalla sieltä harvennuspuuta tai uudistamalla lahoavia metsiä on ympäristöteko, onhan aina puhuttu siitäkin, että metsät ovat maapallon keuhkot.
Tuon akkusahan käytös karsinnassa toi mieleeni – kun työstin järeitä lehtikuusilankkuja, jotka olivat nopeasti kasvaneesta puusta.
Tein porauksia lankkuihin niin, että ne tulivat paksuuskasvuun nähden säteen suuntaisesti. porantarä meni kuin tyhjään kevätpuu-osuuden, mutta töksähti aina kesäpuuhun. Siis klun – klunk – klunk- jne. arvelin poran olevan tylsän, mutta sitten löin naulaa lankkuun suunnilleen samasta suunnasta, se kääntyi lustojen väliin, eikä tavan naulaamisesta tullut mitään. Ainoa mahdollisuus oli käyttää porakärkiruuveja.
Kaatokolon asemasta tekee vastasahauksen. Tuon kokoisissa tyvissä tehdään kaatokolosta vain ns. yläsahaus, eli lähes pystysahaus, jolla vahennetään tyven repeämisen / halkeamisen mahdollisuutta.
Mitan käyttöä myös minä ihmettelen, koska SV- katkontaakin on tehty mäntykuidulle jo 60 – luvulta asti.
Tuollaisessa männikössä menisi kolme oksakiehkuraa kolmella karsintapyyhkäisyllä, jolloin se jopa noin puolitoista metriä tulisi täysin karsittua nykysääntöjen mukaan. Siis Oma- työntäen, taka- vetäen ja ala-vetäen = 1,5 metriä ilman oksia.
En ihan heti ole siirtymässä minäkään, koska en näe teroitusta kerran tankillista kohti minkäänlaisena lisähaittana. Näin voin sahata aina huipputerävällä terällä, eikä teräkustannukset minun talouttani liiemmin rasita.
Ihan sama on teräketjujen suhteen: Ketjut ja viilat ovat niin edullisia, että niistä ei kannata nuukailla.
Kovapalojen terävänä pysyminen on nähty Kenttäsirkkelin kanssa. Kun ”peltiterällä teroitustauko on pidettävä n. kerran tunnissa, tulee se kovapaloilla pidettäväksi kerran neljässä tunnissa = 2 kertaa työpäivässä.
Tylsyneellä terällä ei voi sahata!
Akkusaha ”oikeissa ” töissä…..
https://youtu.be/32mFVr3S22E?t=2
– Näyttää olevan tylsähkö terä, kun liike pysähtyy aina oksaan. Pikku-Tilhilläkin saa tuollaiset oksat pois pyyhkimällä, saati sitten oikeilla Huskuilla.
