Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Palinilla on kyllä otettu mielestäni rehellisen oloiset kuvat. Naarmuja ja rupia ei ole peitelty, eikä kolhuja, jotka toki tarkka ostaja huomaa autoa tutkiessaan. Häiriövalossa he varmaan koittavat kepillä jäätä, että antavat alennusta pyynnistä sen takia, että vaatii korjaamokäynnin.
Siinä ostaja haukkaa kakkaa, ellei hintaa pudoteta viittä tonnia. Jakopään korjaus olisi kai pikkuhomma, jos ei tarvitsis koko höskää purkaa, että saa nokkaketjun näkyviin. Vihje siitä on, että noinkin iso autoliike ei laita omia huoltohenkilöitään töihin.
Tuollaisille autoille käy niin, että ne myydään ”Autokauppiaille” hyvävelikerhon puitteissa huutokaupalla tai tarjousten perusteella. Sitten nuo ”Jobbarit” kikkailevat auton kanssa jopa rekisteröiden sen useaan kertaan eri nimiin ja häiriövalo lakkaa palamasta jossain vaiheessa.
Selkeästi autosta on tullut ”Takapihojen vaihtotähti”.
Kun aikuiset tukkimiehentäit kuolevat heti ensimmäisenä vuotena, (Myrkky tappaa ne, jos ne syövät käsiteltyä tainta) – ei alueella enää jatkossa ole tuoreita kantoja, jotka houkuttelevat täitä paikalle. Ainoa poikkeus on, jos on siemenpuita, jotka hakataan muutaman vuoden kuluttua. Silloin taas tuoreen nilan tuoksu houkuttelee täit paikalle.
Kyllä MHY:llä on täysi vastuu myymistään taimista.
Mistä olet hankkinut taimet, joita ei ole käsitelty torjunta-aineella? Käsitykseni mukaan jo vuosikymmenten ajan on havupuun taimet käsitelty taimitarhalla tukkimiehentäitä vastaa.
Sen vuoksi taimipakkauksissa on oranssit laput, joissa kehoitetaan käyttämään suojakäsineitä ja pesemään kädet ennen ruokailua jne.
Hylobius abietes riehuu tuoreella hakkuuaukealla ja ennen kehoitettiin aina pitämään välivuosia ennen istutusta. Täit pyörivät alueella noin 5 vuotta, mutta myrkky kestää sen ajan ja tärkeintä on, että heti alussa kaikki täit kuolevat, jotka kuorta maistavat.
Rivitalon pihaan oli kasvanut tosijytky kuusi. Yksittäisenä puuna sen oksat olivat jo noin 5 metriä pitkät n. viiteentoista metriin asti. talon seinä oli noin kuuden metrin päässä puusta, eikä se noin 29 metrin pituisena mahtunut kaatumaan mihinkään paikkaan. Mitattiin, että 15 metrisenä se mahtuu kaatumaan tasan yhteen kohtaan, rako oli vain neljä metriä ja puun leveys oksineen n. kymmenen metriä.
Ei muuta kuin meikä puuhun, oksien varassa ja kaksi kaveria otti vastaan putoavat oksat, jotka olisivat muutaman kerran rikkoneet ikkunan.
Puuhun jätin askelmaoksat, noin puolen metrin pituisina.saha oli parin metrin hihnan päässä, joten sen sai pudottaa ilman, että se putoaisi. Saha piti myös tankata kerran puussa olon aikana.
Mukanani vein ohuen narun, jolla vedin puuhun pyykkinarun paksuisen narun, jonka sidoin puun latvaan, kun runko oli noin 10 senttinen. Sitten pari metriä alemmas ja puu melkein poikki, sällit vetivät latvan oikeaan suuntaan / paikkaan.
Naru ylös – kiinni latvaan ja kolmisen metriä alemmaksi, ”kaatosahaus” ja pätkä alas. Näin tehden, kunnes torso oli riittävän lyhyt. Sitten alas ja kunnon sahalla tyveltä kaatosahaus.
Oksat ajoimme pois, niitä tuli metsäkärryyn neljä täyttä kuormaa. Runkopuutakin tuli reipas puoli kärryllistä, eli noin 4 kiintoa.
Melko vaativa projekti – myöhemmin olen vastaavia tehnyt pelastuslaitoksen nostokoriauton kanssa, mutta nyt sellainen on liian kaukana, että sen voisi kätevästi saada avuksi.
Meillä on nyt kiipeilyvarusteet – siis piikit kenkien sisäsivuille ja kaikenlaiset turvavaljaat ja taittopyörät latvan hitaaseen alas laskemiseen, mutta en ole enää alkanut niiden käyttöä harjoittelemaan – antaa nuorempien killua.
