Käyttäjän Jätkä kirjoittamat vastaukset
-
Jeessi sitten nuukailee metsänhoidon kanssa, mutta sehän on jo nähty, kun hän ei edes halppisraivuria malta käyttää.
Kyllä ne säästyneet rahat sitten sijoitetaan ”viisaasti” lintulaudan malliseen leikkimaasturiin, alueen kuusikoista viis.
Kyllä täällä käsittelevät aina kaikki havupuun kannot äitienpäivästä alkaen, viljellään sitten vaikka energiapajulle.
Pete. En osta, enkä sahaa enää edes haapaa, mutta Täällä on runsaasti hirrenveistäjiä, jotka olisivat aivan varmasti kiinnostuneet terveestä ja järeästä haapatukista. Varmasti aika pienellä alueella on eniten hirrenveistäjiä koko valtakunnankin mitassa.
Venäläinen sahatavara ”määrää hinnan” maailmanmarkkinoilla, joskin se on yleensä halvempaa kuin muun maailman havusahatavara. Sahatavarassa on muuten tarkoin valikoidut vientihinnat siten, että parhaat sahat jopa leimaavat muidenkin sahaamaa tavaraa, koska saavat hyvän liksan leimaamisesta.
Yksi sahakonsulentti kutsuttiin venäjälle konsultoimaan uuden suursahan perustamista ja rakentamista. Helikopterilla vietiin katsomaan paikkaa ja samalla pyörähtivät alueen ympäristössä. 200 kilometrin säteellä ei ollut hakattavaa juuri ollenkaan.
Konsultin neuvo oli: ”tehkää johonkin muualle sahanne”.
Ei täälläkään Vilppulan sahalle ajeta tukkia autolla yli kahdensadan kilometrin päästä, vaikka tiet ovat melkein kannolta asti rekka-autoille sopivat.
Jeessi:”-Ehkä kannattaa kuitenkin ottaa yhteys L&T:n bio-osastoon (vanha Biowatti) ennenkuin alkaa e-puuhakkuutakaan väheksyä. Tekee niitä toki muutkin. Ja kaunista taimikkoa tulee. Noiden vanhoolllispuupäiden vanhoihin metodeihin kannattaa suhtautua hiukan enemmän kuin isolla varauksella. Oma järki paras apu. Käsittää myös erittäin varauksellisen suhtautumisen mhy-organisaation ”museointendentteihin”.
Ehkäpä kuitenkin – vaikka ensimmäinen energiapuusavotta tehtiinkin jo n. 25 vuotta sitten, ja kokopuurankaa tuli Virtain lämpövoimalaan parisataa hakemottia ja sen jälkeen – viisaampana, tehtiin pari muutakin – vielä reilumpaa savottaa, niin voisin väittää olevani asiassa ainakin yhtä paljon ajan hermolla kuin Jeessi.
Jos energiapuulle laskee sen todellisen kantohinnan, minkä savotasta saa ja vähentää siitä esim. ajourien vaikutuksen, niin jo lyhyellä matematiikalla selviää, että olisi pitänyt tehdä taimikon harvennukset ja perkaukset ajallaan.
Sekin n. kymmenen hehtaarin männikkö, jolla on ikää 65 vuotta, olisi d 1,3 keskiläpimitaltaan yli 30 senttistä, joka nyt on n. 20 senttistä.
Energiapuuta EI kannata kasvattaa!
Tyhmiä kysymyksiä ei ole. Tyhmiä vastauksia voi tulla. taimikonhoito on pääsääntöisesti tehtävä kahteen kertaan, eli varhaisperkaus, kun vesakko uhkaa esim havupuun taimia. (Nuorna vitsa väännettävä) silloin kun vesakko on lyhyttä, se on helppoa ja nopeaa perata. Kaikki muu poistetaan, vain esim viljellyt taimet jätetään.
Oikeastaan sama pätee harvennukseenkin, jos sinulla on 1600 istutettua koivua, niin se on sopiva määrä. Jos annat pusikon vielä muutaman vuoden olla, harvennus on jo työläämpää ja kasvutappioita syntyy – niitä syntyy nytkin, koska tuo vesakkokaan ei tyhjällä elä, vaan syö istutuskoivujen eväitä.
Kuusikossa sama juttu.
Energiapuuta ei kannata haaveilla kasvatella.
Tollo:”-Turha uhoilla ei ryssät mihinkään merkittävään taloudelliseen toimintaan kykene, maa on läpi korruptoitunut. Siellä metsähakkuita teetetään mm. Pohjos-Korealaisella orjatyövoimalla. Tiestö puuttuu eikä toiminta kehity, venäläiset rekat saavat ottaa 20t kuormaa. Sodassa menetetyt Enson tehtaatkin on amerikkalaisten omistuksessa. Ei maassa ole mitään tahoa, joka alkaisi jotain toimialaa kehittää kuten metsäteollisuutta.”
Onhan se kyllä noinkin, mutta siellä on jo aika vankka jalansija länsimaisilla urakoitsijoilla, jotka saavat puun metsästä rautatiekiskojen ääreen.
Toki venäläisetkin ovat havahtumassa siihen, että heiltä viedään raaka-ainetta, jonka myyntihinnasta pitäisi jäädä kantorahaa enemmän kuin suomalaisille metsänomistajille.
Tollo: ”-Suomen Lämpöpuu ilmoittaa esitteessään pääraaka-aineiksi suomalaisen hitaasti kasvaneen puun: kuusi ja mänty, ei sanaakaan lehtipuusta.”
Entäs sitten?
Minulla on tälläkin hetkellä siellä paahdettua haapapaneelia ja laudepuuta.
Kyyllä siellä oli mm saksaan lähdössä ollutta kymmentuumaista lattialautaa, joka on sahattu kuusesta ja melko ohutta – sanoivat sitä laitettavan lattialastulevyn päälle.
Täällä on haapametsät aika hinteliä ja kun järeyttä alkaa olla, niin alkaa myös sydänpuu ruskettua ilman lämpökäsittelyäkin.
Eipä nyt heittäydytä ihan hassuttelemaan. Haapa on ollut tappolistalla ainakin siitä lähtien, kun haravanvarsien kysyntä romahti. Siksi on varsin toivottavaa, ettei kysyntä ryöstäydy ihan poskettomaksi.
Ei kai kukaan kuvittele, että suomessa alettaisiin ihan täysillä kasvattamaan hybridi – tai ihan tavallistakaan haapaa?
Kuitenkin todella hyvää haapatukkia on olemassa ja suuri osa siitä menee polttoon tai kuidun joukkoon halvalla.
Vietiin Tammisaareen muhkeista pelkkahirsistä käsityönä tehty ympärivuotiseen käyttöön rakennettava haapahirsihuvila.
Siinä puun arvonnousu oli jo huimaava. Me teimme siihen Siperianlehtikuusesta erikoissahatun puulattian, jonka kuutiohinta oli 700 € kuutio + kuljetus.
Asiakas oli nuori sälli, joka halusi tehdä sellaisen, joka kestää isältä pojalle ilman myrkkyjä.
